Lekkuo, hetkuo, kikluttoa

CC BY 4.0

Nuoriso kisailee Uhutjärven rantatörmällä Vienan Karjalassa 1915. Kuva: A. O. Väisänen. Museovirasto.

Olen viettänyt kesä–heinäkuun harjoittelijana Kotuksen sanakirjaosastossa Karjalan kielen sanakirjan ja sen aineiston parissa. Työhön on kuulunut sanakirjan sanalippujen läpikäyntiä ja niiden yhdistämistä hakusanoihin, jotta sanaliput saadaan nähtäville sanakirjan yhteyteen. Työssä olen oppinut paljon karjalaa, ja myös itse sanakirja on tullut hyvin tutuksi. Lisäksi olen päässyt kertaamaan esimerkiksi astevaihtelua ja verbien johdostyyppejä.

Hauskinta työssä on ollut se, että se on tarjonnut kurkistusikkunan vuosina 1955–2005 laaditun sanakirjan tekemiseen. On ollut kiinnostavaa päästä näkemään, millaisesta aineistosta sanakirja on koottu, ja tutustua myös sanakirjan ulkopuolelle jääneisiin sanoihin.

Seksihelteitä odotellaan tätä kirjoittaessa vielä, mutta sanakirjassa seksisanastoa on tullut vastaan sitäkin enemmän. Käsite semanttinen attraktiokeskus tarkoittaa jotain asiaa tai ilmiötä, joka ”kerää” ympärilleen ilmauksia. Toisin sanoen kyseiseen asiaan liittyviä sanoja ja muita ilmauksia on paljon, ja niitä myös keksitään jatkuvasti lisää. Seksi ja seksuaalisuus ovat ilman muuta monessa kielessä tällainen attraktiokeskus. 

Kiertelyä karjalassa ja käännösvastineissa

Tässä blogitekstissä keskityn verbeihin ja erityisesti yhdyntää kuvaaviin verbeihin, koska aihepiirin verbit tuntuvat olevan melko yhdyntäkeskeisiä. Esimerkkilauseissa subjektina on useimmiten mies ja objektina nainen, yleensä vielä mies ja vaimo. On hyvä huomioida, että sanalippujen sisältö ei riipu pelkästään haastatelluista ja muista lähteistä – myös sanastonkerääjät ja sanakirjatoimittajat ovat tehneet valintoja siitä, mitä kirjataan ylös ja miten.

Sanakirjassa on paljon verbejä, jotka tarkoittavat pelkästään seksin harrastamista. Esimerkiksi nussie- ja koinie-verbeille on vastineet suomessakin. Erityisen huvittavia mielestäni ovat kuitenkin erilaiset kiertoilmaukset, joilla aiheesta puhutaan. Toisin sanoen verbillä on kaksi tai useampia merkityksiä, joista yksi liittyy seksiin.

Seksi ja siihen liittyvät asiat ovat nykypäivänäkin jossain määrin tabuaiheita, joten käy järkeen, että aihepiirin sanastossa ja ilmauksissa on paljon vertauskuvia ja kiertelyä. Esittelen tässä tekstissä muutamia, mutta paljon jää myös käsittelemättä. Esimerkiksi puutöitä käsittelevät sekä kutisemista ja raapimista merkitsevät verbit olen rajannut pois.

On ollut hauskaa tutkia myös verbien suomennoksia. Aakkosten alkupäässä on kenties häveliäisyyssyistä käytetty suomennoksen sijaan latinankielistä verbiä coire. Myöhemmin yleistyneitä vastineita ovat olla sukupuoliyhteydessä, paritella (monia sanojahan voidaan käyttää sekä ihmisistä että eläimistä) sekä melko puhekieliset nussia ja naida. Jälkimmäiset saattavat sanakirjassa pistää silmään, mutta luultavasti ne onnistuvat tavoittamaan alkuperäisen sanan sävyn paremmin kuin muodollisemmat vastineensa. Kiinnostuneet voivat itsekin tutkia asiaa avaamalla sanakirjan ja kirjoittamalla tarkennetun haun suomennos-kenttään jonkin näistä käännöksistä. 

Hetkumista ja nytkyttämistä

Ylivoimaisesti suurin ryhmä tällaisissa kiertoilmausverbeissä ovat erilaiset liikkumista kuvaavat verbit. Liike on useimmiten keinuvaa, edestakaista, keikkuvaa tai nytkyttävää. Esimerkiksi lekkuo tarkoittaa heilumista, keikkumista, läikkymistä, liikuskelua, maleksimista ja puuhailua. Sukupuoliyhteyteen viittaamassa Petsamon karjalaisilla sen synonyymina on ollut verbi ńulata, joka merkitsee myös liukumista, hiipimistä ja luikkimista. Lekahella on lekkuo-verbin johdos, ja sen voisi suomentaa liikahtelemiseksi.

Hannes Pukin lekkuo- ja ńulata-sanaliput Petsamon kiestinkiläisten puheesta: Esimerkeissä ”tyttäriem peällä lekkuo” ja ”tyttäriem peällä lekahella”.

Hetkuo tarkoittaa keinumista, hepsuo-verbin suomennoksena taas on hetkua. Näissä livvinkarjalan lause-esimerkeissä seikkailevat mies ja vaimo, mutta molemmat ovat päässeet subjektin paikalle.

Ukko da akku hetkutah.

Akku da ukko hepsutah.

Tekemisen tahti ja intensiteetti vaihtelevat. Palie-verbiä on käytetty ”yhtämittaisesta, taajaan toistuvasta, kovasta, kiihkeästä tekemisestä”, mutta se on ainakin tverinkarjalassa voinut tarkoittaa myös seksin harrastamista tai pieksemistä. Nopeaa liikettä kuvaavat myös esimerkiksi sanat lepsuttoa ja pleketteä. Lepsuttoa-artikkelista selviää, että kyseessä on nopea, kevyt liikkuminen tai muu tekeminen. Pleketteä-verbiä taas käytetään kuvaamaan läpättämistä ja värisemistä, mutta myös lipittämistä – esimerkiksi kissa voi pleketteä maitoa.

Ken se keyhiä tegöö, lehmätöindä lepsuttaa [huom. tehä ’tehdä’-verbilläkin on karjalassa yhdyntään viittaava merkitys].

Muunkinlaista liikkumista löytyy. Esimerkiksi polkie-verbiä voidaan käyttää seksuaalisessa merkityksessä. Karjalan polkie-verbi ei sanakirjan mukaan liity pyöräilyyn – ehkä aineiston keruuaikana polkupyörät olivat Karjalassa harvinaisia. Sen sijaan sitä käytetään tallaamisesta ja astumisesta tai vertauskuvallisesti sortamisesta ja halveksinnasta. Viimeisessä merkitysryhmässä kerrotaan, että polkie-verbiä käytetään eläinten astumisesta ja halventavasti miehen yhdyntätoimiin viittaamassa. Kataija puolestaan tarkoittaa vaatteiden kaulaamista, taikinan kaulitsemista ja vierittämistä, mutta myös nopeaa tekemistä sekä siveetöntä elämistä.

Häkki [= härkä] lehmii polgoo. Ukk‿akkoa polgoo.

Akku hänen [= hänen vaimonsa] kataittši vieraham muškan ker. 

Hidasta ja kömpelöä toimintaa

Verbi hikloa kuvaa keikkumista tai verkkaista liikettä. Kikluttoa-verbiä taas käytetään edestakaisesta, verkkaisesta tai veltosta liikkumisesta. Se merkitsee hidasta tekemistä: ’nykiä, nytkyttää, kitkuttaa, nyökyttää’. Kähneä taas tarkoittaa verkkaista liikkumista tai kuhnailua.

Akkoadah kigluttoa panoo vähäizin.

Metšiköššä kähnäy. Tyttären kera kähnöä.

Useampikin verbi tarkoittaa jonkin sortin osaamatonta tai kelvotonta tekemistä. Tšorskata-verbi esimerkiksi voi seksin harrastamisen lisäksi tarkoittaa lirauttamista, valuttamista, näykkäämistä sekä kuhnimista ja tuhertamista. Tšikuttoa taas merkitsee ”hidasta, kelvotonta tekemistä”. Myöskään aiemmin mainitun kikluttoa-verbin kuvaama veltto liikkuminen ja nytkyttäminen ei tässä kontekstissa kuulosta erityisen positiiviselta. 

Akkoadah [= vaimoaan] tšikuttoa.

Hänel brujad [= hänen kalunsa] mie käbrissytim pańim pinoh, ga ei tšorskoa tuĺienn‿yön [pinoon paneminen tarkoittaa impotenssin aiheuttamista taikakeinoin, ks. sanakirjan hakusana pino].

Syömistä, ääniä ja syömisen ääniä

Luppie-verbiä voidaan käyttää ahnaasta syömisestä, runsaan rahamäärän ansaitsemisesta tai sukupuoliyhteydestä. Myös näykätä-verbi on vastaavassa käytössä. Karjalan kielessä se tarkoittaa näykkäämistä ja haukkaamista, lyömistä ja näpäyttämistä sekä sukupuoliyhteydessä olemista. Lisäksi halla voi näykätä viljaa. 

Säämäjärveltä löytyneeseen esimerkkiin sisältyy jonkinlainen uskomus siitä, että emännän ”näykkääminen” voi aiheuttaa leipien likilaskuisuuden. Havaitsin samantyyppisiä esimerkkejä muidenkin sanalippujen ja hakusanojen kohdalla. Kenties kyse on uskomuksesta tai sitten yksinkertaisesti siitä, että leipominen unohtuu, kun on muuta tekemistä? 

Emändeä vai ńäykätänneh, sid ylem mennäh leiväd mähkätšykse ’likilaskuisiksi’. 

Refleksiiviverbi mujatellakseh tarkoittaa maistelemista, ja eräässä esimerkissä Miikkula ja joku nimeltä mainitsematon maistelevat toisiansa (eli joku pitää ”luvatonta yhteyttä” Miikkulan kanssa).

Lisäksi lemmenpuuhia kuvataan erilaisten äänten kautta. Läpsytteä tarkoittaa samaa kuin suomenkielinen vastineensa, nitškuttoa taas kääntyy muotoon ”kitkuttaa, naksuttaa, natista, kitistä”.

Ukko läpsytteä akkoadah. 

Akkoadah ńitškutti. 

Puhuminenkin on ääntä: verbi šeplakoija tarkoittaa sekä ’puhua sekavia’ että ’naida, nussia’ – mikäänhän ei toki estä yhdistämästä näitä kahta.

E.V. Ahtian sanalippu Säämäjärveltä. ”Miikkulan ker mujatteĺieteh.

• Karjalan kielen sanakirjan esittelysivu
• Karjalan kielen sanakirja
• Karjalan kielen sana-arkisto
• Karjalan kielestä Kotuksen sivuilla
  

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele