Siirry sisältöön
Haku

Karjala

Karjalan kieli on suomen lähin sukukieli, jota ei pidä sekoittaa suomen kielen niin sanottuihin karjalaismurteisiin (etenkin kaakkoismurteisiin). Karjalan kielestä on myös käytetty muun muassa nimityksiä itäkarjalaismurteet ja karjala-aunus.

Karjalan kielen murteet jaetaan varsinaiskarjalaan ja livvinkarjalaan (eli aunuksenkarjalaan). Varsinaiskarjalassa on kaksi aluemurretta, vienankarjala ja eteläkarjala. Lyydiläismurteiden eli lyydin kielitieteellisestä luokittelusta karjalan murteeksi tai omaksi kielekseen on keskusteltu jonkin verran erityisesti Suomessa. Karjalan tasavallassa lyydi katsotaan karjalan murteeksi, ja samaan tulokseen päätyy uusin karjalan murteiden vertaileva tutkimus Karjala kieliopeissa (Irina Novak, Martti Penttonen, Aleksi Ruuskanen ja Lea Siilin, 2019).

Karjala on uhanalainen kieli, jolla ei ole yhtenäistä kirjakieltä. Karjalaa on elvytetty viime vuosikymmeninä sekä Suomessa että Venäjällä, ja sen eri murteiden pohjalta on kehitetty useita kirjakieliä.



Karjalan kielen murteet ja suomen karjalaismurteet

Karjalan kielen murteet ja suomen ns. karjalaismurteet Karjalan kielen sanakirjan ja Suomen murteiden sanakirjan mukaan. Kartta: Anneli Hänninen ja Jari Vihtari, Kotus.
Karjalan kielen murteet ja suomen ns. karjalaismurteet Karjalan kielen sanakirjan ja Suomen murteiden sanakirjan mukaan. Kartan saa suuremmaksi klikkaamalla. Kartta: Anneli Hänninen ja Jari Vihtari, Kotus.


Karjalan kielen murteiden ja suomen ns. karjalaismurteiden karttaa saa käyttää vapaasti tieteellisiin ei-kaupallisiin tarkoituksiin. Karttaa käytettäessä on aina mainittava tekijänoikeudenhaltijana Kotimaisten kielten keskus.

Tarkempi kuva murrerajoista

Murrerajat ovat aina ja kaikkialla yleistyksiä, niin myös traditionaalisessa karjalan kielen murrekartassa. 2010-luvun jälkipuoliskolla ilmestyneissä tutkimuksissa kuva on tarkentunut huomattavasti erityisesti Raja-Karjalan osalta.

Uusimman tutkimuksen mukainen Raja-Karjalan murrekartta antaa aiempaa tarkemman ja konkreettisemman kuvan livvinkarjalan ja eteläkarjalan rinnakkaiselosta Suomeen kuuluneilla karjalankielisillä alueilla ennen toista maailmansotaa. Alla oleva kartta on laadittu Itä-Suomen yliopiston FINKA-tutkimushankkeessa (Suomen ja karjalan rajalla: näkökulmia lähisukukieliin ja niiden murteisiin, SA 2011–2014).

Raja-Karjala siirtymäalueena. Kartta on laadittu Itä-Suomen yliopiston FINKA-tutkimushankkeessa.
Raja-Karjala siirtymäalueena. Musta katkoviiva osoittaa Raja-Karjalan itärajan. Pisteviiva lännessä erottaa suomenkielisen alueen karjalankielisestä, idässä livvinkarjalan alueen. Vaaleanharmaa väritys kuvaa eteläkarjalan, tummanharmaa livvinkarjalan aluetta.

Varsinaiskarjala

Varsinaiskarjalalla tarkoitetaan karjalan kielen toista päämurretta. Varsinaiskarjala koostuu vienankarjalan ja eteläkarjalan murteista.

Vienankarjala

Suomalaisten on helpointa ymmärtää vienalaismurteita (karjalan pohjoisia murteita). Niitä on puhuttu vanhastaan etupäässä nykyisen Karjalan tasavallan pohjoisosassa, mutta jonkin verran myös Suomen puolella, eräissä  Kainuun kylissä.

Eteläkarjala

Varsinaiskarjalan eteläisiin murteisiin eli eteläkarjalaan kuuluvat Suomen entisen Raja-Karjalan Suojärven, Korpiselän, Suistamon ja Impilahden pitäjissä sekä Ilomantsin itäisimmissä osissa puhutut murteet. Nykyisessä Karjalan tasavallassa eteläkarjalaa puhutaan Pohjois-Aunuksessa. Eteläkarjalaan kuuluvat myös Keski-Venäjällä puhuttavat niin sanotut saarekemurteet, joiden suurin ryhmä on tverinkarjala.

Tverinkarjala

Eteläkarjalaan luettavia tverinkarjalan murteita puhutaan Tverin alueella Moskovan luoteispuolella. Tverinkarjalan murteet pohjautuvat lähinnä Käkisalmen läänissä 1600-luvulla puhuttuihin murteisiin, koska pääosa tverinkarjalaisista on tuolloin Käkisalmen seuduilta Keski-Venäjälle muuttaneiden karjalaisten jälkeläisiä.


Raja-Karjalan murretta

Tšuajuo on juuva parembi kuin halguo pilata [= sahata]. (Ilomantsi)

Kyllä se mägi velgah [= velkansa] makšau. (Korpiselkä]

Ei joga saves padoa roite, ei kai jauhot talkkunaks päe. (Suojärvi)

Pohjois-Aunuksen murretta

Mi on t’än’äpeänä roattava, ei pie huomen’eh šid’ä d’ät’t’öä. (Tunkua)

Iän elämä ei kui pellošta poikki proijildoa [= pyyhältää]. (Paatene)

Syötettävä syöy äijän da vuotettava tulou viikon [= kauan]. (Porajärvi)


Vienankarjalan murretta

Kun rokka šuum polttau, ka vieläi maituo varajat. (Kontokki)

Kuńi om pyyvyš pyytämäššä šińi om miel’i toivomašša. (Jyskyjärvi)

Huolekš‿on hyvä hepońi hyväm miehen tanhuošša, katomukšekš‿on vaimo kauńis kainum miehen kainalošša (sp.). (Uhtua)


Tverinkarjalan murretta

Šana ei luuda katkua da äijäl’d’i šatattau. (Tver, Tolmattšu)

Merd’ä kyuńel’il’l’ᴗet t’äut’ä. (Tver, Zaharova)

Še ukko on monešta taiginašta šyönyn (on kokenut yhtä ja toista). (Tver, Puasinkoi)


Livvinkarjala

Livvinkarjalan perinteistä puhuma-aluetta on Aunuksen eteläosa nykyisessä Karjalan tasavallassa. Suomen entisessä Raja-Karjalassa puhuttiin livvinkarjalaa varsinkin Salmissa ja Suojärven itäisimmissä kylissä (ns. Hyrsylän mutkassa).

Livvin eli aunuksenkarjalan murretta

Piettävy kuluu, syödävy vähenöö. (Salmi)

Kastuned, ga kuivad, et suolu sulamah ole. (Säämäjärvi)

Riidu tulou rikkažes tora toppažez. (Nekkula-Riipuškala)


Aunuksen Karjala, Säämäjärvi. Kuva: Marja Leena Lehtinen 1994.
Säämäjärvi Aunuksen Karjalassa. Kuva: Kotuksen arkisto.

Karjalan puhujat ja karjalan kielen asema

Karjalan kieltä puhutaan Suomessa ja Venäjällä, mutta se on molemmissa maissa uhanalainen. Suurin osa karjalan puhujista elää Venäjällä, Karjalan tasavallassa ja Tverin alueella. Suomessa on noin 11 000 karjalaa hyvin taitavaa, päivittäin sitä puhuu noin 5 000 henkeä, ja kieliyhteisön jäseniä on noin 30 000 (Anneli Sarhimaa: Vaietut ja vaiennetut – Karjalankieliset karjalaiset Suomessa. SKS, 2017, sivut 111–115).

Kielenelvytystyön ansiosta karjalan asema on viime aikoina vahvistunut. Suomessa puhuttava karjala, suomenkarjala, on otettu mukaan Euroopan neuvoston alueellisia tai vähemmistökieliä koskevaan peruskirjaan vuonna 2009. Vuonna 2012 Karjalan Kielen Seura ja Pohjois-Karjalan Maakuntaliitto käynnistivät hankkeen karjalaisten kotiseutualueesta. Helmikuussa 2015 Pohjois-Karjalan Radio alkoi lähettää viikoittain karjalankielisiä uutisia, ja uutiskatsaus siirtyi huhtikuussa 2018 Yle Radio 1:ssä kuunneltavaksi.

Sanna Marinin hallituksen vuonna 2022 julkaisemaan kielipoliittiseen ohjelmaan on kirjattu valtioneuvostotasoisen karjalan kielen asiantuntijatyöryhmän perustaminen sekä karjalan kielen elvytyssuunnitelman ja toimenpideohjelman laatiminen. Kotus vastaa asiantuntijatyöryhmän toiminnasta, ja Itä-Suomen yliopistossa toimiva karjalan kielen elvytyshanke on mukana toimenpideohjelman laadinnassa.


Karjalan kirjakielihankkeet

Karjalan murteiden pohjalta on kehitetty useita kirjakieliä. Venäjällä on normitettu vienankarjalaa ja livvinkarjalaa sekä tverinkarjalaa. Standardisointityötä on tehty myös Suomessa, etupäässä livvinkarjalan osalta, mutta viime vuosina on kehitetty myös eteläkarjalan rajakarjalaismurteisiin pohjautuvaa kirjakieltä.

E. V. Ahtian kieliopit

E. V. Ahtia (1867–1953) julkaisi äänne- ja sanaopin sisältävän Karjalan kieliopin vuonna 1938. Ahtialla oli tuolloin valmiina myös lauseoppi ja johto-oppi, mutta ne jäivät julkaisematta. Nämä käsikirjoitukset ovat arkistoituina Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa. Lauseopin käsikirjoitus on julkaistu Kotuksessa vuonna 2012 näköisversiona.

Karjalan Kielen Seura on julkaissut kaikki kolme kielioppia painettuina kirjoina ja antanut niiden pdf-versiot julkaistavaksi Kotuksen sivuilla: Karjalan kielioppi (äänne- ja sanaoppi), Karjalan kielioppi II (johto-oppi) ja Karjalan kielioppi III (lauseoppi).