Kotus-vinkit
Luonto on Suomen luonne
Luontoa juhlitaan elokuun viimeisenä lauantaina ja kielenkäytössä joka päivä.
Elokuun lopussa on tapana viettää Suomen luonnon päivää. Vuodesta 2013 alkaen vietetty juhla on vakiintunut osaksi kansallisten juhlapäivien perinnettä ja ”rumasta ankanpoikasesta on kasvanut upea laulujoutsen”, kuten päivästä kerrotaan Suomen luonnon päivän verkkosivuilla.
Suomesta tuli vuonna 2017 maailman ensimmäinen maa, joka virallisesti liputti luontonsa kunniaksi. Suomalaisten luontosuhteen sanotaan usein olevan erityinen. Se ainakin on selvää, että suomi on monessakin mielessä luonnollinen kieli.
Luonnon luonne
Sanat luonto ja luonne on johdettu verbistä luoda. Se kuuluu vanhoihin perintösanoihin.
Noista kahdesta luonto on vanhempi, tai ainakin siitä on kirjallista tietoa jo 1500-luvulta lähtien. Luonto-sana on tarkoittanut vanhastaan myös luonnetta, ja tämä merkitys sillä on myös hyvin laajalti murteissa. Yleiskielessäkin puhutaan edelleen esimerkiksi ihmisluonnosta. Nykymerkitys, jolla viitataan ympäristöön, jota ihminen ei ole muokannut, sanalle on alkanut yleistyä vasta 1700-luvulta alkaen. Sitä ennen luonnossa näkyi selvemmin yhteys kantasanaansa: luonto oli sitä, mikä oli luotu, siis luomakunta.
Sana luonne on
tullut varsinaiseen käyttöön vasta 1840-luvulla. Joitakin mainintoja
siitä on jo 1700-luvun loppupuolelta.
- Luonne ja luonto (Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä)
- Suomen etymologinen sanakirja: luonne
- Suomen etymologinen sanakirja: luonto
Luonnon luo
Kotimaisten kielten keskuksen verkkosivuilla on paljon luonnon ja kielen suhteesta kertovaa sisältöä. Niitä voi etsiä verkkopalvelumme hausta vaikkapa sanoilla luonto, kasvit ja eläimet.
Luontoa käsitellään vaihtelevista näkökulmista myös monissa teemakoosteissamme. Esimerkiksi Eläin elää, ihminen ihmettelee -teemakooste ja Kielen kasvistoa -teemakooste tarjoavat runsaasti luonto- ja kielielämyksiä.
Videon kuva: Vesa Heikkinen, Kotus.