Terävästi-palstalla julkaistaan vierailevien kirjoittajien tekstejä ja Kotus-blogin lukijoiden keskustelunavausehdotuksiin perustuvia blogimerkintöjä. Ehdotuksia voi lähettää palautelomakkeella. Palstan tekstit eivät edusta blogitoimituksen näkemyksiä saati Kotuksen
virallista kantaa.
12.4.2016 10.00
Mistä on kyse taivutustyyppejen sekoittumisessa?
Kun -jen-muodot alkoivat elää omaa elämäänsä…
Treenejen jälkeen syötiin lounas.
Tonttejen ja asuntojen hinnat ovat taivaissa!Sipsejen ja karkkejen sijasta voi valita terveellisempiäkin vaihtoehtoja.
Kuulostaako hyvältä, vai sanoisitko mieluummin ”treenien jälkeen”, ”tonttien hinnat”, ”sipsien ja karkkien sijasta”? Minusta vaikuttaa siltä, että on koko joukko ihmisiä, joiden kielitajussa nämä ovat aivan tavanomaisia monikon genetiivin muotoja – siitä huolimatta, että kyllähän ne ovat perinteisestä kieliopista poikkeavia.
Yleisyydestä saa käsityksen googlettamalla esimerkiksi
muotoa kurssejen. Muita vastaavia muotoja ovat tenttejen, mallejen,
kontaktejen, paperejen, kumejen...
Näitä taivutusmuotoja tapaa enimmäkseen blogeissa, nettifoorumeilla ja sosiaalisessa mediassa, mutta toisinaan myös astetta virallisemmissa yhteyksissä, kuten joidenkin organisaatioiden verkkosivuilla. Painetussa tekstissä en muista niitä nähneeni. Vielä.
Kieliopillisesti kyse on käsittääkseni siitä, että e-loppuisten nominien taivutustyyppi nalle : nallejen on laajentunut myös i-loppuisten nominien taivutukseen (lasi : lasejen) vallaten alaa perinteiseltä taivutukselta (lasi : lasien). Mutta miksi?
Ehkä kieli pyrkii pelkistymään, yksinkertaistumaan, taloudellistumaan – jos kerran pärjätään yhdelläkin kaavalla, miksi niin ei tehtäisi? Tai kenties konteksti vaikuttaa ja viehtymys symmetriaan houkuttelee taivuttamaan toistensa läheisyydessä esiintyvät sanat samalla tavalla: ”Lentokentän vaihtopisteitä pitää välttää huonojen kurssejen takia.”
Selvästikään aina ei kuitenkaan ole kyse lauseyhteyden vaikutuksesta. Odotusten (ja yleiskielen suositusten) vastaiset -jen-muodot ovat alkaneet jo elää omaa, itsenäistä elämäänsä.
EEVA ÖÖRNI
Palaa otsikoihin | 14 puheenvuoroa | Keskustele
Tuossa otsikossa on sitten toisenlainen virhetyyppi - a/ä-i -taivutustyyppiin onkin tunkenut tuo i- tai e-loppuisten taivutuskaava...
Suomentaja Pirkko Talvio-Jaatinen käänsi Stephen Kingin teoksen Pet Sematary (Uinu, uinu, lemmikkini) nimen, joka on kirjassa lemmikkieläinhautausmaan kyltti, teoksen sisäsivuilla muotoon "Lemmikkejen leposia".
Isompi ongelma on ehkä kuitenkin se, että nominien taivutus katoaa. Tästä on monta esimerkkiä. Jauhopussissakin lukee ”jauho”, ei ”jauhoa”, ikään kuin siinä olisi maailman kaikki jauho. ”Valmis kesäkuu” on todellista kielenkäyttöä tienvarsijulisteissa. Ja somessa on parempi jättää sanat taivuttamatta, jotta hashtagit toimivat paremmin.
Suuri osa taivutus on itse asia aika tarpeeton. Suomi kieli voi ymmärtää vaikka kaikki sanat perusmuoto. Se voi tuntua alku vähän hassu, mutta me kyllä tottuu se.
Rosvoaminen on rumaa. Rosvouksesta saa rangaistuksen mutta voiko rosvoudesta parantua?
Nykysuomen sanakirjassa ainoa nalle-tyyppisten sanojen monikon genetiivi on -in-päätteinen, ja sekin on sulkeissa (psoittaa, että muoto on normaalityyliin kuulumaton tai harvinainen). Käytännössä ”nallein” on hassun tuntuinen, ja tällaisten sanojen taivuttamista monikon genetiivissä on yleisesti vältetty – mikä ei ole kovin vaikeaa.
Kuitenkin jossain määrin ruvettiin käyttämään sellaisia muotoja kuin ”nallejen”, mallina varmaankin sellaiset taivutukset kuin talo : talojen. Kielenhuolto hyväksyi tämän sitten, vähän epämääräisesti. Suomen kielen lautakunta päätti v. 1982, että monikon genetiivi on ”nallein”, mutta ”rinnalla voidaan kuitenkin käyttää” sellaisia muotoja kuin ”nallejen”. Sanakirjoihin kuitenkin otettiin ”nallejen” ensisijaiseksi muodoksi.
Pitikö siis hyväksyä nalle : nallejen? On vaikea selittää, miksi saa taivuttaa niin, mutta ei villi : villejen.
Toisaalta ilmiö taitaa olla vähäisempi kuin juttu antaa ymmärtää. Googlasin juuri lausekkeilla "kurssejen" ja "kurssien" (lainausmerkit mukana; niillä on tarkoitus rajata haku juuri näihin muotoihin, vaikka emme tiedäkään, miten tarkasti Google noudattaa tätä). Tulokset, alle 1 000 ja yli 300 000, eivät kerro väärän muodon kovin suuresta yleisyydestä. Kyse on vähän enemmästä kuin satunnaisista virhemuodosteista, mutta ei sentään (vielä) kieltä runtelevasta mullistuksesta.
Tuon jakamani havainnon merkittävyyttä voi ja saa toki kyseenalaistaa. Haluaisin kuitenkin huomauttaa, että nimenomaan _en_ esittänyt, että kyseinen muutos olisi erityinen uhka kielellemme tai runtelisi sitä. Totesin, että muodot poikkeavat perinteisestä taivutuksesta ja ovat yleiskielen vastaisia. Sitähän ne kiistatta ovat. Yleiskieli ei kuitenkaan ole kielen koko kuva, ja ihminen - kielenhuoltajakin - voi kai olla kiinnostunut kielestä laajemmin kuin vain normien näkökulmasta.
Jos poikkeavan taivutusmuodon hakeminen tuottaa pelkästään yhden sanan osalta miltei tuhat osumaa, se jo yksin mielestäni osoittaa, että ilmiö on olemassa. Kurssi-sana oli kuitenkin vain esimerkki, ja kyseistä taivutusmuotoa löytyi melkein kaikista muistakin vastaavista sanoista, joita keksin Googlella tutkia. Se viittaa siihen, että muutos on systeeminen. Kyllä se vain minusta on vähintäänkin miedosti kiinnostavaa. :)