”On ihan luksusta saada palautetta tekstistään!”

Kirjoitin noin vuosi sitten blogitekstin palautteen saamisen tärkeydestä. Tämä kirjoitus on osa 2, ja tällä kertaa näkökulma on yksittäisessä esimerkkitekstissä.

Koulutan virastojen, yritysten, median ja järjestöjen kirjoittajia. Koulutustilanteissa kuulen joskus väittämän ”Ei ne Ylenkään toimittajat enää osaa kirjoittaa”.

No ihan näin se ei ole. Suurin osa suhtautuu työhönsä erittäin kunnianhimoisesti ja kirjoittaa taitavasti. (Tosin viime vuosina olen huomannut merkkejä siitä, että yhä useamman toimittajan oikeinkirjoitustaidot kaipaavat vetreyttämistä.)

Annoin muutama päivä sitten puhelinpalautetta erään toimittajan tekstistä. Kun puhelun aluksi kiitin toimittajaa taitavasti kirjoitetusta ja koskettavasta jutusta, hän kehui haastateltavan olleen niin hyvä, että teksti oli helppo kirjoittaa. Haastateltavan kertomat yleistajuiset esimerkkitapaukset kuulemma helpottivat toimittajan työtä.

Varmaan näinkin, mutta jutunteossa olennaisia ovat myös toimittajan tavoitteet ja valinnat:

• Mitä ottaa mukaan, mitä jättää pois?
• Mistä tehdä nosto, mistä faktalaatikko?
• Mitä lainata sanasta sanaan, mitä referoida?
• Mitä kertoa missäkin kohdassa?

Entä onnistuuko toimittaja tuomaan juttuun kiinnostavan, uuden näkökulman, jota lukija ei heti tule ajatelleeksikaan?

Näiden ainesten jalostaminen onnistuneeksi jutuksi vaatii ammattitaitoa.

Kun menimme juttuun tarkemmin, annoin palautetta jutun otsikoista ja ingressistä. Ehdotin muutamaa rönsyä karsittavaksi, muutamaa rakennetta tiivistettäväksi, paria määriteketjua purettavaksi. Yhtä alaotsikkoa ehdotin lyhennettäväksi.

Lisäksi korjasin oikeinkirjoitusta, etenkin pilkkuja ja yhdysmerkkejä. Jotkin puhekieliset sanat hypähtivät häiritsevästi silmään muuten niin yleiskielisessä jutussa – lukijan silmä tarttuu yksityiskohtaan, ja laajempi kokonaisuus jää pahimmassa tapauksessa tajuamatta.

Lopuksi palautetta sai palautteen antajakin: ”Kiva, että kerroit ensin suurista asioista: tarinankerronnasta, juonenkuljetuksesta ja sananvalinnoista."

Pilkunviilaajan työ voi joskus herkistää. Puhelun lopuksi molemmilla taisi olla tippa silmäkulmassa. Siihen vaikutti varmasti jutun aihekin: miten sota mursi myös naisten mielenrauhan.

Palautetta pukkaa – jotain on siis pielessä? (Minna Pyhälahti, Kotus-blogi)

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele