Kesäkatu kuuma eli iskelmien suvinen Suomi

Suomi armas synnyinmaa
siellä valkolatva tuomi
ahon laitaa reunustaa.

Sanoista on suomalaisuus tehty. Tutkijat puhuvat identiteeteistä, meistä ja muista, sisäryhmistä ja ulkoryhmistä, yhtäältä yhteydestä, toisaalta toiseudesta.

Miten suomalaisuus ja muut identiteettimme ovat tulleet oleviksi? Jos pitäisi vastata yhdellä sanalla, tuo sana voisi olla kieli – tai ehkä hiukan täsmällisemmin tarina.

Merkittäviä suomalaisuuden rakentajia ovat julkiset sanat, julkiset tarinat. Ja julkisista sanoista erityisen vaikuttavina pidän niitä, joiden vaikutusta emme ehkä huomaa arvioida.

Ajatellaanpa vaikka iskelmää. Iskelmät ovat sukua entisaikojen kansanlauluille ja muille kielenkäytön perinnelajeille, joihin kiteytettiin niin perustavampia arvoja kuin arkisempia elämänohjeitakin.

Iskelmä on yhtäältä iskevä sävelmä, iskusävelmä; toisaalta iskevässä iskelmässä on myös iskevät sanat. Iskelmä kiteyttää kielensä ja tarinansa. Kepeinkin iskusävelmä saattaa sisältää painavia poliittisia julistuksia, juuri sellaisia itsestään selviä merkityksiä, joihin ei tule kiinnittäneeksi huomiota. Monta iskelmää kannattelee vahva isänmaallisuus.

Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen.
Siniset on järvet, sinisyyttä heijastaen.
Valkoinen on hanki, valkoiset on yöt kesien.
Valkoiset on pilvet, lampaat nuo taivaan sinisen.

Iskelmät ovat yleensä kielellisesti toteavia, yksinkertaisia ja selkeitä, jonkinlaista selkosuomea. Mutta pinnan alla väreilevät suuret sisällöt.

Iskelmistä väitelleen musiikkitieteilijä Risto Kukkosen mukaan perinteinen suomalainen menestysiskelmä on useimmiten ollut mollissa. Suosittu tahtilaji on ollut rullaava valssi.

Musiikkitieteilijä Kukkonen on kiinnittänyt huomiota myös iskelmien sanoituksiin. Menestyäkseen iskelmän on pystyttävä kiteyttämään jokin yleinen yhteinen tuntemus.

Suosituissa kesäiskelmissä tähän onkin pystytty. Monesti nämä yhteiset tuntemukset ovat mustavalkoisia. Iskelmissä isketään muun muassa kaupungin ja maaseudun vastakkainasetteluun.

Siinä missä kaupunkia luonnehtivat kiire, saaste ja melu sekä ainainen työnteko, maalla on mukavaa, vapautta, tilaa hengittää. Ei puhettakaan raatamisesta pelloilla, metsissä ja navetoissa.

Käyn ahon laitaa minä ilman paitaa
ei estä kukaan kun matkaa teen
Vain suvituulen minä kutsun kuulen
se ottaa mukaan mun uudelleen

Iskelmän maaseutu ei ole kehittyvien maakuntien innovaatio-Suomea. Iskelmien maaseudulla ihmisluonto ja luontoluonto yhtyvät. Tunnelma on usein eroottisesti latautunut, suorastaan avoimen seksuaalinen, ja ihmismieli villi, estoton.

Iskelmissä annetaan selviönä monia asioita: kesä on vuodenajoista paras; kesällä kuuluu rakastua ja rakastaa; kesään kuuluvat romanttiset seikkailut luonnon helmassa. Suomalainen on kesän lapsi, välitön ja huoleton ja ehkä hieman huolimatonkin.

Kesäiskelmässä on soveliasta näyttää nainen kosketusta kaipaavana luontokappaleena, joka haluaa rakastua kaikkiin.

Oo, kesän lapsi kun oon
Aa, villi luonteeni on
Oo, kesän lapsi mä oon
Aa, poissa huoleni on

Suomalainen ei kai olisi suomalainen, jos hän ei jo märehtisi tulevaa. Viimeistään juhannuksena kuuluu sanoa, että ”nyt se kesä sitten on ohi”.

Kesäiskelmissäkin murehditaan etukäteen kesän päättymistä ja menetettyjä mahdollisuuksia.

Vielä on kesää jäljellä,
vielä tulee kauniita päiviä,
vielä voit löytää ystävän,
vielä tilaisuuden saat.

Kesäiset rakkauslaulut täyttyvät kiertoilmauksista ja vihjailuista. Kesäiskelmän sanoitusten peruskaava on mies ja nainen ja yhteinen kesä, jota odotetaan tai kaivataan. Päättymättömät päivät, yöttömät yöt. Aistit ovat hereillä.

On jälleen kesäyö ja rannan tuoksu tihkuu kuusamaa
hymyilet taas niin kuin silloinkin
En enää muista kasvojas tai mitä mulle sanoitkaan
mutta muistan miten katsoit
miten sait mut hehkumaan

Kovin sukupuolielämähakuisia ovat myös ne kesäiskelmät, joiden näyttämönä on kaupunki. Miestä polttaa kesäkatu, hiki virtaa, asfaltti höyryää, pakokaasu ja tunnelma suorastaan huumaavat. Helpotusta tuo tietenkin viileä nainen.

Katu kuuma kaupungin
Mä vaikka kärsinkin
Miksi sen silti hylkäisin
Koska voi saapua myöhemmin taas rakkain
Joka tuo illan viileyden
Viilentää yksin hän saattaa, kesäkadun, tulikuuman kesäkadun 

Urbaaniin miehisen elämänmenoon kuuluu prätkä jalkojen välissä. Tarakalla istuu naarasleijona, jonka kynnet ”uppoo nivusiin”,

on pitkä kuuma kesä
ja mä aion elää sen
pitkä kuuma kesä, sen sain,
se mullisti mun maailmain

Kesäiskelmien yltiöisänmaallisuus ja seksistisyys paisuvat usein sellaisiin mittoihin, että iskelmiä ei voi nauramatta kuunnella. Tahallista huumoria kesäiskelmissä kuulee harvemmin. Mutta joskus kuitenkin: Mustikanpoiminta on mukavaa toimintaa – –. Ja: Helle, saa ihmiset epävireeseen, helle, viikkokausia jatkuva – –. Pakkanen, siitä suomalaiset tykkää, pakkanen, tulisi jo pakkanen – –.

VESA HEIKKINEN

Esitetty Ylen Radio 1:ssä 20.6.2008