Risto Uusikoski työskentelee Kotimaisten kielten keskuksessa verkkotoimittajana ja verkkopalveluiden kehittämisen parissa. Hän on tutkinut tempuksen käsitettä ja murehtii aikaan liittyviä kysymyksiä myös vapaa-ajallaan.
16.10.2018 10.48
Erikokoisia sanoja
Elämänohjeita ei voi jakaa ilman korostuskeinojen ylikäyttöä.
Rakasta aina. Lue enemmän. Ole itsesi. Tee sitä mistä pidät. Murehdi vähemmän. Kohtaa pelkosi. Hengitä syvään.
En kaipaa kuvatiedostoihin sullottuja elämänohjeita. Kuvilla pitäisi maustaa ja värittää sisältöä, ne eivät sovi hirveän hyvin itse sisällöksi. Ne pitää klikata auki, ja mielellään vielä sopivan kokoisiksi. Niiden fontti on yleensä jotain Comic Sansin ja Wingdingsin väliltä, ja voisinpa puhua fontista yksikössä.
Ruudunlukijat eivät ymmärrä kuvatiedostoja: kuvissa oleva teksti on niille pelkkää kuvaa. Kuvista ei voi myöskään kopioida tekstiä, eikä tekstiä löydä hakujen avulla. Toisaalta kuvan taustaksi saa kätevästi auringonlaskun, rannan tai pilviä, ja kuva näyttää kivan värikkäältä, kun sitä jakaa somessa. Eihän voi uskottavasti puhua unelmiensa seuraamisesta tai itselleen rehellisenä olemisesta, jos taustalla ei ole jotain rajatonta ja geneeristä.
Korostan
Ja jos haluaa korostella oikein kunnolla, kuva on ainoa oikea valinta. Tavallisessa tekstissä on yleensä se rajoite, että korostuskeinoja ei ole loputtomasti. Käytössä saattaa alustasta riippuen olla kursiivi, lihavointi, alleviivaus ja VERSAALI, usein ei edes kaikkia näitä. ”Lainausmerkkejä” käyttämällä voi lähinnä kertoa sen, että ei osaa käyttää kunnolla lainausmerkkejä (Täältä ”Tuoretta” Lihaa!).
Elämänohjekuvien teksti ei ole vain tekstiä, se on Sanoma. Sanoman jokaista sanaa tulee korostaa, sillä se kaikki on tärkeää. Ja nimenomaan kaikkea tulee korostaa suhteessa kaikkeen muuhun, jatkuvasti. Jokainen sana on huippukohta. Live Love Laugh!
Kaikki keinot käyttöön siis. Kursivointi, lihavointi, alleviivaus, yliviivaus, versaali, harvennus, värit, taustakuvat ja varsinkin tekstin koko. Sillä miten muuten pitää jatkuva huomio Sanomassa kuin vaihtelemalla tekstin kokoa ihan totaalisen merkityksellisesti?
Tämä näyttäisi niin upealta pöytäliinassa tai peltipurkissa. Kuva: Risto Uusikoski, Kotus.
Nättiä
Sillä ei ole väliä, minkä sanan kirjoittaa isommalla kuin muut. Mikä vain sattuu näyttämään hyvältä, tai pikemminkin mihin kohtaan kuvatiedostoa vain mahtuu iso sana. Jos joku viisaus ei mahdu enää mukaan, kun kaiken on saanut näyttämään nätiltä, sen voi jättää pois. Tetris-tason graafista suunnittelua.
Ei sillä väliä, että lukijan aivot etsivät korostuskeinoille merkityksiä. Ei väliä, että lukijan päänsisäinen ääni menee vikasietotilaan pyrkiessään lukemaan jokaisen erikokoisen, erivärisen, vuorotellen kursivoidun, lihavoidun, versaaleilla kirjoitetun ja alleviivatun sanan tai tavun eri tavalla – ikään kuin korostuskeinoilla haluttaisiin korostaa jotain. Ei väliä, vaikka yhden VGA-resoluutioisen tiedoston tulkitsemiseen tarvitsee kahdeksantoista epävarmasti ylös ja alas hyppivää päänsisäistä ääntä ja kuusi konseptipaperillista miellekarttaa.
Joskus teksti on parempi.
Minna Pyhälahti: ”Meillä kaikilla on rajoitteita” ja muita neuvoja elämään (Kotus-blogi, 17.5.2018)
Risto Uusikoski: Esineeni laukovat itsestäänselvyyksiä (Kotus-blogi, 15.3.2017)
Tekstin korostuskeinot (Kielitoimiston ohjepankki)
Palaa otsikoihin | 2 puheenvuoroa | Keskustele
Arvaukseni on, että kirjoittajan mielestä ”elämänohjeet” esitetään kuvina, vaikka ne pitäisi esittää tekstinä. Tämän olisi ehkä voinut sanoa lyhyemmin ja selvemmin.
Ensimmäiseksi kyllä kysyisin, miksi ihmiset jakavat netissä ”elämänohjeita”, jotka ovat jossain latteuden ja hämäryyden välimaastossa. En oikein usko, että niitä jakelevat ihmiset ovat kiinnostuneita ohjeista, joiden mukaan olisi parempi kirjoittaa elämänohjeet vain tekstinä. Sehän ”latistaisi” niitä eli tekisi latteuden ilmeisemmäksi.