Älä nolaa palautteella

Edellisen blogisarjani osan piti olla viimeinen, mutta sitten tuli lukijapalaute:

Kirjoita vielä palautteesta sellainen blogi, jossa kerrot, että palautteella ei saa nöyryyttää toista. Omaa osaamista ei ole oikein käyttää muiden nolaamiseen. Tieto ei saa olla lyömäase eikä palaute kritiikiksi naamioitua omakehua.

On helppo olla palautteen antajan kanssa samaa mieltä. Mikään palautteeseen liittyvä ilmiö ei ole niin tympeä ja surullinen kuin se, että palautteen antaja korottaa itseään palautteen saajan kustannuksella. Älä nolaa palautteella -toivomus koskee sekä tekstipalautetta että muutenkin palautetta työelämässä.

Palaute luomassa hyvää ilmapiiriä

Työterveyslaitoksen sivuilla on puhutteleva juttu muutaman vuoden takaa. Siinä Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen toteaa työpaikkojen palauteilmapiiristä näin:

Palaute on kuin sementtiä, joka luo työpaikalle psykologisesti turvallista ilmapiiriä. – – Työkaverin tai esimiehen yhdelläkin lausahduksella voi olla lähtemätön vaikutus. Myönteinen kommentti saattaa kannatella pitkään ja pysyä mielessä koko työuran ajan. Jos kyse on nuoresta ihmisestä, repliikki voi vaikuttaa jopa ammatinvalintaan.

Kielikuva yhtenäisyyden sementistä on osuva. Miksi hakata leimaavalla ja latistavalla palautteella siihen säröjä? Hyvä ohjenuora työelämäpalautteeseen on joskus kuulemani Anna kehuva palaute julkisesti, moittiva kahden kesken.

Hakasen mukaan tärkeintä palautteen antamisessa on, että antajalla on hyvät tarkoitusperät. Kirjoitinkin edellisissä palauteblogeissani siitä, että palautteen päätehtävä on auttaa eteenpäin.

Kaikenlainen toisen nolaaminen omalla tietämyksellä on mielestäni palautteen perushengen vastaista. Enkä liiemmin pidä siitäkään, että ilmausta rakentava palaute käytetään merkityksessä ”virheet luetellaan”.

Latistava ja lannistava palaute

Millaista on palautteen antajan omaa erinomaisuutta korostava palaute? Se annetaan opettavaisesti, ylhäältä alaspäin, ei vertaisesti, ja sillä nolataan toinen osoittamalla hänen osaamattomuutensa.

Tällaisen palautteenantotavan syynä on varmaankin yleensä ajattelemattomuus, harvemmin silkka ilkeys. Ajattelemattomuuden taustalla voi olla vaikkapa tuore, oma innostuminen jostain aiheesta, josta ei huomaa saarnaavansa opettavaan sävyyn.

Esimerkkejä hälytyskelloja soittavasta, latistavasta palautteesta ovat ”kyllähän tällainen pitäisi jo tässä vaiheessa osata” tai ”tästä puuttuu nyt tämäkin näkökulma kokonaan”.

Myös oikeinkirjoitusta käytetään joskus lyömäaseena. Astaloksi sopivat milloin yhdyssanat, milloin pilkut. Tekstin viimeistely on toki tärkeää ja luo uskottavuutta, mutta joskus kommenteissa haisee omakehu. Vähintään rivien välistä välittyy ”minä osaan nämä, sinä et, oletkohan muutenkaan tosi ammattilainen”.

Joka alan asiantuntija?

Nostaisin esiin pari ammattiryhmää, jotka saavat paljon palautetta: kouluttajat ja toimittajat.

Joskus kesken koulutustilaisuutta kuulee ”voidaanhan me sitten antaa tästä palautetta”. Osallistujien ei kannata huolestua koulutuksen aikana – ammattimainen kouluttaja kyllä kysyy palautetta koulutuksen jälkeen joka tapauksessa, ottaa palautteesta oppia jatkoon ja palaa tarvittaessa kysymyksiä herättäneisiin kohtiin, esimerkiksi koulutuksen yhteyshenkilön kautta.

Kesken koulutuksen heitettynä kommentti saa vain takuuvarmasti sanat tarttumaan kokeneemmankin kouluttajan kurkkuun. Mielessä pyörii koulutuksen loppuajan ajatus ”mitähän sieltä on tulossa”. Kouluttaja tuntee olevansa pahantahtoisen suurennuslasin alla.

Toinen ammattiryhmä, toimittajat, saa lukija- ja kuulijapalautetta nimenomaan silloin, kun jokin on mennyt palautteen antajan mielestä huonosti. Aina joku tietää kirjoittajaa paremmin, miten homma oikeasti menee. Toimittajat tietävät monesta asiasta jonkin verran, mutta eivät voi millään olla jokaisen aiheensa syvällisiä asiantuntijoita.

Sama joka alan asiantuntijuuden tarve koskee esimerkiksi meitä Kielitoimiston sanakirjan tekijöitä. Selitämme kaikkien alojen sanoja. Sanojen tausta ja käyttöyhteydet selvitellään ja tarvittaessa kysytään neuvoa vaikkapa tekniikan tai lääketieteen asiantuntijoilta. Silti emme tietenkään aina onnistu täydellisesti, joten rakentava palaute on tarpeen.

Jos palautteen antaja tosiaan haluaa auttaa eteenpäin ja parantaa asioita, ei kannata muotoilla viestiään esimerkiksi näin (kyseessä aidot palautteet):

Onko todella niin, että te sanakirjan toimittajat olette antaneet sanalle uuden merkityksen puhtaasti siitä syystä, että iso joukko ihmisiä on käyttänyt sanaa väärin?

Tehkää jotain. Tärkeämpi kuin ne turhanpäiväiset sanasaivartelut kuin mitä teiltä enimmäkseen kuulee.

Ylhäältä alaspäin -palautetta ovat ainakin ilmaukset ”käyttää sanaa väärin”, ”tehkää jotain” tai ”turhanpäiväiset sanasaivartelut”. Vastaavanlaista ja paljon latistavampaakin palautetta saavat monet ammattiryhmät.

Valta ja vastuu

Palautetilanteissakin terve järki ja hyvä sydän ovat erinomainen yhdistelmä. Palautetta antaessaan on syytä miettiä, minkälaisesta palautteesta hyötyisi itse vastaanottajan asemassa. Millainen palaute on kunnioittavaa, rakentavaa ja niin konkreettista, että sen perusteella voi toimia?

Kuten Työterveyslaitoksen Jari Hakanen mainitsi, myönteinen kommentti saattaa kannatella pitkään. Käyttäkäämme oikein tätä suurta valtaa unohtamatta palautteen antajan vastuuta.

• Marja Sarkkinen: Palaute on työelämän pienin suuri asia (Työpiste-verkkolehti, 20.3.2017) 

Blogisarjan aiemmat osat:

• Minna Pyhälahti: Palautetta pukkaa – jotain on siis pielessä (Kotus-blogi, 4.6.2015)
• Minna Pyhälahti: Ihmiset janoavat ystävällistä palautetta – ja sen kyllä huomaa! (Kotus-blogi, 14.12.2020)
• Minna Pyhälahti: Luotan sinuun – annathan palautetta (Kotus-blogi, 4.2.2021)

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele