Risto Uusikoski työskentelee Kotimaisten kielten keskuksessa verkkotoimittajana ja verkkopalveluiden kehittämisen parissa. Hän on tutkinut tempuksen käsitettä ja murehtii aikaan liittyviä kysymyksiä myös vapaa-ajallaan.
10.3.2021 13.35
Toistamme toinen toistamme
Hauskanpito ilman toistoa on teeskentelyä.
Me ihmiset olemme helppoja tapauksia. Meille kannattaa vain toistaa asioita, ja me olemme heti aivan riemuissamme.
Silläkin uhalla, että tämä on silkkaa vanhan toistoa, kirjoitan tässä muutaman sanan toistosta. Huumorin näkökulmasta lähinnä.
Lasten ja nuorten harrastustoiminta
Toisto on tehokeino, jonka liikakäyttöä on syytä välttää, tai muuten asiasta tulee vääjäämättä hervottoman hauska. Ainakin jos sille voi nauraa, ja varsinkin, jos sille ei ole mitään syytä nauraa.
Pääkaupunkiseudun koronakoordinaatioryhmä toisteli eräässä tiedotustilaisuudessaan loputtomiin asti sanarimpsua ”lasten ja nuorten harrastustoiminta”. Tiedotustilaisuuden aihe oli mitä vakavin, joten rimpsun hervottomuusaste nousi välittömästi yhteentoista (viimeistään toiston numero 47 kohdalla).
Tämän jälkeen yhteiskuntamme hienoimmat mielet keskittivät kaikki aivosolunsa tämän fraasin ympärillä vitsailemiseen (tai siis ainakin minä keskitin, Twitterissä, parin päivän ajaksi). Resepti kirkastui: toistetaan fraasia upotettuna erilaisiin juttuihin! Hauskuus seuraa automaattisesti:
Mut ajokortin ja Anglian kilvet vei poliisi
Se lasten ja nuorten harrastustoimintaa haittaa
Aivan aluksi haluan kiittää
Joku saattaa muistaa Jutta Urpilaisen haastattelut vuoden 2008 kuntavaalien jälkeen. Urpilainen tuli kohteliaasti toistaneeksi haastatteluiden aluksi fraasia ”Aivan aluksi haluan kiittää”. Ilta-Sanomien jutun mukaan hän teki niin kokonaista yhdeksän kertaa, hieman varioiden ja myös ruotsiksi, tietenkin.
Vitsiä ei tarvinnut ajatella tai jalostaa sen pidemmälle. Kohteliaan poliitikon asiallinen ja tilanteeseen sopiva fraasi oli yhtäkkiä timanttista, ajatonta huumoria.
Huumoria, huumoria kaikkialla! Kuva: Risto Uusikoski, Kotus.
Minä toistan, sinä toistat
Kun katson Youtubesta jonkun hauskan sketsin, on aivan välttämätöntä kelata kommentteihin ja lukea kymmenet tai sadat kommentit, joissa ihmiset toistavat sketsin repliikkejä. Uudestaan ja uudestaan, irtonaisina. Ja sadat muut ihmiset peukuttavat näitä kommentteja. Ja minä hörähdän – ääneti tai ääneen – jokaisen kommentin kohdalla. Mitä se minusta ja meistä kertoo?
Sama toimii tietenkin myös kasvotusten: Hauskan vitsin, videon tai muun sisällön repliikkejä voidaan toistella nauruun tikahtuen minuutteja, tunteja, päiviä ja joidenkin pari- tai ystävyyssuhteiden tapauksessa jopa vuosia. Repliikit muuttuvat kerta kerralta hauskemmiksi (jos pari- tai ystävyyssuhde voi hyvin): ne ovat automaattista ja välitöntä hyvänolontunnetta suoraan suoneen.
Sellaiset ihmiset kuin pienet lapset toistelevat myös yksittäisiä hauskoja sanoja. Varsinkin, jos niissä ei aikuisten mielestä ole olevinaan muka mitään hauskaa. Jos rakentaisin tämän blogitekstin järkevästi, voisin ottaa tämän tietyllä tapaa lähtökohdaksi tai älykkääksi loppuajatukseksi, mutta olkoon nyt tässä välissä.
Meemistä päivää
Kielitoimiston sanakirja antaa meemille kaksi määritelmää: toisaalta meemillä tarkoitetaan jäljittelyn kautta välittyviä kulttuurin piirteitä, toisaalta somessa leviäviä, humoristisen idean muunteluun perustuvia viestejä. Eli siis: toistoa ja toistoa varioiden.
Netin meemikuvien pohjana on joku irrallisenakin toimiva ajatus, mutta todellinen hauskuus syntyy yhteistyössä. Minä tajuan, sinä tajuat, me tajuamme. Ja me toistamme ja varioimme, kunnes lopulta on erittäin vaikea tarkastella, mistä kaikesta kaikki riemu ja hauskuus koostuu: tätä me odotamme, tätä me jaamme eteenpäin ja tälle me vain nauramme!
Senaattori Bernie Sanders istui Yhdysvaltojen presidentin Joe Bidenin virkaanastujaisissa lapaset kädessä, kädet puuskassa. Erittäin puhutteleva asetelma, josta repesi mitä yksinkertaisin riemu: mitä jos hän istuisi erilaisissa paikoissa ne samat lapaset kädessä? Hold my beer!
Toisteluni
Aina välillä yritän saada itsestäni irti jotain uutta. Ikään kuin täytyisi. Mutta kuka minä olen asettumaan yhtä ihmisyyden peruspilareista, toistoa, vastaan?
Käy rohkeena toistoon!
Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele
Ei puheenvuoroja