Ajankohtaista Karjalan kielen sanakirjassa
Karjalan kielen sana-arkiston lampaat ja lehmät esittäytyvät
Karjalan kielen sanakirjan yhteydessä on nyt aineistoa aakkosväliltä a–l.
Yhteydet Venäjälle ja sitä myötä venäjänkarjalaisiin ovat tänä murheen keväänä rajoitetut. Parempien aikojen toivossa esittelemme tänään, akateemikko Pertti Virtarannan syntymäpäivänä, Kotuksen tverinkarjalaisia sana-aineistoja.
Sanastusretkiä ja turistimatkoja
Varhaisimmat Karjalan kielen sanakirjan muistiinpanot tverinkarjalasta pohjautuvat 1890-luvulla Keski-Venäjälle Tverin kuvernementtiin tehtyihin tutkimusmatkoihin, ja tuoreimmat ovat 1970-luvun matkojen saalista Kalininin alueelta. Nykyisinhän tverinkarjalaisten asuinseutu on nimeltään Tverin alue.
Suurin osa tverinkarjalaisiksi kutsutusta väestöstä muutti Laatokan Karjalasta Tverin maille Moskovan luoteispuolelle 1600-luvulla Stolbovan rauhan jälkeen. Sukupolvet ovat eläneet vuosisatoja eristyksissä muista karjalaisista, mutta vanha yhteinen karjalaissanasto on Tverin murteissa pitkälti säilynyt.
Tietenkin kontaktit venäjänkielisiin ovat tuoneet kieleen kosolti lainasanoja, ja venäjän vaikutusta on myös ääntämisessä ja lauserakenteissa. Siitä huolimatta moni suomalainen venäjää ja karjalaa taitamaton Tverin karjalaiskylissä 2000-luvulla vieraillut on yllättynyt siitä, miten ”suomalaiselta” tverinkarjala kuulostaa. Kettu on rebo ja susi on hukka, ja tässä yhteydessä, l-alkuisista sanoista puheen ollen, mainittakoon lammas ja lehmä.
Kolme keskeistä kokoelmaa
Karjalan kielen sana-arkistossa on useita tverinkarjalan kokoelmia. Kesällä 1895 K. F. Karjalainen matkusti Tverin kuvernementtiin matkakumppaninaan perinteentallentaja Vihtori Alava ja keräsi siellä karjalankielistä sanastoa. Vuosina 1912 ja 1913 Juho (Johannes) Kujola kulki Venäjällä ja teki sanamuistiinpanoja Tverin sekä Tihvinän ja Valdain (eli Novgorodin kuvernementin) karjalaisilta.
Neuvostoaikana tverinkarjalaa tallensivat Pertti ja Helmi Virtaranta. Heidän työkalunaan olivat jo nauhurit, ja he tekivät sanalippuja myös ääninauhojen pohjalta.
Virtarantojen tuoreimmat, 1970-luvun tverinkarjalan sanatiedot eivät ehtineet mukaan Karjalan kielen sanakirjan ensimmäisiin osiin, eikä niitä lisätä verkkosanakirjaankaan. Teostahan päivitetään vain liittämällä sana-artikkelien oheen sanalippukuvia ja korjaamalla sana-artikkeleissa havaittuja virheitä. Artikkelien yhteyteen on kuitenkin liitetty myös ne sanalippukuvat, joiden tietoja artikkeleissa ei syystä tai toisesta ole.
Ullakolta löytynyt sana-aarre
Juho Kujolan runsaat ja monipuoliset sanatiedot 1900-luvun alusta olivat pitkään unohduksissa. Olikin sattumaa, että ne pääsivät päivänvaloon, sana-arkistoon ja osittain myös sanakirjan esimerkistöön. Voi sanoa, että Pertti Virtaranta tuli paljastaneeksi aarrekätkön vieraillessaan Juho Kujolan luona vuonna 1955. Marja Torikka kirjoittaa löydöstä kirjassa Täyttä työtä. Pertti Virtarannan satavuotismuisto (s. 48–49):
– – Virtaranta kiinnostui Juho Kujolan vintillä olevasta arkistolippuja sisältävästä matkalaukusta ja joulukuussa 1955 kiipesi Kujolan kanssa hakemaan sen. Tästä materiaalista tuli sanakirjan tärkein Tverin, Tihvinän ja Valdain karjalan aineisto. Näin Virtaranta muistelee vintille saapumistaan:
”No sieltähän se kapsäkki löytyi. Se oli suuri kapsäkki, täynnä Tverin Karjalan materiaalia. – – Minä huomasin heti, että tämähän on vallan mahdoton aarre. Ukko ei oikein enää itse niitä niin muistanutkaan eikä niitä sillä tavalla noteerannut enää, kuin ne olisi arvossa pidettävä.”
Kapsäkin sisältöä on tuosta vierailusta lähtien vaalittu ja arvossa pidetty. Saalis oli niin valtava, että sen kaikkea tietoa – esimerkiksi lukuisia lause-esimerkkejä sekä Tverin eri kylissä esiintyvää äänne- ja muotovariaatioita – ei voitu upottaa sanakirjaan. Kujolan digitoitu aineisto on kuitenkin kokonaisuudessaan ladattavissa omalle koneelle sana-arkiston muiden lippujen tavoin, ja toivottavasti se saadaan lähivuosina myös verkkosanakirjan artikkelien yhteyteen aina viimeiseen ö-alkuiseen sanaan saakka.
Aineistot tutkijoiden käytössä ja karjalan harrastajien ilona
Karjalan kielen sanakirjan aineistoa ja Virtarantojen nauhoitteita hyödynnetään muun muassa Itä-Suomen yliopiston KATVE-hankkeessa (Muutto ja kielellinen eriytyminen: karjala Tverissä ja Suomessa), jossa tutkitaan Raja-Karjalan ja Tverin Karjalan murteita. Tutkimusmateriaalina on myös nykyistä tverinkarjalaa, jota on nauhoitettu hankkeen yhteydessä kenttämatkoilla vuosina 2018 ja 2019. Niin tverinkarjala kuin muutkin karjalan kielimuodot ovat vakavasti uhanalaisia, ja KATVE-hankkeen yhtenä pyrkimyksenä onkin edistää karjalan kielen elpymistä sekä Suomessa että Venäjällä.
Lopuksi vielä Kujolan lämmittiä-sanalippu, joka voi tuoda kaihoisia muistoja Tverin Karjalassa käyneille. Kunpa karjalan tutkijat ja muut kiinnostuneet pääsisivät vielä tverinkarjalaiseen kylyyn!
- Pertti Virtaranta: Karjalan kielen sanakirjan johdanto
- Virtarannat – yksissä tuumin -teemakooste
- Muutto ja kielellinen eriytyminen: karjala Tverissä ja Suomessa (KATVE-hanke, Itä-Suomen yliopisto)
- Karjalan kielen sanakirja
- Karjalan kielen sana-arkisto
Lähde
Täyttä työtä. Pertti Virtarannan satavuotismuisto. Toimittaneet Marja Torikka ja Jaakko Yli-Paavola. Karjalan Sivistysseura 2018.