Kotus-vinkit 2020
Oi mude, mutsi, maammoni
Rakkaalla äidillä monta nimitystä.
Rakkaalla äidillä on monta nimitystä. Kielitoimiston sanakirjassa mainitaan muun muassa tällaisia äitejä: au-äiti, emo, isoäiti, kasvatusäiti, kotiäiti, kuningataräiti, maammo, mamma, matriarkka, mude, mutsi, yksinhuoltajaäiti, äippä ja äityli.
Emo äidin merkityksessä selitetään runolliseksi tai vanhahtavaksi ilmaukseksi: ”Oi emoni, kantajani!” Emä on vanha suomalais-ugrilainen äitiä tarkoittava sana, joka elää yhä muun muassa sanoissa emo, emi, emakko ja emäntä.
Äiti on germaanista lainaa. Gootin kielessä oli muinoin aiþei, muinaisnorjassa eiða
ja keskiyläsaksassa eide. Nykyään indoeurooppalaisissa kielissä äitiä tarkoittavat sanat ovat m-alkuisia (esimerkiksi ruotsin moder, englannin mother ja
saksan Mutter), mutta suomen kieli on säilyttänyt lainanantajilta aikaa sitten unohtuneen sanan.
Maammo, maion antajani
Mamma on varsinkin lasten kielestä tuttu äiti tai isoäiti. Maammo on runollinen äiti. Esimerkki on Kalevalasta: ”Oi emo, elättäjäni / maammo, maion antajani”.
Matriarkka on perhettä tai sukua johtava vanha äiti. Mude ja mutsi ovat slanginpuhujien äitejä, kuten Tuomari Nurmio laulussaan todistaa: ”Oi mutsi, mutsi / Stikkaa lamppuun eldis / Mä kohta, kohta delaan jengist veks”.
Moniaita äitisanoja löytyy myös muista Kotimaisten kielten keskuksen sanakirjoista. Esimerkiksi Suomen murteiden sanakirjassa on hakusanat emo, emokki, emonen, emus, emä, maamo, mammo, mammakka ja mammasti. Vanhan kirjasuomen sanakirjassa mainitaan lisäksi ainakin emokave ja emuu.
Myös Karjalan kielen sanakirjasta löytyvät emä ja muamo(i). Suomen ruotsalaismurteiden sanakirjassa (Ordbok över Finlands svenska folkmål) taas ovat mamma, moder ja mor monine variantteineen.
- Suomen murteiden sanakirja
- Vanhan kirjasuomen sanakirja
- Karjalan kielen sanakirja
- Ordbok över Finlands svenska folkmål
Äideenihanuus on äidistä ihana
Miksi puhutaan äitienpäivästä ja isänpäivästä? Miksi ei äidinpäivä tai isäinpäivä? Äitienpäivää on Suomessa juhlittu vuodesta 1919 lähtien, isänpäivää paljon myöhemmin, vasta vuodesta 1970. Saattaa olla, että juuri tämä aikaero selittää sen, että nimitykset yksikön ja monikon käytön suhteen ovat eripariset.
Jaakko Finno toi äidinkieli-sanan vanhaan kirjasuomeen. 1580-luvulla julkaisemansa virsikirjan esipuheessa hän kirjoittaa, että jo Mooses ”äitins kielel teki monda wirtä, ioista muutamat löytän sijnä pyhäsä kiriasa” mutta latinankielisten hymnien ja messulaulun valtakaudella ei ”oikein yhdestäkän maacunnasta yctän löyty, ioca äitins kielel tactoi eli tocti wirsiä tedhä”.
Moni paikannimi kantaa muistoja äideistä. Äiti-alku voi viitata nimissä paikan vanhaan omistajaan, mutta nimeäjällä on voinut olla äiti muutenkin mielessä. Esimerkiksi Isojoen Äideenihanuus-nimestä kerrotaan, että äiti piti paikkaa ihanana. Muutkin nimitykset näkyvät nimissä: on Emolaa, Mutsinlampea ja Mammanrantaa.
Orvokkeja äitipuolelle
Perheitä on monenlaisia, ja äitejä myös. Marianne Laaksonen kirjoitti Kielikellossa 2/2014 uusperheen jäsenten nimityksistä. Äitipuolena uusperheen lapsilla voi olla esimerkiksi puoliäiti tai bonusäiti.Vinkki on julkaistu 8.5.2020, ja sitä on päivitetty 6.5.2022.