Maistellaan, miltä kieli tuntuu

Kuukauden kirja marraskuussa 2017: Sanotaan tyyliin näin.

Kotimaisten kielten keskuksen kirjaston valitsema kuukauden kirja marraskuussa 2017 on Sanotaan tyyliin näin: kirjoituksia kielen ilmiöistä. Kirja ilmestyi 2016 Gaudeamuksen kustantamana.

Kirjan on kirjoittanut eläkkeellä oleva kielentutkija Erkki Lyytikäinen. Häntä kuvataan kirjassa ”pitkän linjan kielimieheksi ja tietokirjailijaksi”.

Lyytikäinen kuvaa kirjaansa alkusanoissa tähän tapaan:

Kirjoitusten näkökulma on jossain mielessä kielihistoriallinen, mutta käsiteltävät kielenilmiöt ovat vahvasti nykypäivää. Vertailen suomen kehitystä eräiden muiden kielten ilmiöihin. Sisällössä on pääpaino sanastolla, äänne- ja muoto-opilla sekä niiden historiallisella kehityksellä.

H saapuu suomeen

Kirja sisältää 23 kirjoitusta. Kirjoitusten otsikot kertovat mielenkiintoisista sisällöistä: ”Straumasta raumaan ja raumasta stressiin”, ”Langennut sankari”, ”Atomi ja bikini”, ”Kuinka monta sanaa on suomen kielessä?”, ”Tähän ollaan tultu”, ”Kanavat sekoilee”, ”Onko suomi maailman vanhin kieli?”, ”Kielen normit” ja niin edelleen.

Ensimmäinen kirjoitus on nimeltään ”H saapuu suomeen”. Siinä Lyytikäinen pohtii äänteenmuutoksia, jotka lopulta tuottivat suomeen h:n. Näin Lyytikäinen:

Äänteenmuutokset, jotka tuottivat suomeen h:n ovat foneettisesti helppoja, ymmärrettäviä; ne ovat voineet syntyä kielen oman kehityksen vuoksi. Tutkijat ovat kuitenkin jo 1950-luvulta lähtien olleet sitä  mieltä, että muutosta on ainakin vauhdittanut kantabaltin ja kantagermaanin paine.

Puku ja puheenparsi

Kirjan päättää kirjoitus ”Puku ja puheenparsi”. Siinä Lyytikäinen käy omasta elämästään läpi merkittäviä tapauksia, jotka ovat vaikuttaneet hänen kielitietoisuuteensa ja kielikäsityksiinsä. Näin hän aloittaa:

Muistan elämäni varrelta joitakin tapauksia, joiden ansiosta olen herännyt kielitietoisuuteen, siihen, että eri ihmiset käyttävät kieltä eri tavoin, että kielenkäyttö ei aina ole sitä miltä se näyttää ja että eri tilanteissa käytetään erilaista kieltä. Nuo tapaukset ovat sattuneet mielestäni inhimillisesti katsoen kovin varhain: ne kuuluvat lapsuuteen ja nuoruuteen. En tiedä, eikö myöhemmiltä vuosilta tuollaisia kokemuksia ole kertynyt vai onko unohdus armeliaasti vienyt ne mukanaan.

Yksi tapaus on oppikoulun toiselta luokalta, kuudes kouluvuosi siis menossa:

Äidinkielen tunnilla oli vuorossa esitelmän pito. – –. Aloin paukuttaa, ja kohta opettaja keskeytti. En ollut kirjoittanut esitelmääni otsikkoa, aloin vain lukea lopottaa suoraa tekstiä.

”Hei Erkki, odotahan vähän. Mistä esitelmäsi kertoo?”

”Tää kertoo kahest kesyst variksest”, vastasin totuudenmukaisesti.

”Niin Erkki, täällä koulussa ja ainakin äidinkielen tunnilla me puhumme kirjakieltä. Siis: esitelmä kertoo kahdesta kesystä variksesta”, opettaja ohjasi hienovaraisesti.

Se oli nolo paikka esitelmöitsijälle. Taas tunsin itseni lapselliseksi. En tosiaan ollut siihen mennessä ymmärtänyt, että kirjakielen käytön vaatimus ulottui myös puheeseen, asiointipuheeseen. – –. Tällaisten tilanteiden kautta me kirjakieleen kasvamme, rajoja tunnustelemalla.

Kuva: Eevaliisa Lyytikäinen.

Kirjan esittely (Gaudeamus)
Erkki Lyytikäisen haastattelu (10 kysymystä kielestä)

Teksti: Vesa Heikkinen
Kuvat: Gaudeamus ja Eevaliisa Lyytikäinen

Palaa otsikoihin