Terävästi-palstalla julkaistaan vierailevien kirjoittajien tekstejä ja Kotus-blogin lukijoiden keskustelunavausehdotuksiin perustuvia blogimerkintöjä. Ehdotuksia voi lähettää palautelomakkeella. Palstan tekstit eivät edusta blogitoimituksen näkemyksiä saati Kotuksen
virallista kantaa.
Liikaa englantia?
Juuri nyt elokuvateattereissa näytetään monia elokuvia, joiden nimi on vain englanniksi. Hyvä esimerkki on Youth, joka on suunnattu varttuneemmalle väelle.
Minä valitsen usein nimen perusteella, mitä elokuvaa menen katsomaan. Luulen, että elokuvan nimi vaikuttaa paljon mielikuvaan elokuvasta ihan tunnetasolla.
Miksi niin monet elokuvien nimet jätetään kääntämättä kauniille suomen kielellemme? Moniko meistä 60- tai 70-luvulla koulunsa käyneistä osaa englantia niin hyvin, että vieras kieli koskettaa omaa tunne-elämää?
”KULTTUURIN VIITANLIEPEITTEN HÄNNYSTELIJÄ”
Palaa otsikoihin | 11 puheenvuoroa | Keskustele
Kääntämättömyys kielii laajemminkin välinpitämättömyydestä ja oman kielen kulttuurisesta väheksynnästä, jopa kapeakatseisuudesta: tavallaan brassaillaan sillä, että kaikkihan nyt englantia ymmärtävät.
Ehkä ymmärtävät, ehkä ei, mutta mielikuvat ja etukäteiseläytyminen ei ole samaa tasoa eri kielissä.
Eräänlaista asiakaspalvelua maahantuojalta siis...
Kääntämättä jättäminen taisi alkaa yleistyä vuosituhannen vaihteen tienoilla. Yksi surkuhupaisu muistomerkki tällä tiellä on Neil Jordanin upea elokuva The Crying Game vuodelta 1992. Sen "suomalainen" nimi on Crying Game. Artikkelin poisjättö kai jotenkin osoittaa, että ollaan Suomen maaperällä?
Muuten, ennen vanhaan eli kotimaisen elokuvan ensi aallon aikana ennen riutumista suomalaisilla elokuvilla oli säännöllisesti myös ruotsinkieliset nimet. Alkutekstitkin olivat kaksikieliset.
Erikoisin mieleeni tuleva ratkaisu lienee kuitenkin elokuva The Rules of Attraction, jonka ”suomenkielinen” nimi oli Fuck the Rules.
Jotta saataisiin numerofaktaakin mukaan, Kielibaari laski: lähes kolmasosalla (30 %) elokuvateattereissa talvilomaviikolla esitettävistä leffoista on englanninkielinen nim. Mukaan ei ole laskettu elokuvia, jotka on nimetty henkilön tai paikan mukaan (esim. Joy, Brooklyn).
Samalla baarimestari havahtui: uusin Tähtien sota -leffa (Start Wars: The Force Awakens, 2015) on sarjan ensimmäinen, jonka nimeä ei ole suomennettu.
Kakskymppisen mielestä elokuvien suomennokset ovat vaan niin tyhmiä. Sama nuori on katsonut haltioituneena Tähtien sodan Jedin paluuta ja Sithin kostoa eikä ole pitänyt nimiä tyhminä. Mikä on muuttunut?
Vaikka tämän keskustelun otsikkona onkin "Liikaa englantia", sitä on kuitenkin ihan hyvä oppia, ja ainakin minun sanavarastoni on kasvanut todella paljon tekstitettyjä englanninkielisiä elokuvia katsellessa. Kirjoitusasukin on nykyään helppo tarkistaa netissä. Kaiken lisäksi on typerän näköistä, kun joku tunnettu amerikkalainen tai englantilainen näyttelijä liikuttaa suutaan omaan tahtiinsa ja joku suomalainen, usein myös tunnettu, näyttelijä puhuu suomea omaan tahtiinsa.
Usein elokuvan alkuperäinen nimi viittaa niin hyvin ja vahvasti elokuvan sisältöön, että se jää englanniksi mieleen. Harvoin muistan elokuvan suomenkielistä nimeä myöhemmin. En jaksanut kaivaa muististani elokuvia, mutta ihan paras esimerkki kirjallisuuden puolelta on Agatha Christien tuotanto. Vain muutamia esimerkkejä: Sleeping murder (Neiti Marplen viimeinen juttu), By the pricking of my thumbs (Eipä aikaakaan niin voi kauhistus [tässä viittaus Shakespeareen on suomeksi täysin ohitettu]), N or M? (Salomonin tuomio).
Elokuvista voisin esimerkiksi ottaa leffan 50 shades of Grey. Tämähän on mahdotonta edes suomentaa. "Harmaan viisikymmentä sävyä" kadottaa koko nimen idean. Mikä tietenkin on se, että päähenkilön nimi on Grey.
Totuus on se, että nuoret ihmiset muuttavat maailmaa ja hyvä niin. Jos jotain jätetään kääntämättä ja englanti jyllää, hyvä niin. Sehän vain todistaa, että meille on kasvamassa kielitaitoinen jälkipolvi, joka ymmärtää myös vieraan kielen takana olevia merkityksiä. Ei suomen kieli tule koskaan katoamaan, onhan se pärjännyt jo 8000 vuotta. Antaa enkun rulettaa!