Kysyin sitten keneltä vain, kukaan ei vaikuta kuulleen piffata-verbistä merkityksessä ’varastaa’. Olen syntyisin satakuntalainen ja Porissa koko lapsuuteni asunut, joten luonnollisesti ajattelin tämän olevan jokin paikallinen murreseikka. Tai ehkäpä sana on tullut tuffani eli isoisäni mukana Karjalasta, josta hän oli kotoisin. Pitkään kuitenkin pohdin tätä vain itsekseni.

Piudata, biffata ja piukata

Kielitoimiston sanakirjan mukaan piffata tarkoittaa tarjoamista, kustantamista tai jonkun puolesta maksamista. Tässä merkityksessä se onkin tunnettu lähes kaikkialla Suomessa, paitsi omassa perheessäni. Ihmettelin tätä myös töissä kahvitauolla ja kuten kaffepöyrässä pruukaa käymään, innostuimme joukolla tutkimaan asiaa.

Ei aikaakaan, kun Heikki Paunosen Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii Stadin slangin suursanakirja oli pöydällä, ja sieltähän se löytyi! 1970-luvulla koululaisslangista oli kerätty sana piffaa merkityksessä varastaa: “Hei, nyt lähetään piffaa fibluja”, lähdetään pihistämään omenoita.

Mutta miten ihmeessä tämä verbi juuri tässä merkityksessä on levinnyt perheeni kieleen? Muistan oppineeni sanan alun perin papaltani, joka meiltä lapsilta usein leikillään piffasi tavaroita. Hän oli syntyjään pienestä kylästä eteläisestä Satakunnasta ja siellä elikin aina kuolemaansa asti. Ehkä hän oli sanan oppinut matkoillaan, olihan hän ammatiltaan rekkakuski. Tämän innoittamana suuntasinkin etsimään vastausta Kotuksen sana-arkistoista.

Murrearkisto, makasiini 1. Kuva: Toni Suutari, Kotus. Yksityiskohta.

Retkeni ei ollut kovin tuottelias “oman piffaamiseni” kannalta, sillä arkistosta löytyi vain yksi, juurikin tuo slangisanakirjan mainitsema sanalippu, jossa piffaamisella oli varastamisen merkitys. Satakunnastakin sana oli merkitty muistiin, mutta keruiden mukaan sanan pitäisi tarkoittaa ennemminkin ‘tarjota, tarjoilla (kahvia)’, eikä kuten minulle oli opetettu.

Löysinpä slangisanoja läpikäydessäni myös toisen harvinaisemman merkityksen ‘auttaa’, ja lipun merkinnän mukaan piffata (tai biffata, piukata) olisi tullut ruotsin verbistä bistå ‘auttaa, avustaa’. Luonnollisesti tutkimusmatkani jatkuikin siis etymologisten eli sanojen alkuperää kuvaavien sanakirjojen pariin.

Sanakirjojen Suomen sanojen alkuperä: Etymologinen sanakirja (päätoimittajat Erkki Itkonen ja Ulla-Maija Kulonen) sekä Suomen kielen etymologinen sanakirja (Erkki Itkonen ja Aulis J. Joki) mukaan piffata on variantti verbistä piudata. Sen alkuperäksi on esitetty ruotsin verbiä bjuda ‘tarjota, kutsua, pyytää, vaatia’. Sana on levinnyt suomen kautta myös karjalan kieleen, jossa vienalaismurteissa Uhtualla ja Vuokkiniemessä piuvata tarkoittaa pyytämistä, kärttämistä tai tiukkaamista. 

Uteliaisuus vei mennessään

Antomieleštä ei mieltä, kuten karjalaksi sanotaan. Sanonta tarkoittaa sitä, ettei toisilta saatu viisaus ole viisautta, eli kaikkea kuulemaansa ei kannata purematta niellä. Samassa hengessä päätin itse selvittää, miten ihmiset piffaamisen ymmärtävät, joten laitoin Instagram-tililleni pienen kyselyn. Päivän mittaan puhelimeni lähes räjähti ilmoitusten määrästä, ja sainkin yli 70 vastausta suoraan kyselyyn ympäri Suomea sekä runsaasti yksityisviesteillä käytyä keskustelua.

Monelle tuli yllätyksenä, että piffaamisella voi olla muitakin merkityksiä kuin mihin olivat itse tottuneet! Moni kysyi myös omalta lähipiiriltään piffaamisesta ja raportoi löydöksistään innoissaan minulle. Olinkin osunut suorastaan kultasuoneen uteliaisuuttani!

CC BY 4.0

Alkuperäinen kuva: Karjalaisemäntä kaivaa lumen alta sikurinjuuria kahvin jatkeeksi. Kuva: Sotilasvirkamies M. Persson 1941. Sotamuseo. Muokkaus: Stiina Laine, Kotus.

Selkeä enemmistö oli sitä mieltä, että piffaamisella tarkoitetaan nimenomaan tarjoamista merkityksessä ‘maksaa toisen puolesta’. Vain yksi vastaajista kertoi piffaamisen olevan tarjoamista tai tarjoilua, tarkalleen ottaen kahvin tai muun vastaavan keittämistä.

Seuraavaksi suurin merkitys oli ‘lainata’. Tämä jakoi ihmisiä enemmän: suurin osa oli sitä mieltä, että piffaaminen on ainoastaan rahan lainaamista, mutta vivahde-eroja oli monia. Osan mielestä vain pieniä summia rahaa voi piffata, eikä niitä rahoja välttämättä odota saavansa takaisin. Eräs vastaajista tarkensi vielä, että hänestä piffatessa ei lainata koko rahasummaa, vaan vain osa vaikkapa kahvin hinnasta. Toisaalta myös pieniä asioita, kuten vaikka tupakkaa, voi piffata, joskin silloin sanan merkitys on ‘antaa’. Pieni määrä vastaajista oli vielä sitä mieltä, että ihan minkä tahansa asian lainaaminen on piffaamista.

Riemukseni en ollut yksin oman tulkintani eli varastamisen kanssa. Myös kahdeksan muuta oli samaa mieltä ja heistä suurin osa oli vielä kanssani samasta kaupungista eli Porista kotoisin. Vain pieni ripaus vastaajistani antoi piffaamiselle vielä eri merkitykset: ‘auttaa’ ja ‘ottaa ja piilottaa jotakin’.

Kuitenkaan edes kysely ei valottanut minulle sen paremmin, mistä tämä varastamisen merkitys on omaan puheeseeni tullut. Toki esimerkiksi siskoni ja isäni olivat kanssani samaa mieltä, mutta juuri kukaan muu suvustani ei. 

Ei vääriä vastauksia

Pienoinen tutkimukseni piffaamisen saloihin ilahdutti minua suuresti. Se kiteytti todella konkreettisesti sen, miten mielenkiintoisia ja rikkaita kielemme eri murteet ja idiolektit eli yhden ihmisen yksilömurteet ovat, sekä miten paljon vaihtelua yhdenkin sanan merkityksessä voi olla.

Kuten kyselyä tehdessänikin monesti seuraajilleni sanoin, joka ikinen vastaus on yhtä arvokas ja aivan yhtä oikein eikä vääriä tulkintoja piffaamisesta ole. Päinvastoin: kieli ei ole kuin matematiikka, jossa 2 + 2 on aina 4, vaan kieli elää ja muotoutuu aina käyttäjiensä mukaan. Kenties tulevaisuudessa piffaaminen tarkoittaakin jo jotain ihan muuta, ja niitä merkityksiä voi sitten ihmetellä yhdessä jälleen kahvipöydän ääressä.

Toivon silti, että kuka lie Kela piffaa -kampanjan aloittikaan, hänelle piffaaminen tarkoitti jotain muuta kuin varastamista.

STIINA LAINE

Kirjoittaja on työskennellyt Kotimaisten kielten keskuksessa korkeakouluharjoittelijana vuonna 2022.