Kotus-vinkit
Harrasta kieltä?
Kielentutkijat harjoittavat sanojen avaamista.
Koronapandemian yhteydessä on puhuttu paljon lasten harrastuksista ja niihin liittyvistä rajoituksista, toisaalta harrastusten avaamisestakin. Näissä keskusteluissa harvemmin otetaan esiin harrastamisen olemusta kielen vinkkelistä.
Tähän vinkkiin on koottu joitakin kielentutkijoiden näkemyksiä harrastamisesta. Mikä on harrastaa-verbin alkuperä, millaisissa merkityksissä esimerkiksi sanoja harrastaa ja harrastus käytetään? Voiko mitä tahansa harrastaa?
Harrasta harrastamista?
Nykymerkitysten perusteella ei heti arvaisi, että verbi harrastaa on johdettu sanasta harras, mutta näin vain on. – –
Harras on vanha laina germaanisista kielistä, ja lainalähdettä edustavat nykykielissä esimerkiksi ruotsin hård ja saksan hart ’kova’. Adjektiivin alkumerkitys on siis ollut ’kova, ankara, vaativa’, ja tämä merkitys hartaalla on vielä suomen vanhassa kirjakielessäkin. Uskonnollisessa kielessä sana alkoi merkitä myös antaumuksellista, innokasta tai uutteraa. – –
Verbi harrastaa on ollut käytössä suomen kirjakielessä jo sen alkuajoista eli Mikael Agricolan teksteistä lähtien. Merkitys oli silloin ’tavoitella’.
Harrasta kieldä?
Harras ja harrastaa löytyvät myös Vanhan kirjasuomen sanakirjasta. Harrastaminen tarkoittaa vanhassa kirjasuomessa siis tavoittelemista.
Mine Sydhemesteni hende [viisautta] harrastin, ia olin ahckera sen ielkin tekemähen (Agricola)
Harras-sanalla on vanhassa kirjasuomessa monia merkityksiä, esimerkiksi ’ankara’, ’vaativa’ ja ’sydämestä lähtevä’.
en minä pidä mitän nijn callina, cuin yhtä harrasta kieldä (Salin)
Harras työhön?
Suomen murteissa harrastaminen voi tarkoittaa esimerkiksi ahkerasti harjoittamista, innokkaasti tekemistä tai jostakin pitämistä. Tässä kaksi esimerkkiä Suomen murteiden sanakirjasta:
se harrastaa jumàlansannaa. (Pöytyä)
eihän semmoinej juoppo harrastam mittää. (Konginkangas)
Tuttuja ovat murteissa myös merkitykset ’harjoittaa hartautta’ ja ’olla jumalinen’.
Kyllähä se harrastua, muttei tiijjä onko nin tojellista. (Joutsa)
Adjektiivilla harras on murteissa mitä moninaisimpia käyttötapoja, muun muassa merkityksissä ’ahkera’, ’syventynyt’, ’ahnas’ ja ’hartauden täyttämä’:
harras työhön. (Täräntö)
harras toisem perrään. (Karkku)
Se on yhtä harrasta veti tukasta tai parrasta (sananparsi, Alavieska).
Kuka keksi harrastuksen?
Harrastaa-verbistä on johdettu substantiivi harrastus. Ensimmäinen kirjallinen maininta harrastus-sanasta on ruotsalais-suomalaisessa sanakirjassa Svenskt-Finskt Handlexikon.
Tämä D. E. D. Europaeuksen nimiin pantu sanakirja ilmestyi vuonna 1853. Europaeus ei ollut sanakirjan ainoa laatija. Europaeuksella ja sanakirjan muilla toimittajilla oli käytössään erilaisia kieliaineistoja, esimerkiksi Elias Lönnrotin keräämiä sanakokoelmia ja mahdollisesti myös aikalaisjulkaisuja.
Sanakirjaan sisältyvät ensimmäiset kirjalliset maininnat yli kahdestasadasta suomen
kielen sanasta. Näitä ovat harrastuksen lisäksi muun muassa eduskunta, koulunkäynti,
sekasorto ja tyhjäntoimittaja.
Harrastus vai harraste?
Nykyisessä yleiskielessä harrastamiseen liittyvä sanasto on laajaa ja monipuolista. Harrastusten lisäksi on harrasteita eli harrastamisen kohteita. Harrastamisen lisäksi voi harrastella eli harrastaa pintapuolisesti.
Yleiskieltä kuvaavassa Kielitoimiston sanakirjassa mainitaan jos jonkinlaista harrastusta ja harrastamista. Harrastaa voi vaikkapa aerobikkia tai afrotanssia, mutta myös nudismia ja anaaliseksiä. Harrastaa voi esperantoa ja fitnessiä sekä irtosuhteita ja itsetutkiskelua. Harrastaa voi postimerkkeilyä ja potkunyrkkeilyä tai tiedettä ja taidetta, mutta myös luvattomuutta ja vilppiä.
Sanakirjassa on runsaasti harras-alkuisia hakusanoja. Muita harras-alkuisia sanoja voi etsiä merkitysten selitteistä ja esimerkeistä (haulla harras*).
Hengittämisen harrastamisesta?
Olen siis kykenevä harrastamaan asioita ja tekemistä. Harrastaa-verbi hakee seurakseen substantiiveja ja toisia verbejä.
Kaikki substantiivit tai verbit eivät kuitenkaan tunnu tässä mahdollisessa maailmassamme mahdollisilta. Piipaa-autoa jo kutsuttaneen, jos kerron harrastavani hengittämistä, elämistä tai hikoilemista. Tai olemassa olemista! Pakkopaitaa jo ylleni soviteltaneen, jos väitän harrastavani vaaleanpunaisuutta, rakastumista tai kastemadon sielunelämää.
