Ajankohtaista Suomen murteiden sanakirjassa
Kevättä kyntteliltä
Kynttilänpäivänä sydäntalvi päättyy.
Kynttilänpäivä on kirkollinen juhlapäivä, jota on aiemmin vietetty 2. helmikuuta eli 40 päivää joulun jälkeen. Nykyään sitä vietetään 2. helmikuuta vain, jos se osuu sunnuntaille, muussa tapauksessa seuraavana sunnuntaina. Kynttilänpäivän tarkoituksena on vihkiä kirkolliset kynttilät koko vuoden käyttöä varten.
Suomalaisessa kansanperinteessä kynttilänpäivä (jota on voitu kutsua myös pelkällä kynttilä-nimellä) on ollut viimeinen sydäntalven merkkipäivä. Silloin on tarkasteltu esimerkiksi valon lisääntymistä ja kevään tuloa. Kevättä kyntteliltä, syystä Pertteliltä (24.8.), kuuluu sananparsi Jalasjärveltä. Kalajoella sanotaan: Kynttilänä jo hulluki huomaa, etton päivät pitenny.
Kalliveressä Inkerissä ennustetaan: Koi (= kun ei) pauku Paavalinna, siis_eij_ole kylmä kynttälinnä, ei sinä vuonnaka. Kittilässä taas: Jos se pakkavuu vettä satamhaj jälkhin kynttilän, se om pitkää kevättä.
Kynttilänpäivän seutuun ajoittuu tiettyjä töitä ja ruokaperinteitä. Kynttelin ja Mativ välillähän se on se matteempyynti Ristijärvellä. Kälviällä kynttilänpäivävilla on ollut vuoden ensimmäinen lampaista kerittävä villa. Saloisissa siansorkista on keitetty kynttelinpäivävelli, jota Pielavedellä puolestaan on kutsuttu kynttiläkeitoksi.
Teksti: Riikka Tervonen
Lue lisää:
Kustaa Vilkuna 1950: Vuotuinen ajantieto. Helsinki: Otava.