Lasse Koskela
Ajattelen positiivisesti - ja kirjoitankin
Tulee mieleen kaikenlaisia asioita: ”Kuinkas olet leiviskäsi hoitanut, Koskela, ja miten on sieluparkasi laita?”
Ei auta muuta kuin siteerata itseään (väistyvä muoto muuten – tilalle tunkee itseänsä): ”No kyähän toi leiviskä on vähän reissussa rispaantunut, ja pientä laittoo saattaa olla sielussakin.”
Tunnustan. Olen usein kielestä kirjoittaessani ollut negatiivinen eli urputtanut kaikenlaisesta hulttiommuudesta, jota kanssakirjoittajieni tekstissä näen. Hm… no, toisaalta – onkos toi nyt outo piirre kriitikossa ja sensorissa? Että menee soppaa väärään kurkkuun, kuten eilen, kun Paasion suvun poliittisia TV-ykkösessä tekemisiä setvittiin. Siinä oli semmoinen kertojan ääni, joka sanoi, että Stalinin miehittämistä maista vain Suomi säilyi itsenäisenä. Stalinin miehittämistä maista? En sano mitään.
Ja jokin aika sitten luin Helsingissä ilmestyvästä paikallislehdestä nimeltä Helsingin Sanomat, että muuan onneton poliisimies (niin ne aina sanoo, vaikka on niitä naispoliisejakin) oli vetänyt aseensa lippaasta ja tullut ampuneeksi vartijan. Vetänyt aseensa lippaasta? En sano mitään.
En sano mitään munauksista, sillä minulla on meneillään negatiivisuudeton tammikuu. Sille on ainakin lehdistön kielenkäytöstä puhuttaessa perusteitakin. Lukekaa vanhoja sanomalehtiä, vaikkapa vuosilta 1900 – 1920. Jumalattoman pitkiä virkkeitä silloin kirjoitettiin; paljon määreitä, lauseenvastikkeita, sivulauseita. Päälle päätteeksi semantiikka horjui ja outoja vierassanoja käytettiin suruttomasti, semmoisia kuin promulgeerata. Eipä silti, silloinen viestintä näyttää ainakin kaunokirjallisuuden valossa onnistuneen: Täällä Pohjantähden alla -trilogiassa Koskelan Akseli hitsaa pahemman kerran romulkeeraamisesta.
Nyt alkaa koko tammikuun jatkuva positiivinen jakso. Kansalaiset! Parempaan suuntaan on lehdistön kielenkäyttö pitkässä juoksussa mennyt, vaikka pikajuoksussa ei aina siltä näytäkään. Nykyiset lukio-opiskelijat (ent. koululaiset) eivät lukisi vanhoista lehdistä edes sitä ensimmäistä virkettä, jonka nykyään jotkut kuulemma lukevat. Nääs kun se ensimmäinen virke on kymmenen riviä pitkä. Ja hirveesti outoja sanoja.
Epätieteellisen tutkimukseni perusteella väitän siis, että lehdistön kielenkäyttö on mennyt parempaan suuntaan. Virkkeet ovat lyhentyneet, pitkäpiimäinen narratiivisuus on vähentynyt ja monet keskeiset asiat sanotaan ainakin kahteen kertaan. Lopuksi haastatellaan jotakuta, joka olisi saattanut olla silminnäkijä, kun oli melkein samaan aikaan ollut lähes sielläpäin missä tapahtui. Olisi ollutkin, jonsei olisi juuri ja juuri ollut olematta. Niin kuin se lentomatkustaja, jota haastateltiin kun hän melkein kuoli Etelä-Amerikasta Pariisin matkalla olleen koneen pudotessa mereen. Hän oli aikeissa lähteä samoihin aikoihin Pariiista Etelä-Amerikkaan. Läheltä piti siis! Mitä mahtanee uudella elämällään tehdä?
Sisällöstä en sano mitään. Jokin raja sentään positiivisuudellakin.
Lopuksi monien iloksi tiedoitus: Sekä omasta että Kotuksen blogikirjoittajien puolesta toimestani käsin toivotetaan kaikille lukijoille erinomaisen hyvää uutta vuotta.
Palaa otsikoihin | 15 puheenvuoroa
Saanko vielä tiedustella, kumpaa sukupuolta Te, arvoisa fanini, edustatte. Vai olisiko kyseessä ns. sukupuolineutraali avioliitto?
Täysi positiivisuus onkin vaikeaa. Entinen työtoverini edusti äärimmäisyyksiin asti sellaista linjaa, ettei saa kirjoittaa mitään kielteistä, ja kieltämättä (!) oli hyvää harjoitusta, kun yhdessä yritimme muotoilla sisällöltään kielteisetkin asiat myönteiseen muotoon. Joskus se johti mahdottomuuksiin.
Olen niin positiivisella tuulella, etten tuomitse edes puhetta Suomesta Stalinin miehittämänä maana. Varmaankin asialla on ollut joku nuorehko ihminen, jonka tieto maamme historiasta on lähinnä viitteellinen ja viihteellinen. Mutta kyllähän toisaalta liittoutuneiden (Neuvostoliiton) valvontakomission ja Neuvostoliiton valta ja toiminta Suomessa oli sellaista, että voi sanoa, että Suomi muistutti monessa suhteessa miehitettyä maata. Sisältyihän siihen sellaistakin vallankäyttöä, jota kansainvälinen oikeus ei salli edes miehittäjävallalle. Ja toisaalta taas jos verrataan niihin maihin, jotka Neuvostoliitto todella miehitti, niin onhan ero toki suuri.
Mitä lehdistön kielenkäytön muutokseen tulee, niin se varmaankin on todellinen ja suuri. Tärkein syy lienee lehtien lukemisen muuttuminen rahvaankin harrastukseksi ja lehtien sisällön yleinen viihteellistyminen, viime aikoina myös kilpailu nopeatempoisen, lyhyitä iskeviä virkkeitä suosivien tv:n ja netin kanssa.
Se on hyvä, että olet fleksiibeli. Yksihenkisen fanijoukon jäsenen osa tässä yhteiskunnassa on kova. Väkijoukon hurraa-huudot jäävät kiusallisen heiveröisiksi, kun joukkoa on vain yksi. Ja mitenkäs teet aaltoja katsomossa, kun siellä yksin istut?
Mutta koeta jaksaa, fanini. Usko tulevaisuuteen. Pitää muistaa, että yhdessä fanissa on suuren fanijoukon alku. Tosta Jukka K. Korpelasta (ks. yllä) saatat saada kaverin. On niinkun mukavampi sitten, porukalla.
Kyllä se siitä. Yritän saada opetusministeriön tukea. Niin että jospa ensin perustaisit Yksinäisten Koskela-fanien yhdistyksen; isommille hankkeille on helpompi saada tukea. Ja kohta ovat taas haettavana EU:n infratuet - niissä sitä miljoonat liikkuvat...
Pitäisikös minun ruveta valmistamaan fanituotteita? T-paitoja taikka jotain? Ostaisittekos? Sopuhintaan fan clubini jäsenille.
- Pääsanan ja määritteen suhde: "Kallis ruoka", "kallis euro", "kallis öljy" jne. Yleensä on kyse pikemminkin "ruoan kalleudesta", "öljyn kalleudesta" tai jopa "ruoan kallistumisesta" ja "öljyn kallistumisesta". Ongelma johtunee osittain siitä, että otsikoita laaditaan etenkin englanninkielisen materiaalin pohjalta ajattelematta korrelaattien loogisuutta.
- Sananvalinnat ovat arkikielistyneet. Nykyään käytetään paljon sellaisia arkikielisyyksiä, joita ei 10 - 15 vuotta sitten olisi voinut kuvitellakaan. Jokainen toimitus tarvitsisi ainakin yhden Arvi Lindin pitämään pahimmat ylilyönnit kurissa.
- Oikeinkirjoitus: Iänikuiset "avaimet käteen-periaate" ja "potilas-lääkäri-suhde"-virheet kukoistavat kukoistamistaan.
- Omistusliitteettömyyteen (tyyliin "hänen kausi on ohi") ei onneksi törmää vielä lehdissä, mutta verkossa törmää, ainakin urheilusivuilla - ja vieläpä Ylen! Sen verran usein niitä näkee, että kyse ei enää voi olla vahingosta.
- Aikamuodot: Imperfektin ja perfektin välinen tehtävänjako on hämärtynyt. Otsikossa voi lukea esim. "Taantuma vähensi talopakettien kysyntää", vaikka uutinen esitetään vielä laman ollessa meneillään (ei "päällä", kuten moni toimittaja nykyään sanoo) ja vaikka asia liittyy olennaisesti nykyhetkeen. Tällöin pitää käyttää perfektiä ("on vähentänyt) - ei imperfektiä. Samoin jossakin tv-tekstityksessä voi lukea epäloogisesti "Mitä tapahtui?" (yllättäen "What happened" -alkurepliikkiä mukaillen), vaikka tilanne liittyy olennaisesti nykyhetkeen.
Imperfekti vaatii kaverikseen jonkin ajanilmauksen. Muuten sitä alkaa ihmetellä, mihin ajankohtaan imperfekti oikein on viittaavinaan. Jälleen kerran jälkien voi olettaa johtavan englannin kieleen, jossa imperfektiä käytetään hieman eri tavalla kuin suomessa.
Jälkimääritteet: Jälkimääritteistä on tullut kestoriesa, johon kukaan ei näytä kiinnittävän huomiota. Taitaisivat Terho Itkosen opit tehdä hyvää monelle anglistisissa rakenteissa kylpeville nykytoimittajille. Pitkissä rakenteissa jälkimääritteet ovat toki paikallaan, mutta missä ihmeen laissa määrätään "toimitusjohtaja X Möttölä Oy:stä" -tyyliset rakenteet? Ikään kuin jossakin olisi hiljaa päätetty, ettei "Möttölä Oy:n toimitusjohtaja X" -genetiivirakenteita saisi käyttää lainkaan. Genetiiviattribuutit ja yhdyssanat takaisin kunniaan!
Eiköhän se ole suomeksi paremmin näin: "Esimerkkejä hovioikeuksien vuosina 2000 - 2005 antamista raiskaustuomioista". Pituus kasvaa, mutta luontevuus voittaa, vaikka vielä yksi elatiiviattribuutti jääkin.
Entäpä seuraava esimerkki (MTV3, jota ei tosin luettane "lehdistöön"): "pidennykset aukioloajoissa"? Millä perusteella rakenne "aukioloaikojan pidennykset" ei muka kelpaa?
Joo hiljaisuutta on nyt ollut, on noita töitä. Mutta pari juttua on mietittynä; vartoos viikonloppuun... Kyä täältä pesee - ja positiivisesti viä tän kuun loppuun...
Jos ilmauksille tekee loogisuustestin poistamalla pääsanojen attribuutit eli tässä tapauksessa "lumisten", "sohjoisten" ja "pöllyävän", jäljelle jäävät vain sangen epäloogiset pääsanat: "teiden" ja "lumen". Näin ollen kelitiedotteen pelkistetty sanoma olisi "ajokeli on huono teiden vuoksi" tai "ajokeli on huono lumen vuoksi". Siitä saa toki revittyä kelvollista tosikkohuumoria, mutta perimmäisen loogisuuden nimessä olisi hyvä puhua "teiden lumisuudesta ja sohjoisuudesta" sekä "lumen pöllyämisestä".
Pisteet kuitenkin siitä, että ilmaisua "teiden jäätymisen vuoksi" ei ole sentään väännetty muotoon "jäätyvien teiden vuoksi". Sitä vesi kielellä odotellessa...
Lumihippu on siis melko outo yhdistelmä. Samoin kyllä myös pöllyävä lumi. Yleensä hiekka yms. pölyää. Kielitoimiston sanakirja sanoo näin:
pölly
1. murt. pöly, tomu, savu.
2. ark. Olla pöllyssä humalassa.
Pölly näyttää yleiskielessä olevan käytössä vain lumen ja humalan yhteydessä, muuten yl. pöly. Mitähän tähän sanoisi lähestulkoon-Huutonen, joka säätiedotuksia puhuu silloin kun hippu-Nikkanen on vapaalla.