Ostamista ja myimistä sekä pilttejä, tenavia ja kersoja

Murreaiheisia artikkeleita Kielikellon uudessa numerossa.

Kielikellossa 4/2018 on julkaistu kaksi Suomen murteiden sanakirjan toimittajien kirjoittamaa artikkelia. Kirsti Aapala kirjoittaa lapsen nimityksistä, joita on lukemattomia: tenava, ipana, lapsukka, piltti, nassikka...

Monet näistä deskriptiivisistä eli kuvailevista lasta tarkoittavista sanoista ovat sellaisia, joita käytetään myös erilaisista pienistä, usein pyöreähköistä esineistä tai vaikkapa kasvinosista. Tällaisia ovat esimerkiksi mukula, nappula, pallero ja pipana.

Varsinkaan murteissa lapsen nimitykset eivät aina ole olleet merkitykseltään myönteisiä. Tällaisia sanoja ovat esimerkiksi pentu, kersa ja kläppi. Kuitenkin samankin nimityksen voi käyttöyhteyden mukaan tulkita joskus halventavaksi, joskus taas leikilliseksi tai hellitteleväksi, ja toisinaan myös neutraaliksi. Sekin vaikuttaa, puhutaanko omista vai muiden lapsista. 

Onko sulla lippuja myyrä?

Minna Salonen kirjoittaa Kieli kartalla -palstalla myydä-verbin monista muodoista. Murteissa myydä-verbillä on yleiskielestä tutun muodon lisäksi myös muodot myidä ja myödä.

Myydä-verbillä on myös monenlaisia taivutusmuotoja. Nurmijärveltä on tieto: Siäl miä sittem myjei ai kaikki mairo siäl pihas. Hinnerjoen tiedon mukaan talo myytiin samalla hinnalla kuin se oli ostettukin: Ne myysiki se samàst hinnast.

Vaihtelua tuo myös yleiskielen d:n murteellinen edustus. Tutun vitsin mukaan Tampereella linja-auton kuljettajia kerrotaan kutsuttavan myyriksi, kysytäänhän heiltä: Onko sulla lippuja myyrä?

Kirsti Aapala: Meidän lapset ja naapurin kakarat. Kielikello 4/2018
Minna Salonen: Onks kellään Laraa myirä? – myymisen monet muodot Kieli kartalla. Kielikello 4/2018

Teksti: Riikka Tervonen

Palaa otsikoihin