Suomi 100 pliis

Oven avaa herätetyn näköinen mies. Kotimaisen elokuvan akikaurismäkenä tunnettu ohjaaja Usto Riisikoski puristaa kättäni ja pyytää minut sisään. Haastattelu on aikataulujen vuoksi sovittu ohjaajan kotiin. Kello on kaksi iltapäivällä marraskuisena tiistaina.

Riisikoski raivaa sohvalle tilaa ja pyytää minua istumaan. Hän käy pukemassa paidan ylleen ja vie mennessään pari tyhjää pulloa. Tässä asunnossa on kuluvana vuonna valmisteltu valtion Suomi 100 -hankkeen rahoittamaa Suomi 100 pliis -elokuvaa.

Luottamusta kolmella miljoonalla eurolla

Ohjaaja istuutuu pöydän ääreen ja ottaa mukavan etunojan. Hän vaikuttaa hermostuneelta. Tuottajan ja ohjaajan yhtäaikainen rooli on varmaankin erityisen vaativa?

– Täysi vapaus, se siinä kiehtoo, Riisikoski vastaa nopeasti. – Voi hakea elokuvalle suuntaa kaikessa rauhassa. Ja budjetti ei sanele koko prosessia vaan vastaan rahasta vain mulle itselleni.

Tietenkin jollain tasolla myös Suomi 100 -hankkeelle?

– Ne lukivat paperit ja antoivat rahat, niiden työ on tehty.

Riisikosken elokuvan budjetti on herättänyt puhetta. Kolme miljoonaa on leijonanosa kaikesta hankkeen myöntämästä rahoituksesta. Miksi hanke luottaa Riisikoskeen?

– Rohkea avaus, ohjaaja sanoo. – Hakemukseen laitoin vain sen Suomi 100 pliis! Elokuvan nimen siis ja huutomerkin.

Mitä tällä rahalla on tähän mennessä saatu? Juhlavuosi lähenee loppuaan eikä Riisikoski ole julkaissut elokuvaansa liittyen tiedotteita. Työryhmän kokoonpanokin on pysynyt salassa, vaikka ensi-iltapäiväksi varmistui jo hyvissä ajoin Suomen itsenäisyyspäivä.

– Hyvää työtä on tehty, Riisikoski selittää. – Ollaan menty Suomen ytimeen, olen käynyt tosi syvällä. Työryhmä on elänyt paljon, välillä on vedetty täysillä ja välillä on vetäydytty omiin oloihin.

Suomi on...

Asunnon verhot ovat kiinni. Riisikoski sanoo tykkäävänsä istua hämärässä. Pyydän häntä paljastamaan jotain konkreettista.

– Suomi on tietysti… ohjaaja aloittaa ja pysähtyy miettimään. – Ehkä käännän jostain jutusta sukupuoliroolit toisinpäin.

Riisikoski ei keskitä vielä katsettaan mihinkään.

Ensi-ilta saattaa siis venyä ja Riisikoski myöntää hakevansa jo jatkorahoitusta. Eikö se vesitä koko Suomi 100 -hankkeen ajatusta?

– Projekti mukautuu hyvin. Siirrän tähtäimen viiden vuoden päähän: Suomi sataviis – saavu sinne pliis.

Suomi 100 -hanke ei ole enää jakamassa rahaa. Tarvitaanko uuden rahoittajan lämmittelyyn muutakin kuin sanaleikkejä?

– Tunnarin voisi laulaa Kikan hologrammi.

Kohta edessä ovat kuitenkin Linnan juhlat ja projekti on unohdettava hetkeksi. Minkälaisia keskusteluita Riisikoski odottaa linnassa Suomi 100 -hankkeen edustajien kanssa?

– En usko että kukaan niitä sinne kutsuu, ohjaaja sanoo ja naurahtaa.

Riisikoski katsoo minuun hymyilevin silmin. Tunnen tavoittavani hämärässä olohuoneessa jotain tärkeää.

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele