Tarvitaanko adjektiiveja hallinnon nimissä?

Adjektiivit on sanaluokka, jonka tehtävä on luonnehtia asioita ilmaisemalla niiden ominaisuuksia. Esimerkiksi nuori, litteä ja digitaalinen ovat adjektiiveja.

Viime aikoina huomioni on kiinnittynyt adjektiivin sisältäviin julkishallinnon nimiin. Aloin pohtia adjektiivien tarpeellisuutta, ja hypoteesini oli tyly: ne ovat viranomaisten nimissä useimmiten turhia.

Mutta hetkinen. Eikö tämä ole aika paksua tekstiä henkilöltä, joka on itse töissä Kotimaisten kielten keskuksessa? Tarkastellaanpa.

Alfabet-pelin kirjainmerkeillä muodostetut sanat hallinto, avoin, selkeä ja luotettava. Kuva: Ulla Onkamo, Kotus.

Tänään uutta, huomenna vanhaa         

Tämän vuoden alussa Tampereen yliopisto ja Tampereen teknillinen korkeakoulu yhdistyivät Tampereen yliopistoksi. Vielä vuonna 2016 fuusion kautta syntyneelle oppilaitokselle puuhattiin kuitenkin nimeä Tampereen uusi yliopisto, jota olen kritisoinut kolumnissani yhdistyvien oppilaitosten nimistä.

Kritiikki johtuu adjektiivin ominaisuudesta: sana uusi on vahvasti suhteellinen, mikä sotii sitä nimistönsuunnittelun periaatetta vastaan, että nimet pyritään luomaan pysyviksi. Pysyvyys on tärkeä ominaisuus, sillä pysyvä nimi ohjaa parhaiten oikean tahon luo, säästää monilta väärinkäsityksiltä, helpottaa muistamista ja viestintää ja tukee lisäksi brändin syntymistä.

Uutuudenviehätys sen sijaan haihtuu nopeasti. Onko puoli vuotta sitten ostettu kännykkä tai neuletakki enää uusi? Entä viisi vuotta sitten perustettu yliopisto − puhumattakaan 15 vuodesta? Onneksi päättäjät ymmärsivät yskän, ja nimistön asiantuntijat pääsivät valitsemaan Tampereen yliopiston (ilman uutta) Vuoden nimeksi 2017.

Uusi ei kuitenkaan ollut tyrkyllä pelkästään tamperelaisen korkeakoulun nimeen, vaan adjektiivi on jo käytössä muissa julkishallinnon nimissä. Uusi lastensairaala on herättänyt nimen käyttöön liittyviä kysymyksiä: Voinko kirjoittaa Lastensairaala? Onko alkukirjain silloin iso vai pieni? Järvenpääläiset puolestaan voivat asioida JUSTissa eli ymmärrettävästi mutta pitkästi Järvenpään uudessa sosiaali- ja terveyskeskuksessa.

Kun nimessä käytetään adjektiivia uusi, kuulija tulkitsee helposti, että esimerkiksi Järvenpäässä on toiminnassa myös toinen, vanhempi terveyskeskus, vaikka näin ei ole. Adjektiivin käyttö motivoituisi sillä, että sitä tarvittaisiin erottamaan kohteita toisistaan.

Monipuoliset palvelukeskukset

Helsingissä tietyissä sosiaali- ja terveyspalvelujen nimissä on käytetty adjektiivia monipuolinen. Esimerkiksi Kivelän monipuolinen palvelukeskus ja Kustaankartanon monipuolinen palvelukeskus ovat vanhusten palvelukeskuksia, joissa järjestetään asumispalvelujen lisäksi muun muassa kuntoutusta ja erilaista päivätoimintaa.

Tässä adjektiivia on käytetty nimenomaan erottamaan erityyppisiä kohteita toisistaan. Pitkä monipuolinen ei kuitenkaan tuo nimiin juurikaan lisäinformaatiota. Se lähinnä vihjaa, että keskus eroaa jotenkin ”tavallisesta” palvelukeskuksesta, mutta ei kuitenkaan kerro kuulijalle, miten.

Neljä adjektiivia nimessä on liikaa

Oma lukunsa on Kestävien ja innovatiivisten julkisten hankintojen verkostomainen osaamiskeskus, joka sisältää peräti neljä adjektiivia. Koska nimi on pitkä kuin yöjuna, siitä on pakko muodostaa lyhenne (Keino), joka ei ensikuulemalta välitä tietoa kohteestaan. Päästään jälleen yhteen tärkeään nimistönsuunnittelun periaatteeseen: kaikkea ei tarvitse eikä voi kuvata nimessä.

Kestävä ja innovatiivinen kuulostavat tässä yhteydessä markkinointikieleltä eivätkä välitä kovin tarpeellista tietoa kohteestaan. Toiminnan laatua ei kannata mainita nimen käytettävyyden kustannuksella. Eikö oletusarvona pitäisi olla, että viranomaiset hoitavat vastuulleen uskotun tehtävän aina parhaalla mahdollisella tavalla? Nämä adjektiivit voi huoletta jättää pois (Julkisten hankintojen verkostomainen osaamiskeskus), eikä kuulijan saama kuva nimen kohteesta juurikaan muutu.

Verkostomaisella todennäköisesti pyritään korostamaan toimintatapaa: keskus ei ole konkreettinen hallinnon virasto vaan eri organisaatioiden työntekijöistä koostuva tilapäinen yhteenliittymä. Adjektiivin sijaan tämän olisi voinut tuoda esiin valitsemalla paremmin nimen kohdetta kuvaavan loppuosan. Keskuksen sijaan olisi voitu puhua esimerkiksi verkostosta tai tukiverkostosta.

Olennaisen tiedon välittäjiä

Voi adjektiivi silti olla tarpeellinenkin. Nimessä Kestävien ja innovatiivisten julkisten hankintojen verkostomainen osaamiskeskus adjektiivi julkinen rajaa tärkeällä tavalla toiminnan kohdetta: kyse ei ole mistä tahansa, esimerkiksi yritysten tai yksityishenkilöiden hankinnoista.

Vastaavasti nimissä Kotimaisten kielten keskus ja rakennusvalvonnan sähköinen asiointi adjektiivit kertovat olennaista tietoa kohteestaan. Jos ne jättäisi pois, kuva nimen tarkoitteesta vääristyisi. Kotimaisten kielten keskuksessa ei ole esimerkiksi espanjan tai kiinan asiantuntijoita, ja adjektiivi sähköinen erottaa internetin kautta tarjottavat palvelut puhelimitse tai paikan päällä annettavista perinteisistä palveluista.

Kun viranomaisen nimessä on adjektiivi, se on usein kiinteä osa kahdesta sanasta muodostuvaa käsitettä. Tällaisia ovat esimerkiksi korkein oikeus, vapaaehtoisen maanpuolustustyön neuvottelukunta, Opetushallituksen alaorganisaation nimi ammatillisen koulutuksen kansainvälistymispalvelut ja valtiovarainministeriön Avoin hallinto -hanke.

Kahdenlaisia laatusanoja

Isossa suomen kieliopissa adjektiivit jaetaan kahteen pääluokkaan, suhteellisiin ja absoluuttisiin. Suhteellisista adjektiiveista (esim. vanha) voi muodostaa luontevasti vertailumuotoja (vanhempi, vanhin) ja ne saavat myös astemääritteitä (aika vanha, tosi vanha). Absoluuttiset adjektiivit puolestaan kuvaavat ominaisuuksia, joita kohteella joko on tai ei ole (esim. puinen). Adjektiivityyppien raja on kuitenkin liukuva.

Pikakatsaukseni perusteella vaikuttaa siltä, että hallinnon nimissä ovat tarpeen lähinnä absoluuttiset adjektiivit (julkinen, kotimainen). Suhteellisia adjektiiveja (uusi, monipuolinen, innovatiivinen) kannattaa sen sijaan useimmiten välttää.

Adjektiivien tarpeellisuuteen vaikuttaa kuitenkin myös nimen tarkoite. Esimerkiksi hankkeiden nimissä suhteelliset adjektiivit ovat hyödyllisempiä kuin perustoimintoja hoitavien virastojen nimissä. Monien hankkeiden tarkoitus on kehittää perustoimintoja paremmiksi, jolloin tavoitteita on helppo kuvata juuri adjektiivein: Kohti yhteisöllistä koulua, Nappivalinnoilla sujuvaa arkea, Terveempi Pohjois-Suomi.

Tosin hankkeiden nimissäkin on toisinaan yleiskielessä harvinaisia tai tuntemattomia, vaikeasti ymmärrettäviä adjektiiveja. Mitä ovat esimerkiksi resurssiviisas tai kielirikasteinen hankkeissa Resurssiviisas infrastruktuuri ja kielirikasteisen opetuksen ja toiminnan hanke?

Summa summarum

Hallinnon nimiä suunnittelevien kannattaa pitää mielessä, että nimen tehtävä on välittää tiiviisti olennaista tietoa kohteestaan ja sen toiminnasta. Kohteen tarkempi kuvailu sopii nimen sijaan muihin tekstiyhteyksiin − tosin julkishallinnossa kannattaa välttää mainoskielelle tyypillistä onttoa sanahelinää.

Adjektiivien luokitteluperusteita (Iso suomen kielioppi: 604. §)

Ulla Onkamo: Yhdistyvien oppilaitosten nimet (Hyvää virkakieltä -kolumni, 7.10.2016)

Palaa otsikoihin | 3 puheenvuoroa | Keskustele