Siirry sisältöön
Haku

Vesa Heikkinen


Vesa Heikkinen. Kuva: Sonja Holopainen, Kotus.
Vesa Heikkinen. Kuva: Sonja Holopainen.

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.


rss

25.8.2016 12.14
Vesa Heikkinen

Teitä tietoon

Tiedon etsiminen on myös tiedon arvioimista.

Mistä tieto löytyy? Voiko siihen luottaa? Mikä on tiedon ja vaikkapa näkemyksen tai mielipiteen suhde? Millaista tietoa on missäkin tekstissä ja tekstilajissa? Onko erilaisia tiedon lajeja?

Joidenkin arvioiden mukaan elämme postfaktuaalisessa maailmassa. Tälle totuuden jälkeiselle ajallemme olisi leimallista tiedon ja tosiasioiden väheksyminen. Niitä olennaisempia olisivat tunnelmat, mieltymykset ja mielipiteet.

Niinpä esimerkiksi poliittisten ratkaisujen ei tarvitsisi enää perustua tutkimuksiin tai muuhun asiantuntijatietoon, vaan poliitikot voisivat vetää päätöksiä hatusta. Fiiliksen mukaan, käsi oletetun kansan valtimolla. Postfaktuaalisesta demokratiasta on mainittu esimerkkeinä muun muassa Britannian brexit-päätös, eräät presidenttiehdokas Donald Trumpin puheet Yhdysvalloissa ja monien eurooppalaisten populististen liikkeiden menestys politiikan kentillä.

Vaikka yleistävää väitettä postfaktuaalisesta ajasta ei pureksimatta nielisikään – siinähän muun muassa luodaan oletusta, jonka mukaan joskus oli muka faktuaalinenkin aika –, jonkinlaisia totuuden siemeniä näissä pohdinnoissa toki on nähtävissä. Voi tosiaankin olla niin, että 2000-luvun yhteiskunnassa esimerkiksi käsitykset tiedosta ovat muuttuneet ja muuttumassa.

Kansalaisten saatavilla olevan informaation määrä on tätä nykyä valtava. Samoin kielenkäytön tapojen kirjo: tästä kertoo sekin, että muutama vuosi sitten julkaisemassamme tekstilajitutkimuksen käsikirjassa on mainittu kuusisataa tekstien lajia eli genreä. Myös mahdollisuudet osallistua tiedon ja informaation tuottamiseen ovat nykyihmisellä tyystin toisenlaiset kuin vielä vaikkapa parikymmentä vuotta sitten. Riittää varmaan, kun sanon tämän: some.

Informaation jatkuvan lisääntymisen lisäksi voisi puhua informaation henkilökohtaistumisesta ja mielipiteellistymisestä. Jokaisen näkemys on tärkeä, kaikilla mielipiteillä on arvonsa.

Mutta miten käy tiedolle tässä rytäkässä? Mitä enää voi sanoa tiedoksi? Miten osaamme arvioida tiedon oikeellisuutta ja luotettavuutta? Miten tekstien lajit eroavat toisistaan suhteessa tietoon?

Tiedon löytäminen ja sen luotettavuuden arvioiminen ovat nykyisen informaatioaikamme avaintaitoja. Siksi olemme alkaneet julkaista verkkosivuillamme erityisesti koululaisille suunnattuja tiedonhakutehtäviä. Toki toivomme, että näistä tehtävistä on huvia ja hyötyä myös muille verkkopalvelujemme käyttäjille.

Tiedonhakutehtävät eivät harjoita vain tiedon etsimiseen. Ne kuljettavat etsijää tiellä, jolla myös arvioidaan tietoa – ja sitä, mitä tieto loppujen lopuksi on.

Tiedonhakutehtävät
Tekstilajitutkimuksen käsikirjan esittely
Vesa Heikkinen: Genrevoimat valloillaan – tietoisuutta tarvitaan (Kielikello 1/2013)
Vesa Heikkinen: Jokapäiväiset genrepulmamme (4/2012)

Metsätiellä. Kuva: Vesa Heikkinen, Kotus.

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa

Ei puheenvuoroja