Risto Uusikoski työskentelee Kotimaisten kielten keskuksessa verkkotoimittajana ja verkkopalveluiden kehittämisen parissa. Hän on tutkinut tempuksen käsitettä ja murehtii aikaan liittyviä kysymyksiä myös vapaa-ajallaan.
11.10.2023 14.02
Käänteinen hampurilaismalli
Vertaistuki on yhtä päivittelyä.
Pohjana herkullinen pihvi. Välissä pehmeää sämpylää, ja kokonaisuuden kruunaa toinen pihvi!
Rasvaisista sormista viis: tuossa on hampurilaismalli, joka oikeasti toimii! Paitsi että ei palautteen antamisessa vaan vertaistuessa. Antakaa kun selitän.
Homma on pihvi
Klassinen palautteen antamisen hampurilaismalli ei oikein toimi. Sen mukaan ensin annetaan positiivista palautetta, sitten varsinainen palaute, ja lopuksi taas kehutaan ja taputetaan olalle. Koko malli perustuu siihen, että kriittinen palaute on negatiivinen asia, jotain, jota ei haluttaisi oikein sanoa ja jota vastaanottaja ei mitenkään pysty käsittelemään ilman sokerikuorrutusta.
Terveessä työyhteisössä palaute on palautetta, ja se annetaan asiallisesti ja ystävällisesti. Työntekijä luottaa palautteen antajaan ja on kiitollinen siitä, että ylipäänsä saa palautetta. Palautetilanne ei ole nollasummapeliä, jossa yhtä kriittistä huomiota kohden pitää muistaa antaa kaksi kivaa ja pehmeää.
Se, missä pitää olla tarkkana ja kieli keskellä suuta, on vertaistuki. Se se on herkkää puuhaa. Ihmiset eivät aina halua, että heidän ongelmiaan ratkotaan.
Älä ratko ongelmiani, älä syö purilaistani. Kuva: Ulla Onkamo, Kotus.
Toverini, kanssakärsijäni
Minä olen liian usein ratkoja. Ratkomiseen on helppo langeta, eikä sitä aina huomaa itsekään. Siksi olen kehittänyt vertaistuen käänteisen hampurilaismallin, joka etenee näin:
1. Päivittely
Toveri, kanssakärsijä, tulee avautumaan minulle, koska hän luottaa minuun. Hän kertoo, miten raskaita asiat ovat ja miksi. Asiaintila herättää hänessä tiettyjä tunteita, ja hän sanoittaa ne inhimillisesti.
Minä en yritä ratkaista mitään. En missään nimessä sano, että no mutta ei hätää. Otan ensin kaiken vastaan ja sitten päivittelen: kamalaa, eikä, mitä h...ampurilaista ja niin edelleen.
2. Ratkaisukeskeisyys
Hampurilaisen keskellä on ratkaisukeskeisyyden sämpylä. Hitusen, aivan hitusen yritän sanoa jotain ratkaisuksi luokiteltavaa. Ehkä voisit mennä puhumaan sille ja sille, ehkä kun teet noin, ne ymmärtävät tilanteen, jotain tällaista todella noloa. Tästä vaiheesta kannattaa yrittää päästä nopeasti eteenpäin.
3. Päivittely
Sämpylän kruunaa toinen pihvi, armoton päivittely. Miten voi olla taas näin? Eivätkö ne viime kerrasta jo tajunneet? Tätä voi jatkaa tarpeen tullen vaikka tunnin, tämä on se ydin.
Eli siis kertauksena: kuuntelu ja päivittely – ripaus ratkaisukeskeisyyttä – armoton päivittely. Prosentit noin 49–2–49. Ja hyvä tulee!
Minä olen syönyt sen hampurilaisen
Suutarin lapsista mitä sanottiinkaan. Hankalaa on tämä, hyvin hankalaa. Liian usein joko aloitan kakkoskohdasta tai jumitun siihen. Olen hyvin pahoillani kaikesta siitä. Pitäisi ehkä tehdä huoneentaulu.
Tai hei, ehkä tästä voisi jatkojalostaa syödyn hampurilaisen mallin, jossa vain ollaan hiljaa yhdessä.
Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele
Ei puheenvuoroja