Kuukauden kirja
Kotimaisten kielten keskuksen kirjasto valitsee silloin tällöin kokoelmistaan esiteltäväksi kuukauden kirjan.
#KotuksenKirjasto
Kotimaisten kielten keskuksen kirjasto valitsee silloin tällöin kokoelmistaan esiteltäväksi kuukauden kirjan.
#KotuksenKirjasto
Kuukauden kirja kesäkuussa 2017: Ylioppilasaineista ja niiden arvosteluperusteista. Kevään 1967 aineiden tarkastelua.
Ylioppilaskirjoitusten äidinkielen kokeesta ja varsinkin kokeiden arvioinnista syntyy usein jälkipuintia. Näin kävi myös 1967. Kuohunta oli voimakasta, ja aiheesta julkaistiin seuraavana vuonna kirja Ylioppilasaineista ja niiden arvosteluperusteista. Kevään 1967 aineiden tarkastelua (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1968).
Kirjan ovat toimittaneet Veikko Ruoppila, Aimo Turunen, Väinö Kaukonen ja Pentti Lyly. Kirja on Tietolipas-sarjan julkaisu 53. Samassa niteessä julkaistiin myös sarjan osa 54, István Pappin teos Unkarin kielen historia (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1968).
Toimittajat kuvaavat alkusanoissa kevään 1967 tilannetta muun muassa seuraavasti:
Kevään 1967 ylioppilastutkinnon äidinkielen kokeesta syntyi laaja julkinen keskustelu. Erityisesti huomiota saivat osakseen kantelut, jotka tehtiin oikeuskanslerille sen johdosta, että ylioppilastutkintolautakunta oli muuttanut eräiden opettajien valmistavaa arvostelua. Kantelijoina olivat kokelaiden vanhemmat, joiden mielestä lautakunta oli kohtuuttomasti alentanut ehdotettuja arvosanoja.
Kantelujen johdosta ylioppilastutkinnon tarkastustyö ja sen periaatteet joutuivat yksityiskohtaisesti selvitettäviksi. Suoritettiin tilastollisia laskelmia arvosanajakautumista, verrattiin laajasti opettajien ja lautakunnan keskinäistä arvostelua ja hankittiin selvityksiä ja lausuntoja ylioppilastutkintoon liittyvistä arvosteluongelmista. Asian käsittely päättyi kantelijain kannalta tuloksettomasti: tarkastajien arvostelussa ei todettu tapahtuneen virheellisyyksiä.
Koetehtävät vaihtelivat Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta moderniin lyriikkaan. Mahdollista oli tarttua myös ansioäidin ongelmiin tai ryöstökalastukseen. Kaikkiaan tehtäviä oli 14.
Kirjassa käydään yksityiskohtaisesti läpi sekä aiheiden suosio että arvosanojen jakautuminen. Johtopäätös on, että parhaan tuloksen saavuttivat ”Bachia käsitelleet suhteellisen harvat oppilaat”.
Kirjassa käsitellään perin pohjin sitä, miksi äidinkielen tarkastusjaoksen suorittama arvostelu joissakin tapauksissa poikkeaa opettajien arvostelusta. Lopputulema on, että kantelut ovat ylioppilastutkintolautakunnan äidinkielen jaoksen mielestä ”täysin aiheettomia”.
Kirjassa on myös arvostelunäytteitä. Eräässä tapauksessa opettaja on antanut aineesta arvosanan kiitettävä 9–. Hänen arvionsa on tällainen: ”Pääasioita hämyttävä laveus häiritsee. Kieli ja tyyli hyvää laudaturin tasoa.”
Lautakunnan neljä tarkastajaa antoivat kukin omat lausuntonsa. Ne ovat pitkiä. Tässä katkelma yhdestä: ”Tarkastetusta aineesta on noin kolme viidennestä sellaista tekstiä, joka ei asiallisesti liity otsikkoon ja jota ei siis myöskään voida pitää asiallisesti hyväksyttävänä. Aineen rakenne on sekava, käsittely hyppelehtii oudosti asiasta toiseen ja ajatukset ovat keskeneräisiä, paikoin epäloogisia ja hämäriä. Aineessa on lisäksi runsaasti pahojakin kieli- ja tyylivirheitä.”
Monisivuisen lausunnon lopputulos on lausunnon laatijan mielestä selvä: ”Sen vuoksi annoin aineesta arvosanan improbatur.” Samaan tulokseen päätyivät kaikki tarkastajat.
Toimittaja: Vesa Heikkinen