Karjalan kieli

Karjalan kieli on suomen lähisukukieli. Se on uhanalainen kieli, jota elvytetään Suomessa aktiivisesti.

Karjalan kieli on suomen lähisukukieli, jota on puhuttu Suomen alueella yhtä kauan kuin suomea. Karjalan kieli on usein virheellisesti sekoitettu ja sekoitetaan edelleen suomen kielen itäisiin murteisiin, etenkin niin sanottuihin karjalaismurteisiin. Karjala on kuitenkin erillinen kieli, joka eroaa suomesta niin sanaston, äänteiden kuin kieliopinkin puolesta. Karjalan kielen murteet jaetaan varsinaiskarjalaan ja livvinkarjalaan (eli aunuksenkarjalaan). Varsinaiskarjalassa on kaksi aluemurretta, vienankarjala ja eteläkarjala.

Karjalan kielellä ei ole yhtenäistä kirjakieltä vaan on kolme eri kirjakieltä, joista kukin perustuu yhteen kielen päämurteeseen, vienankarjalaan, eteläkarjalaan ja livvinkarjalaan. Suomessa karjalan kielen kehittämistyötä, johon kuuluu muun muassa uudissanasto- ja korpustyötä, tehdään Itä-Suomen yliopistossa, jolla on myös valtakunnallinen vastuu karjalan kielen yliopistotasoisesta opetuksesta ja tutkimuksesta.

Karjalan puhujat ja karjalan kielen asema

Karjalaa puhutaan Suomessa ja Venäjällä, mutta kieli on molemmissa maissa uhanalainen. Suurin osa karjalan puhujista elää Venäjällä, Karjalan tasavallassa ja Tverin alueella. Suomessa on noin 11 000 karjalaa hyvin taitavaa, ja päivittäin sitä puhuu noin 5 000 henkeä. Kieliyhteisön jäseniä on noin 30 000. Hyvän kokonaiskuvan karjalan kielestä, sen puhujista ja näiden historiasta Suomessa antaa professori Anneli Sarhimaan vuonna 2017 ilmestynyt teos Vaietut ja vaiennetut – Karjalankieliset karjalaiset Suomessa, SKS.

Karjalaa on elvytetty viime vuosikymmeninä sekä Suomessa että Venäjällä. Suomessa kielen aseman kohentamisessa ovat olleet aktiivisia karjalankielinen yhteisö ja monet karjalaisseurat, ja elvytystä on koordinoinut vuodesta 2021 alkaen Itä-Suomen yliopisto. Kielenelvytystyön ansiosta karjalan asema onkin viime aikoina vahvistunut. Suomessa puhuttava karjala on sisällytetty Euroopan neuvoston alueellisia tai vähemmistökieliä koskevaan peruskirjaan vuonna 2009, ja karjalan kielen vahvistaminen on mukana vuonna 2022 valtioneuvoston periaatepäätöksenä julkaistussa kielipoliittisessa ohjelmassa.

Helmikuussa 2015 Pohjois-Karjalan Radio alkoi lähettää viikoittain karjalankielisiä uutisia, ja uutiskatsaus siirtyi huhtikuussa 2018 Yle Radio 1:ssä kuunneltavaksi, ja vuodesta 2022 alkaen lähetys on kuunneltavissa Yle Areenassa.

Karjala Kotuksessa

Kotus ylläpitää verkossa Karjalan kielen sanakirjaa, joka perustuu nyky-Kotusta edeltäneen Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ja Suomalais-Ugrilaisen Seuran vuosina 1968–2005 painettuna julkaisemaan kuusiosaiseen Karjalan kielen sanakirjaan. Sanakirjaa täydentävää aineisto- ja sanalipputyötä on viime vuosina tehty yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston karjalan kielen oppiaineen kanssa.

Karjalan kielellä ei ole Kotuksen yhteydessä vastaavaa kielilautakuntaa, jollainen on saamen kielillä, viittomakielillä ja Suomen romanikielillä. Vuosina 2023–2024 Kotus vastaa opetus- ja kulttuuriministeriön nimittämän karjalan kielen asiantuntijatyöryhmän toiminnasta.

Karjalan kielen murteet ja suomen karjalaismurteet

Karjalan kielen murteiden ja suomen ns. karjalaismurteiden karttaa saa käyttää vapaasti tieteellisiin ei-kaupallisiin tarkoituksiin. Karttaa käytettäessä on aina mainittava tekijänoikeudenhaltijana Kotimaisten kielten keskus.

Tarkempi kuva murrerajoista

Murrerajat ovat aina ja kaikkialla yleistyksiä, niin myös traditionaalisessa karjalan kielen murrekartassa. 2010-luvun jälkipuoliskolla ilmestyneissä tutkimuksissa kuva on tarkentunut huomattavasti erityisesti Raja-Karjalan osalta.

Uusimman tutkimuksen mukainen Raja-Karjalan murrekartta antaa aiempaa tarkemman ja konkreettisemman kuvan livvinkarjalan ja eteläkarjalan rinnakkaiselosta Suomeen kuuluneilla karjalankielisillä alueilla ennen toista maailmansotaa. Alla oleva kartta on laadittu Itä-Suomen yliopiston FINKA-tutkimushankkeessa (Suomen ja karjalan rajalla: näkökulmia lähisukukieliin ja niiden murteisiin, SA 2011–2014).

Varsinaiskarjala

Varsinaiskarjalalla tarkoitetaan karjalan kielen toista päämurretta. Varsinaiskarjala koostuu vienankarjalan ja eteläkarjalan murteista.

Vienankarjala

Suomalaisten on helpointa ymmärtää vienalaismurteita (karjalan pohjoisia murteita). Niitä on puhuttu vanhastaan etupäässä nykyisen Karjalan tasavallan pohjoisosassa, mutta jonkin verran myös Suomen puolella, eräissä  Kainuun kylissä.

Eteläkarjala

Varsinaiskarjalan eteläisiin murteisiin eli eteläkarjalaan kuuluvat Suomen entisen Raja-Karjalan Suojärven, Korpiselän, Suistamon ja Impilahden pitäjissä sekä Ilomantsin itäisimmissä osissa puhutut murteet. Nykyisessä Karjalan tasavallassa eteläkarjalaa puhutaan Pohjois-Aunuksessa. Eteläkarjalaan kuuluvat myös Keski-Venäjällä puhuttavat niin sanotut saarekemurteet, joiden suurin ryhmä on tverinkarjala.

Tverinkarjala

Eteläkarjalaan luettavia tverinkarjalan murteita puhutaan Tverin alueella Moskovan luoteispuolella. Tverinkarjalan murteet pohjautuvat lähinnä Käkisalmen läänissä 1600-luvulla puhuttuihin murteisiin, koska pääosa tverinkarjalaisista on tuolloin Käkisalmen seuduilta Keski-Venäjälle muuttaneiden karjalaisten jälkeläisiä.

Livvinkarjala

Livvinkarjalan perinteistä puhuma-aluetta on Aunuksen eteläosa nykyisessä Karjalan tasavallassa. Suomen entisessä Raja-Karjalassa puhuttiin livvinkarjalaa varsinkin Salmissa ja Suojärven itäisimmissä kylissä (ns. Hyrsylän mutkassa).

Karjalan kirjakielihankkeet

Karjalan murteiden pohjalta on kehitetty useita kirjakieliä. Venäjällä on normitettu vienankarjalaa ja livvinkarjalaa sekä tverinkarjalaa. Standardisointityötä on tehty myös Suomessa, etupäässä livvinkarjalan osalta, mutta viime vuosina on kehitetty myös eteläkarjalan rajakarjalaismurteisiin pohjautuvaa kirjakieltä.