Satunnaisesti kirjoittavan kotuslaisen blogiin kirjoittavat satunnaisesti ne kotuslaiset, jotka eivät pidä omaa blogia.
24.8.2015 11.53
Lurukka ja haasikka – kontaminaatio nykysuomessa
Kielitoimiston puhelinneuvontaan soitti nainen, joka mietti nimitystä ilmiölle, joka tuntui hänestä kovin yleiseltä englannin kielessä.
”Mikä se on, kun muodostetaan kahdesta sanasta yksi uusi? Ei siis tehdä perinteistä yhdyssanaa, vaan kun breakfast ja lunch yhdistyvät muotoon brunch?”
Hetkisen pyörittelin ilmiötä mielessäni. Kunnes välähti. Sehän on kontaminaatio, jossa eri sanat sulautuvat yhdeksi. Vanha esimerkki tällaisesta on toveri + kamraatti = kaveri.
Soittajan kanssa mietimme, onko muodostustapa nykysuomessa aktiivisessa käytössä. Iso osa uusista kontaminaatioista kun lainataan englannista: brunssi, webinaari (web + seminar = webinar), vlogi (video + blog), brunneri (brunssi + dinner), cosplay (costume + play), fakefie (fake + selfie). Englannin kielessä kontaminaatioita tehdään myös julkkisten nimistä, kuten Brangelina (Angelina Jolie + Brad Pitt) tai TomKat (Tom Cruise + Katie Holmes).
Kyllä suomessakin kontaminaatioita syntyy: esimerkiksi neuloa + neuroosi = neuloosi, kuten Laura Niemi on kirjoittanut Kotus-blogissa. Uusia sulaumia ovat myös namumelli (namu + karamelli), hitautua (hidastua + nopeutua), hutkimus (hutkia + tutkimus) ja nipsteri (natsi + hipsteri). Puheessa sanat sulautuvat toisiinsa osin puhujan itsensä yrittämättä. Kun kielen päällä pyörivät lipsahdus ja lapsus, suusta tuleekin lipsus.
Netissä tarjotaan tuoreena suomalaisena kontaminaationa luhaa, lusikka-haarukkayhdistelmää. Se ei kyllä tiukasti ottaen ole kontaminaatio vaan lyhennesana kuten luomu ja tupo. Kontaminaatio olisi lurukka tai haasikka.
RIITTA HYVÄRINEN
Palaa otsikoihin | 11 puheenvuoroa | Keskustele
25.8.2015 8.56
Laura Kataja
munansaannos
Tuohan lienee sukua ns. siansaksalle (siinä toisessa merkityksessä), vaihdetaan kahden sanan alkutavut keskenään. tuosta kun sitten jompikumpi tipahtaa matkasta niin tuloksena on kontaminaatio.
Minä olen iät ja ajat "liikannut ja leimannut", tiedostoja muokatessani.
Minä olen iät ja ajat "liikannut ja leimannut", tiedostoja muokatessani.
25.8.2015 12.37
Maukka
Khaver
Mielenkiintoinen on tieto, että kaveri käsitetään toverin ja kamraatin kontaminaatioksi. En väitä mitään, mutta en malta olla kertomatta, mitä itse olen kaverista arvellut.
Muistelen kuulleeni televisiosta, miten USA:n presidentti - olisiko ollut Bill Clinton - puhui Israelin edesmenneen presidentin muistolle. Muuten englanninkielinen puhe päättyi sanaan, joka ääntyi haver, paino toisella tavulla. Taisi siinä olla suomennos alla, koska sain niin selvän ahaa-elämyksen.
Katsoin nyt, miten Yiddish Dictionary Online kääntää khaver-sanan [kha'-ver]. Se on friend tai comrade.
Muistelen kuulleeni televisiosta, miten USA:n presidentti - olisiko ollut Bill Clinton - puhui Israelin edesmenneen presidentin muistolle. Muuten englanninkielinen puhe päättyi sanaan, joka ääntyi haver, paino toisella tavulla. Taisi siinä olla suomennos alla, koska sain niin selvän ahaa-elämyksen.
Katsoin nyt, miten Yiddish Dictionary Online kääntää khaver-sanan [kha'-ver]. Se on friend tai comrade.
25.8.2015 13.48
Antero Ranne
Kaveri
Onko kaveri ainoa tällainen sana, joka on alkujaan syntynyt suomen kielessä ja jäänyt pysyvästi yleiseen käyttöön? Tuntuu siltä, että tämäntapainen uusien sanojen muodostus ei sitten olisi tähän asti ollut suomalaisille kovin luontevaa. Kaveri on siitä mielenkiintoinen sana, että ymmärtääkseni sen osista toinen on lainattu ruotsista ja toinen venäjästä - idän ja lännen kulttuurien välillä kun ollaan.
26.8.2015 8.36
Laura Kataja
Khaver ja kaveri
Tuotakin etymologiaa on esitetty (ja tuo khaver puolestaan on hepreassa ihan perussanastoa (minä löysin sen Vanhan testamentin heprean sanakirjasta, ja vastaavan verbinkin merkitykseltään "lehdä liitto, sitoutua" yms. Ongelmana on se, että sanan alussa ei ole k:ta vaan ihan alkuperäinen "ach-äänne". Onko suomen lainasanoissa tuollaisia vastaavuuksia, joissa tuo "kova h" olisi korvattu k:lla eikä h:lla? Silloin tietysti voi tulla jos sana on lainattu kirjoitettuna ja käytetty tuota "kh"-merkintää, mutta puhuttuna tuntuisi ainakin minusta omituiselta.
26.8.2015 19.57
Maukka
h > k
Kiitos, Laura Kataja. Ei se todellakaan tyypillisesti suomalainen puhevika ole, että h korvattaisiin k:lla. Vaan onpa sitä sattunut joskus. Ajattelen nyt kanan, kauran ja kavion germaanisia vastineita .
Vielä tulee mieleeni joukko englannin sanoja, joiden alussa k-äänne ilmaistaan kirjainparilla ch, vaikka pelkän c:n luulisi riittävän: chaos, character, charisma... Kai h on niissä vain historiallisista syistä kertomassa, että lainanantajakielellä oli siinä suhisevampi äänne. Ihmisen ominaisuuksiin se tuntuu kuuluvan, että äänteet näin tuuraavat toisiaan.
Kaveri on kuin kamratin ja toverin kontaminaatio. Kuin-sanaa en tuosta vielä poistaisi.
Vielä tulee mieleeni joukko englannin sanoja, joiden alussa k-äänne ilmaistaan kirjainparilla ch, vaikka pelkän c:n luulisi riittävän: chaos, character, charisma... Kai h on niissä vain historiallisista syistä kertomassa, että lainanantajakielellä oli siinä suhisevampi äänne. Ihmisen ominaisuuksiin se tuntuu kuuluvan, että äänteet näin tuuraavat toisiaan.
Kaveri on kuin kamratin ja toverin kontaminaatio. Kuin-sanaa en tuosta vielä poistaisi.
27.8.2015 10.27
Antero Ranne
ch-alkuiset sanat
Mainitut englannin kielen esimerkit (chaos, character, charisma) ovat sellaisia, joissa alkuperäisessä kreikan sanan alussa on ollut kirjain khi. Muinaiskreikassa sen ääntäminen on kai ollut vähän niin kuin k+h (lähteissä sanotaan hienommin aspiroitu k). Ei tuota ehkä ihan suhisevaksi voi sanoa. Englannin kielessä voitaisiin sanat yksinkertaisesti kirjoittaa alkamaan vain c:llä (tai miksei vaikka k:lla), mutta perinteisestä kirjoitustavasta halutaan pitää kiinni.
Muuten tuosta khaver-ehdotuksesta tulee mieleen kysymys, milloin ja mitä kautta se olisi lainattu. Suomeen jiddishistä lainatut sanat taitavat olla aika harvinaisia.
Muuten tuosta khaver-ehdotuksesta tulee mieleen kysymys, milloin ja mitä kautta se olisi lainattu. Suomeen jiddishistä lainatut sanat taitavat olla aika harvinaisia.
28.8.2015 8.32
Laura Kataja
Maukalle h > k
Minä kyllä vähän epäilen että noissa tapauksissa joissa suomessa on k ja lainanantajakielessä h, onkin tapahtunut päin vastoin: sana on lainattu suomeen ja sen jälkeen lainanantajakielessä on tapahtunut tuo muutos k - h. Sen tyyppistä äänteenmuuttumistahan germaanisissa kielissä on, noin hämärästi muistellen. Jos joku germanisti osuu tämän lukemaan niin tarkentakoon tai korjatkoon, minä en ole, eikä ole nyt oikein kättä pitempää (eli etymologisia sanakirjoja tai kielihistorian esityksiä) saatavana.
Suomihan on germanistien aarreaitta kun olemme aikoinaan lainanneet sieltä sanoja ja säilyttäneet ne alkuperäisessä muodossaan,kun ovat saksassa ja ruotsissa muuttuneet ihan muunlaisiksi. Esimerkkejä: kuningas (König, konung) ja kaunis (schön, skön).
Suomihan on germanistien aarreaitta kun olemme aikoinaan lainanneet sieltä sanoja ja säilyttäneet ne alkuperäisessä muodossaan,kun ovat saksassa ja ruotsissa muuttuneet ihan muunlaisiksi. Esimerkkejä: kuningas (König, konung) ja kaunis (schön, skön).
29.8.2015 20.00
Maukka
Vielä khaverista
Kiitos Laura Katajalle muistutuksesta, että kana-kaura-kavio-tapauksissa muutoksen suunta oli k > h. Tosiasiaksi jäänee, että ihmisen taipumuksiin kuuluu myös chaos-tyyppinen muutos h > k. Ja ihmisiähän suomalaisetkin ovat.
Uudissana voi syntyä aivoriihen pohtimana tai nimikilpailun tuloksena. Perinteisemmin sana syntyy, kun joku sen suustaan päästää tahallaan tai vahingossa. Eikä kuulijoitakaan silloin välttämättä ole monta.
Jos annan mielikuvitukseni laukata, Antero Ranteen kysymykseen vastaan vaikkapa näin: Raamattutunnin aiheena oli Ps. 119:63, siis alkuaan hepreankielinen teksti ajalta paljon ennen jiddishiä. Opettaja kirjoitti liitutaululle khaver, ilmentäen heprean voimakasta kurkku-h:ta kirjainparilla kh. Opiskelijat kirjoittivat sen muistiin. Lukukauden päättäjäisissä joku piti puheen luntaten paperiltaan: Khavereina pysykäämme. Jonkun korvissa siinä kuului alussa mieluummin k kuin h.
Uudissana voi syntyä aivoriihen pohtimana tai nimikilpailun tuloksena. Perinteisemmin sana syntyy, kun joku sen suustaan päästää tahallaan tai vahingossa. Eikä kuulijoitakaan silloin välttämättä ole monta.
Jos annan mielikuvitukseni laukata, Antero Ranteen kysymykseen vastaan vaikkapa näin: Raamattutunnin aiheena oli Ps. 119:63, siis alkuaan hepreankielinen teksti ajalta paljon ennen jiddishiä. Opettaja kirjoitti liitutaululle khaver, ilmentäen heprean voimakasta kurkku-h:ta kirjainparilla kh. Opiskelijat kirjoittivat sen muistiin. Lukukauden päättäjäisissä joku piti puheen luntaten paperiltaan: Khavereina pysykäämme. Jonkun korvissa siinä kuului alussa mieluummin k kuin h.
6.10.2015 13.10
tuleva ope
Kontaminaatiolla on tilausta nykysuomessa
Kontaminaatio on mielestäni hyvä muistaa kielen käsittelyn työkaluna. Nykyään syntyy paljon varsinkin sosiaaliseen mediaan liittyviä uusia sanoja, jotka ovat muodustuneet jo käsitteiksi. Siksi on hyvä, että meillä on ilmiölle nimitys, jota käyttämällä voidaan käsitellä sitä koulussa.
26.10.2015 13.38
Frenchifier
Kaveri
Helsinkihän oli sellaiset reilut sata vuotta sitten aika kansainvälinen kaupunki. Täällä oli jonkin verran mm. juutalaisia kauppiaita, jotka olivat tulleet Saksasta tai Baltiasta ja joista moni osasi jiddishiä. Isoisoäitini kertoi aikanaan, kuinka toreilla oli käynyt kunnon pölinä, kun asiakkaat ja myyjät koettivat saada aikaiseksi kauppaa välistä useammalla eri kielellä yhtäaikaisesti. Viipurissa sama juttu. 'Kaveri' on sanana sellainen, ettei sen ole vaikea kuvitella jossain tuollaisessa tilanteessa siirtyneen vähitellen käyttöön Suomen kieleen. Onhan täällä nykykäytössä jos jonkinlaista muutakin sanaa joiden alkuperien tiedetään olevan ties missä. Minä liputan "khaver-teorian" puolesta.
18.11.2016 10.41
Ninni
Jälkilisäys
Satuin huomaamaan tämä keskustelun vasta yli vuotta myöhemmin kuin se oli julkaistu. Termistä kontaminaatio sen verran, että sen sijasta voidaan käyttää myös sanaa sulauma, jos halutaan välttää ikävät mielleyhtymät likaantumiseen tai saastumiseen. Englanniksi kontaminaatiosta käytetään nimitystä "blend". Vesa Koiviston kirjassa Suomen sanojen rakenne on tästä ilmiöstä muutamia lisäesimerkkejä (mm. hempeä < hellä + lempeä).