Vihreänvärisen kansanjuhlan mittakaava jaksaa yllättää irlantilaiseen kulttuuriin vihkiytymättömän ohikulkijan ympäri maailmaa. Irlannin saarella vietetään kansallisia vapaapäiviä, Yhdysvalloissa järjestetään jättimäisiä paraateja ja Chicagojoki jopa värjätään elintarvikevärillä vihreäksi. Ravintoloitsijat ja panimoalan toimijat saavat aihetta hymyyn, kun stout-varastot on saatu tyhjennetyksi.

Pyhää Patrickia juhlitaan vuosittain apilanlehtikoristeiden äärellä sekä hartaasti että maallisista iloista ammentaen 17. maaliskuuta – ja sitä lähimmäksi osuvana viikonloppuna. 300- ja 400-luvuilla elänyt Pyhä Patrick tunnetaan aikansa irlantilaiset kristityiksi käännyttämisestä ja saaren viheliäisen käärmekannan uhanalaiseksi ajamisesta. Juhlahumun keskeltä Irlannin lipun vihreän ja oranssien värien joukosta saattaa joku tarkkasilmäinen erottaa kuitenkin myös viininpunaisen vilahduksen. 

Heinäsirkkalauma viinirypälesadon kimpussa. Kuva: Sakari Korpikallio, Kotus. Adobe Firefly.

Saunan lauteilta sankariksi

Pyhä Patrick muistetaan siis maailmanlaajuisesti ansiokkaasta käännytystyöstään ja käärmeiden karkottamisesta. Entä kuinka moni muistaa historian oppitunneilta sen kohdan, jossa viininviljelystä elantonsa saava agraari-Suomi kärvistelee käsittämättömän vaikean heinäsirkkaongelman alla, eikä apukeinoa tunnu löytyvän mistään? 

Ei hätää, en muista minäkään. Ei anneta kuitenkaan tiedonpuutteen haitata menoa, vaan uppoudutaan hetkeksi hyvän tarinan äärelle. Historiantuntien sijaan kertomus on itselleni tuttu lyhyestä, mutta vaikuttavasta kuvaelmasta. Olen jopa osallistunut kyseisen merkkiteoksen esittämiseen kertojan roolissa useampaankin otteeseen.  

Tarinassa Liisaksi ja Matiksi nimetty parivaljakko päättää ratkaista viiniviljelmiään koettelevan heinäsirkkaongelman kutsumalla apuun rauhaisasta saunavuorostaan nauttivan Urhon. Vilvoittelutauolta yllätetty sankarimme nappaa päällensä pyyhkeen ja vyölleen miekan lähtiessään urotöihin, joista hänet myöhemmin muistetaan. Heinäsirkat saadaankin lopulta karkotetuksi Urhon ja tapahtumia jännityksellä seuraavien sivustakatsojien yhteen ääneen lausumalla loitsulla: ”Heinäsirkka, heinäsirkka, mene täältä hiiteen.” 

Sitten onkin jo aika nostaa maljaa runsaaksi osoittautuneen viinisadon lopputuotteilla sekä sankarillisen saunojan viilentymään unohtamilla mallasjuomilla. Koko Suomen kansa seuraa vierestä, kun tanssivien neitseiden ympäröimä Urho puetaan viininpunaiseen viittaan ja julistetaan pyhäksi. Loppu onkin harvinaislaatuisen omaehtoista historiaa, joka saa pohtimaan, kuka tämä myyttinen Urho oikeastaan on.  

Sepitetty suojelija

Legenda Pyhästä Urhosta on sepitettyä perinnettä, fakelorea, jonka alkulähteet voidaan amerikansuomalaisten kulttuuriperintöön perehtyneen folkloristiikan tutkija Tuomas Hovin mukaan jäljittää vuoden 1956 toukokuulle Minnesotan osavaltioon suomalaissiirtolaisten asuttamille alueille Virginian kaupunkiin, tarkalleen Ketola’s Department Store -liikkeen taukohuoneeseen. Patrick-pyhimyksen juhlinta irlantilaissiirtolaisten keskuudessa on toiminut katalyyttinä perinteen synnylle.  

Juuriltaan amerikansuomalainen kaupan työntekijä Richard L. Mattson oli saanut osansa amerikansuomalaisten pyhimyksenpuutteesta. Tätä pottuilua oli tarjoillut kyllästymiseen asti erityisesti Mattsonin amerikanirlantilainen kollega Gene McCavic. Mattson vastasi kiusaan keksimällään tarinalla nykyisen Suomen alueella ennen viimeisintä jääkautta vaikuttaneesta Pyhästä Urhosta, mahtavasta myrkkysammakko-ongelman ratkaisseesta sankarista. Kaupan taukohuoneessa vietettiinkin ensimmäistä St. Urho’s daytä 24. toukokuuta 1956. 

McCavicin nimiin on laitettu ensimmäinen Pyhää Urhoa käsitellyt kirjallinen tuotos Ode to St. Urho. Hänen ja Mattsonin lisäksi perinteen aloittamiseen oman kädenjälkensä jätti Sulo Havumäki, joka toimi Bemidji State Collegessa psykologian professorina. Havumäen tietoon Mattsonin sepittämä tarina Urhosta lienee kulkeutunut opiskelijoiden kautta. Hän vaihtoi tarinassa esiintyneet sammakot heinäsirkoiksi sekä siirsi juhlan toukokuulta maaliskuulle. 

Tiivistäen voidaan siis todeta, että Pohjois-Amerikan suomalaissiirtolaiset sepittivät tarinan omasta suojelupyhimyksestään, jotta kateutta herättänyt juhlahumu ulottuisi myös heidän elinpiireihinsä. Pyhää Urhoa päätettiin juhlia vuosittain 16. maaliskuuta, Pyhän Patrickin juhlien etkoina. 

Pyhä Urho, suomalaisten suojelupyhimys. Kuva: Sakari Korpikallio, Kotus. Adobe Firefly.

Sillä välin Suomen Turussa

Kuvaelma Pyhän Urhon sankariteoista puolestaan liittyy Turun yliopiston kulttuurien tutkimuksen oppiaineiden opiskelijoiden Pyhän Urhon päivän juhlintaan. Kuvaelmaperinteen alku on hyvin dokumentoitu. Vuonna 1987 suoritetussa, laboratorio-olosuhteita karttaneessa kokeessaan folkloristiikan ja uskontotieteen tuntiopettajat Lassi Saressalo ja Hannu-Pekka Huttunen päättivät luoda perinneyhteisön ja synnyttää perinnettä. Urho-perinteessä on siis useita kerrostumia!  

Pyhä Urho -kuvaelman ensiesityksen jälkeen tapahtuma on ainakin pyritty järjestämään vuosittain ensin oppiaineiden ja myöhemmin ainejärjestöjen toimesta. Vuodesta 1999 alkaen kuvaelman esittäminen on ollut osa uusien opiskelijoiden initiaatiota, mikä on edesauttanut perinteen säilymistä elävänä. Olennaisena osana turkulaisten juhlintaan kuuluu myös Vuoden Urho -kunniamaininnan jakaminen – unohtamatta aamun pikkutunneille ulottuvia jatkobileitä. Vuonna 2017 juhla lisättiin TY:n folkloristiikan oppiaineen ja kulttuurien tutkimuksen opiskelijajärjestön toimesta Aineettoman kulttuuriperinnön Elävä perintö -wikiluetteloon.  

Vielä vähän Urhoista

Kotuksen Nimien alkuperästä -palstalla julkaistun kirjoituksen mukaan Urho on omakielinen nimi, siis silkkaa suomea. Urho-nimi ja uros-sana ovat samaa alkuperää, Urhon voidaan siis katsoa viittaavan urheuteen ja miehekkyyteen. Nimipäivää Urhot eivät vietä suinkaan maaliskuussa vaan 17. kesäkuuta.  

St. Urhoakin tunnetumpi Urho eli 1900-luvulla. Kahdeksas Suomen tasavallan presidentti Urho Kekkonen astui kuuden pääministerinä vietetyn vuoden jälkeen virkaansa maaliskuussa 1956. Jää kuitenkin arvailujen varaan, kuinka aallonharjalla Richard L. Mattsonin nimivalinta uudelle suojelupyhimykselle oli. Sattuman vaihtoehdon puolesta puhuu se, että englannin sankaria merkkaava hero kääntyy mallikkaasti urhoksi.  

Se on kuitenkin varmaa, että Pyhä Urho on perinteisesti ollut ulkomuodoltaan Karhu-lenkkareihin ja Jokapoika-paitaan pukeutuvan silmälasipäisen kaljupään sijaan Gallen-Kallelan Väinämöistä muistuttava miekkaileva partasuu. Siinäpä sopiva naamiaisasu esimerkiksi Tampereen Pyrinnön seiväshyppääjä Urho Kujanpäälle! 

Ne kalenterin lisälehdet

Yhdysvalloissa St. Urho’s day on virallisesti tunnustettu juhla jokaisessa osavaltiossa. Yhdysvaltojen lisäksi juhlaa vietetään ainakin Kanadassa. Pyhän Urhon päivää pidetään yhtenä keskeisimmistä amerikansuomalaista identiteettiä ylläpitävistä tapahtumista, ja sen juhliminen vaihtelee paikallisesti kahvikesteistä monipäiväisiin festivaaleihin.  

Kaikki hyvä päättyy aikanaan. Niin käy myös maaliskuun 16. päivälle. Onneksemme pubit ovat nykyisin avoinna seuraavanakin päivänä myös katolisessa Irlannissa. Toisin oli ennen. 

Lähteet

• Tuomas Hovi: Pyhä Urho ja Kalevala Amerikassa. Kirjoitus Kalevalaseuran blogissa (Kalevalaseura, 16.3.2023)

• Tuomas Hovi: Aika kuluu, Pyhä Urho pysyy (Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan Hiiskuttua-verkkojulkaisu, 24.4.2017)

• Pyhän Urhon päivä (Aineettoman kulttuuriperinnön Elävä perintö -wikiluettelo)

• Legenda Pyhästä Urhosta -kuvaelman ensiesitys Turun yliopistossa vuonna 1987. (Anne Heimo, Youtube)

• Mistä tulee etunimi Urho? (Kysymyksiä ja vastauksia nimien alkuperästä)

Lue lisää Pyhästä Urhosta

• Päivystävä folkloristi -kollektiivi: Pyhä Urho, suuri sankarimme! (Päivystävä folkloristi -tiedeblogi, Helsingin yliopisto, 14.3.2019)

• Anne Heimo & Tuomas Hovi: Pyhä Urho – kaikkien suomalaisten sankari (Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan Hiiskuttua -verkkojulkaisu, 26.3.2012)

Kirjoittaja on folkloristi, aineistonhallinnan ja verkkoviestinnän erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa. Hänen hartain toiveensa on tulla jonain päivänä valituksi Vuoden Urhoksi.