Siirry sisältöön
Haku

Risto Uusikoski


Risto Uusikoski. Kuva: Sonja Holopainen, Kotus.

Risto Uusikoski työskentelee Kotimaisten kielten keskuksessa verkkotoimittajana ja verkkopalveluiden kehittämisen parissa. Hän on tutkinut tempuksen käsitettä ja murehtii aikaan liittyviä kysymyksiä myös vapaa-ajallaan.


20.9.2018 10.35
Risto Uusikoski

SIM-kortti vaihtuu, tunteet jäävät

En tiedä, mitä odotan asiakasviestinnältä.
Kuuntele blogi mp3-tiedostona
Kuuntele blogi Youtubessa


Olin ennen Helinän kanssa, meillä oli puhelinliittymä yhdessä. Sitten syytin asiakasviestintää ongelmista, jotka johtuivat kyvyttömyydestäni puhua odotuksistani ja tarpeistani.

Helinä

Ei meillä Helinän kanssa tuntunut olevan mitään varsinaista kommunikaatio-ongelmaa. Signaali oli koko ajan hyvä, data välittyi tasaisesti ja yhtä tasaisesti saapuivat laskut. Mistä me olisimme viestitelleet?

Hiljaisuus alkoi kuitenkin vähitellen tuntua ongelmalta. Minulla oli turvallinen olo – kaikki kuului sopimukseen, eikä minun tarvinnut jatkuvasti tarkastaa, missä me Helinän kanssa menemme – mutta tilanne kulutti minua. Annoin jatkuvasti paljon, useita kymppejä kuussa, mutta en osannut ottaa liittymästäni irti sitä, mikä minulle olisi kuulunut, enkä tiennyt, miten ottaa asia puheeksi Helinän kanssa. Emmehän me viestineet.

Ringa

Aloin katsella netistä muita operaattoreita. Aluksi ne kaikki vaikuttivat yhtä etäisiltä ja kaduin jo koko touhua. Mikään ei muuttuisi, vain nimi sopimuksessa. Sitten muistin Ringan. Olin törmännyt Ringaan jo aikaisemmin, mutta silloin en ollut vielä ehtinyt ajatella asioita.

Ringa oli pirteä. Hän esitti asiat suoraan ja rennosti. Alussa se sai minut melkein hämilleni. Kaikki se puhe hyvistä diileistä, turhasta laskuroskasta, ja vähemmästä säädöstä oli niin tuttavallista. En ollut tottunut sellaiseen. Ringa puhutteli minua häpeilemättömästi. Kätevää, eikö? Reilua, eikö?

Reilulta se kaikki vaikuttikin. Antaisin liittymälle vain sen, mitä saisin siltä itse. Lopulta huomasin, että olin jo lähtenyt Ringan mukaan.

SIM-kortti. Kuva: Risto Uusikoski, Kotus.
Ensimmäinen kortti, jonka Ringa minulle lähetti.

Menneisyys

Ringa oli entistäkin pirteämpi. Kaikki olisi Ringan mukaan helppoa. Me tekisimme niin ja me tekisimme näin – kätevää, eikö? Huomasin, että olisin itse halunnut edetä hitaammin. En halunnut tuntea oloani helpottuneeksi ja tyytyväiseksi, en vielä.

Helinä sai nopeasti kuulla Ringasta. Ringa oli ottanut asian puheeksi jo sitä ennen: Vanha operaattorisi lähettelee kaikenlaisia viestejä ja pyytää jäämään asiakkaaksi...kiusallista. En pitänyt Ringan äänensävystä. Se, miten hoitaisin asiat Helinän kanssa, oli minun asiani.

Pian kuulinkin Helinästä. Hän lähetti minulle viestin: meidän pitäisi puhua. Hän soittaisi minulle, kysyi, milloin minulle sopisi. Ei mitään sovittelevaa, ei mitään tarjousta. Seuraavana päivänä sain uuden viestin. Sävy oli muuttunut: Helinä halusi, että minä soitan hänelle. Nytkö minä olin selitysvelvollinen?

Samaan aikaan Ringa puhui rennosti tulevaisuudesta. Aivan kuin hän ei olisi ymmärtänyt, mitä kävin sillä hetkellä läpi. Ringan huolettomuus alkoi ahdistaa minua. Mitä muuta hän ei ymmärtäisi? Minä halusin tuntea oloni turvalliseksi. Sitä mitä meillä oli Helinän kanssa.

Lopulta Helinä lähetti minulle viestin, jossa oli tarjous. Se oli hyvä tarjous, siinä oli kaikki kohdillaan. Mutta oli jo monella tapaa liian myöhäistä. Lapsemme liittymä oli jo aktivoitu Ringalla. Se oli uusi liittymä, kaikki oli jo liian monimutkaista.

Sen jälkeen alkoivat soitot. Puhelua puhelun perään. Helinä olisi tehnyt kaikkensa, mutta hän olisi varmasti kääntänyt asioita myös minun syykseni. Olisin voinut ottaa asioita puheeksi aiemmin, varmasti olisin. Ennen olisin ollut iloinen siitä, että olisimme viestineet, mutta nyt se tuntuisi väärältä. En vastannut yhteenkään puheluun.

Kun Ringa lähetti minulle ensimmäisen tekstiviestinsä, en tiennyt, mitä ajatella. On se hieno, eikö? Se oli hieno, toivoin vain että se riittäisi.

Tänään

Olen yhä Ringan kanssa. Signaali on hyvä ja data välittyy tasaisesti. Saan liittymältä sen, mitä siihen sijoitan, ja lapseni on oppinut tarkkailemaan puheluminuutteja. Olen monella tapaa tottunut Ringaan.

Mietin kuitenkin usein Helinää ja sitä, miksi kaikki meni kuten meni. En silloin tiennyt, mitä odotan asiakasviestinnältä, enkä ole varma tiedänkö vieläkään. Mutta se ei ole Helinän tai Ringan syytä.

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele


Älä täytä
 * Hyväksyn antamieni tietojen käsittelyn tietosuojaselosteen mukaisesti.
Tähdellä (*) merkityt kentät ovat pakollisia
Ei puheenvuoroja