Karjalan kielen sana-arkisto

Karjalan kielen sana-arkiston muodostaa runsaan 500 000 arkistolipun eli sanalipun murrekokoelma. Vanhimmat sanaliput ovat peräisin 1800-luvun lopulta ja tuoreimmat 1970-luvulta. Aineistosta on laadittu Karjalan kielen sanakirja. Alkuperäinen aineisto on siirretty helmikuussa 2016 Joensuuhun Itä-Suomen yliopiston yhteyteen.

Sanaliput sisältävät vaihtelevasti tietoa hakusanan käytöstä (merkityksen selityksiä, kielioppitietoa, esimerkkilauseita). Valtaosa sanalipuista on kirjoitettu käsin. Aineisto on hakusanoitettu vienalaismurteiden mukaisesti, ja kunkin hakusanan sanaliput on järjestetty pitäjittäin pohjoisesta etelään.

Sähköiset sanaliput

Karjalan kielen sana-arkiston runsaat puoli miljoonaa sanalippua on digitoitu kuvatiedostoiksi. Sanalipuista osa on jo linkitetty Karjalan kielen verkkosanakirjaan. Sekä pääkokoelman että erilliskokoelmien sanaliput on avattu vapaasti ladattaviksi. Aineistoa ei voi selata suoraan verkossa, vaan käyttäjän on ladattava zip-paketit ensin omalle koneelleen Fairdata.fi-palvelussa.

• Karjalan kielen sana-arkiston sähköiset sanaliput
  

Karjalan kielen sana-arkiston pääkokoelma sisältää sanatietoja Vienasta Aunukseen. Tärkeimmät kerääjät ovat E. V. Ahtia (Suojärvi, Säämäjärvi, Nekkula-Riipuskala), Arvid Genetz (Paatene, Suojärvi, Salmi, Impilahti, Tulemajärvi, Säämäjärvi, Vieljärvi), K. F. Karjalainen (Uhtua ja Tverin alue), Juho Kujola (Salmi), Martta Pelkonen (Salmi), Eino Leskinen (mm. Paatene ja Tulemajärvi), R. E. Nirvi (Suistamo) ja Aimo Turunen (Ilomantsi). Kokoelmaan on poimittu myös Suomen kansan vanhat runot -teoksen (SKVR) Vienan, Aunuksen ja Raja-Karjalan runojen sanastoa.

Lisäkokoelma sisältää Pertti ja Helmi Virtarannan keräämät vienankarjalan noin 40 000 sanalippua täydennettynä sanakirjan alkuosien esimerkeistä poimituista aiemmin sanastamattomista sanoista (kaikilta murrealueilta). Kunkin hakusanan sanaliput on järjestetty pitäjittäin pohjoisesta etelään.

Saarekekarjalan erilliskokoelmiin kuuluvat Juho Kujolan n. 10 000 sanalippua, joiden tiedot on kerätty Tverin alueelta sekä Tihvinän ja Valdain seuduilta 1910-luvulla, ja Pertti ja Helmi Virtarannan n. 5 500 sanalippua Tverin alueelta 1950–1970-luvuilla kerätyistä tiedoista.

Vienankarjalan porosanasto sisältää Suomalais-ugrilaisen Seuran stipendiaattina v. 1960 vienalaista poronhoitoa tallentaneen J. Juhani Kortesalmen keruut, joista n. 200 sanalippua on Oulangan murretta ja n. 280 Pistojärven murretta.

HUOM. Sanalippujen järjestys noudattaa pääosin Karjalan kielen sanakirjan aakkostusta, joten esimerkiksi b-alkuisia sanoja kannattaa hakea aakkosista p-alkuisten sanojen kohdalta (esim. balalaikka > palalaikka), d-alkuisia t-alkuisten kohdalta (esim. doroga > toroka), g-alkuisia k-alkuisten kohdalta (esim. garbalo > karpalo) ja z-alkuisia s-alkuisten kohdalta (esim. zakuska > sakuska).

Aineiston keräämisestä

Karjalan kielen sana-arkiston aineistosta lähes puolet on yhden miehen, lehtori E. V. Ahtian elämäntyön tulosta. Vuosina 1898–1936 hän keräsi kolme ainutlaatuista suursanastoa, ensin Suojärven eteläkarjalaismurteisen sanaston, 57 000 sanalippua, sitten kaikkien aikojen suurimman pitäjänsanaston kieleltään pohjoisaunukselaisesta Säämäjärven pitäjästä, kaikkiaan 163 000 sanalippua, ja viimeksi eteläaunukselaisen Nekkulan-Riipuškalan sanaston, 35 500 sanalippua.

Sana-arkiston vanhimmat murreainekset perustuvat Arvid Genetzin 1800-luvun loppupuolen muistiinpanoihin. Arkistoon ne on poimittu hänen teoksistaan Tutkimus Venäjän Karjalan kielestä (1880) ja Tutkimus Aunuksen kielestä (1884).

1890-luvulta ovat K. F. Karjalaisen kokoelmat Uhtualta, Rukajärveltä ja Tverin Karjalasta. Erityisen arvokkaita ovat Juho Kujolan 1910-luvulla Sisä-Venäjän karjalaisilta keräämät Tverin, Tihvinän ja Valdain kokoelmat sekä Kujolan ja Martta Pelkosen kotipitäjästään Salmista keräämä aunukselaismurteinen aineisto.

Rajan sulkeuduttua ensimmäisen maailmansodan jälkeen murreainesta keräsivät useat tutkijat Suomen Raja-Karjalan karjalaisilta ja Suomeen siirtyneiltä Itä-Karjalan pakolaisilta, esimerkiksi Eino Leskinen Impilahden, Tulemajärven ja Jyskyjärven murretta, R. E. Nirvi Suistamon murretta ja Aimo Turunen Ilomantsin murretta. Jonkin verran Karjalan kielen sanakirjaan on otettu Suomen kansan vanhat runot -teoksen Vienan, Aunuksen ja Raja-Karjalan runojen sanastoa.

Toisen maailmansodan jälkeen karjalan sanakokoelmia on täydennetty Pertti ja Helmi Virtarannan keruisiin perustuvalla, lähinnä vienalaismurteisella aineksella, jonka he ovat tallentaneet pääosin Ruotsiin siirtyneiltä pakolaisilta. Uudempaa ainesta heiltä on saatu myös varsinkin 1970-luvulla tehtyjen matkojen tverinkarjalan muistiinpanoista.

• Karjalan kielen sanakirja: kukkeli