Samaa olen harmitellut. Jos elokuva kerran tekstitetään suomeksi, on melkoinen puute ja tyylimoka, että nimi jätetään kääntämättä, vaikkakin se ymmärrettäisiinkin.

Kääntämättömyys kielii laajemminkin välinpitämättömyydestä ja oman kielen kulttuurisesta väheksynnästä, jopa kapeakatseisuudesta: tavallaan brassaillaan sillä, että kaikkihan nyt englantia ymmärtävät.

Ehkä ymmärtävät, ehkä ei, mutta mielikuvat ja etukäteiseläytyminen ei ole samaa tasoa eri kielissä.

Elokuvien nimistä päättää elokuvien maahantuoja, ei kääntäjä. Monen elokuvan markkinointi alkaa jopa vuotta ennen ensi-iltaa, ja on vain yksinkertaisempaa markkinoida englanniksi kuin vaivata markkinointiosaston päätä sopivalla nimellä. Lisäksi markkinoinnin alkaessa ei välttämättä edes kukaan ole nähnyt kokonaista elokuvaa, joten nimen kääntäminen on vaikeaa. Ja kun elokuvan kääntäjä lopulta saa elokuvan työn alle, kaikki markkinointi on jo tehty alkuperäisellä nimellä.

Onpas ikävää, jos myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset eivät ymmärrä perusasiaa: mielikuvien luontia kielen avulla.

Olen jo pitkään pitänyt linjanani että englannin kielisen nimen omaava elokuva on oletettavasti niin surkea, ettei sitä kannata edes katsoa, koska edes nimeä ei ole kehdattu suomentaa.

Eräänlaista asiakaspalvelua maahantuojalta siis...

Kyllä minkä hyvänsä tavalla tai toisella suomennetun taideteoksen nimi on osa suomenkielistä nimimaisemaa. Kaunokirjallisuuden alalla teosten nimet toistaiseksi suomennetaan. Ja kyllä ennen, myyttisessä muinaisuudessa, komeilla elokuvilla oli komeat suomenkieliset nimet. George Stevensin elokuvasta Shane tuli suomeksi Etäisten laaksojen mies, mystinen ja mielikuvitusta kiihottava muotoilu.

Kääntämättä jättäminen taisi alkaa yleistyä vuosituhannen vaihteen tienoilla. Yksi surkuhupaisu muistomerkki tällä tiellä on Neil Jordanin upea elokuva The Crying Game vuodelta 1992. Sen "suomalainen" nimi on Crying Game. Artikkelin poisjättö kai jotenkin osoittaa, että ollaan Suomen maaperällä?

Muuten, ennen vanhaan eli kotimaisen elokuvan ensi aallon aikana ennen riutumista suomalaisilla elokuvilla oli säännöllisesti myös ruotsinkieliset nimet. Alkutekstitkin olivat kaksikieliset.

Yksi pohjakosketus saavutettiin minusta taannoin, kun norjalais-ruotsalainen elokuva Hodejegerne tuli Suomessa teattereihin nimellä Headhunters. Kyseessä ei siis ollut enää edes alkuperäinen nimi.

Markkinat ratkaisevat maahantuojien ehdot, ja usein ilmeisesti suuret mediakonglomeraatit pyrkivät yhtenäistämään nimet koko maailmassa (uusimman Teräsmies-elokuvan teksteissä tutun hahmon nimi oli väkisin käännetty Supermaniksi). Aina voi kuitenkin unelmoida paremmasta... Englannin kielen ylivalta lienee selvä, sillä harvoin muita kuin englanninkielisiä elokuvannimiä jätetään kääntämättä, elleivät ne ole jotain helppoja yksisanaisia nimiä. Hankalaa olisikin varmasti markkinoida esim. kiinankielisiä elokuvia niiden alkuperäisnimillä. Tällöinkin tosin nimi ”suomennetaan” monesti englanniksi, kuten takavuosien toimintaelokuvassa Yingxiong, joka pyöri Suomessa nimellä Hero.

Erikoisin mieleeni tuleva ratkaisu lienee kuitenkin elokuva The Rules of Attraction, jonka ”suomenkielinen” nimi oli Fuck the Rules.

Kiinnostava keskustelunavaus!
Jotta saataisiin numerofaktaakin mukaan, Kielibaari laski: lähes kolmasosalla (30 %) elokuvateattereissa talvilomaviikolla esitettävistä leffoista on englanninkielinen nim. Mukaan ei ole laskettu elokuvia, jotka on nimetty henkilön tai paikan mukaan (esim. Joy, Brooklyn).

Samalla baarimestari havahtui: uusin Tähtien sota -leffa (Start Wars: The Force Awakens, 2015) on sarjan ensimmäinen, jonka nimeä ei ole suomennettu.

Kakskymppisen mielestä elokuvien suomennokset ovat vaan niin tyhmiä. Sama nuori on katsonut haltioituneena Tähtien sodan Jedin paluuta ja Sithin kostoa eikä ole pitänyt nimiä tyhminä. Mikä on muuttunut?

Olen "Hännystelijän" ja Iineksen kanssa samoilla linjoilla. Suomen kieli kunniaan. Pienen aasinsillan kautta pääasiasta vielä hieman sivuun poiketen totean, että onneksi meillä on, ainakin toistaiseksi, tuo tekstittämisen kulttuuri. Jos jonain rumana päivänä käy niin, että meilläkin ruvetaan dubbaamaan elokuvia, minulta loppuu elokuvien katselu siihen.
Vaikka tämän keskustelun otsikkona onkin "Liikaa englantia", sitä on kuitenkin ihan hyvä oppia, ja ainakin minun sanavarastoni on kasvanut todella paljon tekstitettyjä englanninkielisiä elokuvia katsellessa. Kirjoitusasukin on nykyään helppo tarkistaa netissä. Kaiken lisäksi on typerän näköistä, kun joku tunnettu amerikkalainen tai englantilainen näyttelijä liikuttaa suutaan omaan tahtiinsa ja joku suomalainen, usein myös tunnettu, näyttelijä puhuu suomea omaan tahtiinsa.

Yksi ongelma on nimien kääntämättä jättäminen joka on aika lapsellista vieraan kielen apinointia. Toinen ongelma on nimien väärin kääntäminen, josta on taitettu peistä esim. Wikipediassa. Nyt esimerkiksi erään elokuvan nimi on ruotsiksi käännetty oikein "Peter Weirs Vittnet", mutta suomeksi väärin "Peter Weirin todistaja", vaikka ainakin maallikkona ymmärtäisin, että oikea käännös olisi siten kuin ruotsiksikin "Peter Weirin Todistaja". Nimen merkityshän on "Todistaja-niminen elokuva, jonka on ohjannut Peter Weir" eikä "todistaja, joka todistaa Peter Weiristä". Ja samoin on kirjoitettu "Bertoluccin kuu" vaikka samasta syystä pitäisi olla "Bertoluccin Kuu".

Olen niitä 70-luvulla koulunsa käyneitä, joiden englanti nyt vaan on jostain syystä hyvää. Siksipä uskallankin puolustaa kääntämättä jättämisiä. Aika usein ne leffojen nimien käännökset nyt vaan on täysin surkeita! Tekstityksistä nyt puhumattakaan...

Usein elokuvan alkuperäinen nimi viittaa niin hyvin ja vahvasti elokuvan sisältöön, että se jää englanniksi mieleen. Harvoin muistan elokuvan suomenkielistä nimeä myöhemmin. En jaksanut kaivaa muististani elokuvia, mutta ihan paras esimerkki kirjallisuuden puolelta on Agatha Christien tuotanto. Vain muutamia esimerkkejä: Sleeping murder (Neiti Marplen viimeinen juttu), By the pricking of my thumbs (Eipä aikaakaan niin voi kauhistus [tässä viittaus Shakespeareen on suomeksi täysin ohitettu]), N or M? (Salomonin tuomio).

Elokuvista voisin esimerkiksi ottaa leffan 50 shades of Grey. Tämähän on mahdotonta edes suomentaa. "Harmaan viisikymmentä sävyä" kadottaa koko nimen idean. Mikä tietenkin on se, että päähenkilön nimi on Grey.

Totuus on se, että nuoret ihmiset muuttavat maailmaa ja hyvä niin. Jos jotain jätetään kääntämättä ja englanti jyllää, hyvä niin. Sehän vain todistaa, että meille on kasvamassa kielitaitoinen jälkipolvi, joka ymmärtää myös vieraan kielen takana olevia merkityksiä. Ei suomen kieli tule koskaan katoamaan, onhan se pärjännyt jo 8000 vuotta. Antaa enkun rulettaa!