Lotta Jalava. Kuva: Sonja Holopainen.
Lotta Jalava työskentelee Kotimaisten kielten keskuksessa vähemmistökieliasioiden ja kielipolitiikan parissa. Aiemmin hän on toiminut Kotuksen suunnittelupäällikkönä sekä yliopistoyhteisössä muun muassa suomen sukukielten tutkijana. Häntä kiinnostavat erityisesti kielten ja ihmisten kohtaamiset.
6.2.2020 11.16
Ajattelen duaalia
Saamelaiskielten kadehdittava kaksikko ja muita jännittäviä lukukategorioita.
Saamelaisten kansallispäivänä ajattelen usein duaalia. Duaali eli kaksikko on kieliopillinen lukukategoria. Suomessa ja ruotsissa lukukategorioita ovat vain yksikkö ja monikko. Suomeksi on minä ja me, ruotsiksi jag ja vi, mutta pohjoisaameksi mun, moai ja mii, eli ’minä’, ’me kaksi’ ja ’me monta’.
Kaksin aina kaunihimpi
Ajattelen duaalia ja olen kateellinen. Kuinka hienostunut ja kätevä tapa kieliopillinen kaksikko onkaan ilmaista asioita täsmällisesti! Moai manne ’me kaksi menemme’, sanoo pohjoisaamen puhuja viitatessaan itseensä ja lisäkseen vain yhteen toiseen henkilöön isosta joukosta. Se on aivan eri asia kuin Mii mannat ’me menemme’, jolloin menijöitä on kolme tai enemmän, ja etenkin eri asia kuin Mun manan ’minä menen’.
Kaksi kenkäparia menossa. Kuva: Lotta Jalava, Kotus.
Tietenkin ymmärrän, että duaalin kadehtiminen on kuin kadehtisi käsityötaiturilta virkkuukoukkua, kun itse osaisi vain värjätä lankoja. Duaalia käytetään saamelaiskielissä kaksikollisten pronominien ja verbien taivutuksessa. Sitä käytetään aivan yhtä luontevasti kuin ruotsissa substantiivit jakaantuvat en- ja ett-sukuisiin sanoihin, yhtä arkipäiväisesti kuin suomessa paikallissijoja on kaksi sarjaa: pöydällä ja pöydässä.
Kielinörtin eksotiikankaipuu
Kun ajattelen saamelaiskielten duaalia, päädyn usein ajattelemaan kaiholla maailman muiden kielten jännittäviä lukukategorioita. On myös kieliä, joissa on kieliopillinen triaali eli kolmikko, tai jopa kvadraali eli nelikko. Tällaisia ovat monet austronesialaiset kielet. Sitten on vielä paukaali, kieliopillinen lukukategoria, joka erottaa muutaman monesta. Tällainen on esimerkiksi kurmandžin kieliopissa.
Palaan ajattelemaan duaalia. Saamelaiskielissä duaali rajoittuu ihmisiin, Moai vulge ’me kaksi lähdemme’. Toisissa kielissä duaalia käytetään myös esineistä ja asioista puhuttaessa. Joissakin kielissä ’me kaksi syömme nuo kaksi’ on yksi sana, jossa sekä tekijän että tekemisen kohteen lukumäärä merkitään tyylikkäästi taivutuspäätteillä. Siinäpä vasta duaalien duaali!
Euroopan kadonneet kaksikot
On oletettu, että myös suomen kieltä edeltäneissä kielimuodoissa on ollut kieliopillinen kaksikko. Miksi kadotimme sen? Niin ovat tosin tehneet myös monet muutkin Euroopan alueella eläneet kieliryhmät. Tiedetään, että esimerkiksi muinaisenglannissa, muinaiskreikassa ja muinaiskirkkoslaavissa on ollut kaikissa jonkinlainen duaali, mutta nykyisin Euroopan alueella duaalia käytetään vain harvoissa kielissä, esimerkiksi sloveenissa ja sorbissa sekä iirissä.
Monissa muissa kielissä eri puolilla maailmaa kieliopillinen duaali on osa kielioppia. Myös J. R. R. Tolkienin kehittelemässä haltiakieli quenyassa on duaali. Vaikuttaa siltä, että myös Tolkien on ajatellut duaalia kadehtien.
Ajattelen duaalia ja oivallan: Myös suomen kielessä parillisia asioita käsitellään joskus eri tavalla kuin monikollisia, vaikka meiltä kieliopillinen kaksikko puuttuukin. Silmäsi ovat kauniit tai Nämä kengät ovat kauniit on eri asia kuin Silmäsi ovat kauniita tai Nämä kengät ovat kauniita. Ainakin minun kielikorvani sanoo, että kun silmät tai kengät ovat kauniit, tarkoitetaan silmä- tai kenkäparia. Kun vaikkapa siniset silmät tai punaiset kengät ovat kauniita, viitataan useisiin silmä- tai kenkäpareihin, vai viitataanko?
En ole sittenkään varma. Alan kaivata kieliopillista duaalia selvyyden vuoksi. Alan kaivata kanssa-ajattelijaa. Me kaksi ajattelemme.
Palaa otsikoihin | 3 puheenvuoroa | Keskustele
6.2.2020 13.38
Sanataika
Lohdun sana
Onhan meillä kuitenkin kysymyssana kumpi!
6.2.2020 13.57
JKK
Duaalin jäänteet ja merkitys
Suomen kielessä on kieliopillisen duaalin jäänteitä pronominien järjestelmässä. Ei voi sanoa ”kaikki hevoset”, jos puhutaan kahdesta hevosesta; on sanottava ”molemmat hevoset” tai ”kumpikin hevonen”. Duaalinen pronomini, jota siis kieliopin järjestelmä vaatii käyttämään kahdesta puhuttaessa (merkitykseltään monikollisen pronominin sijasta), on myös ”kumpi”. Vielä voidaan lisätä, että ilmaus ”kuka tahansa” tai ”mikä tahansa” ei voi käyttää, jos tarkasteltavassa joukossa on tasan kaksi jäsentä; on sanottava ”kumpi tahansa” tai ”jompikumpi”.
Näissä esiintyy -mpi-tunnus, joka lienee alkumerkitykseltään duaalinen ja joka esiintyy myös komparatiivin tunnuksena. Komparatiivi onkin, toisin kuin superlatiivi, duaalinen käsite.
Jos duaali on tai olisi hyödyllinen, miksi se on niin usein hävinnyt tai kutistunut marginaaliseksi? Toisaalta jos se ei ole hyödyllinen, miksi se on syntynyt? Tarjoan syntyselitykseksi ihmisen (ja hyvin monien eläinten) kaksikylkisyyttä, sivuttaissymmetrisyyttä. Ihmisellä on kaksi kättä, kaksi jalkaa, kaksi silmää, kaksi keuhkoa jne. Alun perin on ehkä käytetty vain yhtä muotoa riippumatta siitä, onko puhe yhdestä silmästä vai molemmista; tätä peruahan on esimerkiksi ”silmäpuoli”. Duaali kehittyi ehkä alkujaan erottamaan silmäparin silmästä. Myöhemmin se laajeni muihin yhteyksiin – ja sitten toisaalta usein katosi, kun monikko oli syntynyt ja kun todellisuudessa on aika harvoin tarvetta puhua tasan kahdesta oliosta, ja jos onkin, sana ”kaksi” on keksitty.
Tuo viimeinen lause viittaa myös siihen, että numerus ei ole mitenkään välttämätön kategoria. Voidaan jopa sanoa, että duaalin lisäksi monikko ja yksikkö ovat primitiivisiä piirteitä kielessä. Nykymaailmassa ne jopa hankaloittavat asioita, kun lomakkeessa tai tekstingenerointimallissa pitää olla esimerkiksi ”__ piste(ttä)” tai ”lapsen/lasten syntymäaika/-ajat” (jotka duaali tekisi vielä hankalammiksi).
Näissä esiintyy -mpi-tunnus, joka lienee alkumerkitykseltään duaalinen ja joka esiintyy myös komparatiivin tunnuksena. Komparatiivi onkin, toisin kuin superlatiivi, duaalinen käsite.
Jos duaali on tai olisi hyödyllinen, miksi se on niin usein hävinnyt tai kutistunut marginaaliseksi? Toisaalta jos se ei ole hyödyllinen, miksi se on syntynyt? Tarjoan syntyselitykseksi ihmisen (ja hyvin monien eläinten) kaksikylkisyyttä, sivuttaissymmetrisyyttä. Ihmisellä on kaksi kättä, kaksi jalkaa, kaksi silmää, kaksi keuhkoa jne. Alun perin on ehkä käytetty vain yhtä muotoa riippumatta siitä, onko puhe yhdestä silmästä vai molemmista; tätä peruahan on esimerkiksi ”silmäpuoli”. Duaali kehittyi ehkä alkujaan erottamaan silmäparin silmästä. Myöhemmin se laajeni muihin yhteyksiin – ja sitten toisaalta usein katosi, kun monikko oli syntynyt ja kun todellisuudessa on aika harvoin tarvetta puhua tasan kahdesta oliosta, ja jos onkin, sana ”kaksi” on keksitty.
Tuo viimeinen lause viittaa myös siihen, että numerus ei ole mitenkään välttämätön kategoria. Voidaan jopa sanoa, että duaalin lisäksi monikko ja yksikkö ovat primitiivisiä piirteitä kielessä. Nykymaailmassa ne jopa hankaloittavat asioita, kun lomakkeessa tai tekstingenerointimallissa pitää olla esimerkiksi ”__ piste(ttä)” tai ”lapsen/lasten syntymäaika/-ajat” (jotka duaali tekisi vielä hankalammiksi).
9.4.2022 10.43
Kielikepponen
Kahteen osaan
Eli kahtia. Esim. halkesi kahtia. Ei taida muilla numeraaleilla olla duaalimuotoa.