Mutta miten käy hallitukselta rinnakkaiskielisyys?

Viime aikoina on keskusteltu jälleen siitä, milloin suomenkielisen olisi hyvä käyttää esiintyessään myös ruotsia. Toisen kansalliskielen käyttämättä jättämisessä voi nähdä monenlaisia viestejä, erityisesti jos kyse on näkyvällä paikalla yhteiskunnassa toimivasta ihmisestä.

Kieliasenteiden kannalta olisi tärkeää, että myös valtion johto näyttäisi mallia, kuinka omaa kielitaitoaan voi käyttää rohkeasti. Rinnakkaiskielisyydellä edistämme ilmapiiriä, jossa jokainen voi harjoitella vieraan kielen puhumista ja kokeilla kielitaitoaan.

Sanna Marinin ruotsin kielen taidosta kirjoitettuja lehtijuttuja. Iltalehti 10.3.2023 (vas. ylh.), Yle 1.11.2022 (vas. alh.), Helsingin Sanomat 13.3.2023 (oik.). Kuvakaappaukset verkkojutuista.

Mahdollisuuksia on paljon

Tutkimusten perusteella tiedämme, että kielitaito tarvitsee karttuakseen mahdollisuuksia kielen käyttämiseen. Kielivarannon kehittymisen kannalta suomea äidinkielenään puhuvan on ensiarvoisen tärkeää puhua esimerkiksi ruotsia, vaikka ei osaisikaan sitä hyvin.

Jotta kielellä voi viestiä, tarvitaan mahdollisuuksia erilaisiin sosiaalisiin kontakteihin ja kielenkäyttötilanteisiin. Näitä mahdollisuuksia on kahden kansalliskielen ja monien äidinkielien maassa tarjolla periaatteessa rajattomasti, jos muistamme pitää yllä rinnakkaiskielisiä käytänteitä.

Mitä rinnakkaiskielisyys käytännössä on? Meillä Kotimaisten kielten keskuksessa sekä suomen- että ruotsinkieliset työtekijät ovat tottuneet käyttämään omaa äidinkieltään. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kokouksissa ja kaikessa viestittelyssä puhutaan suomea ja ruotsia. Siten kielitaidon säilymisen ja kehittymisen kannalta tärkeä altistus kielisyötteelle on jatkuvaa.

Madalletaan kynnystä käyttää kieltä

Kielenoppimisen kannalta on hyvä ymmärtää, että kieli on viestinnän väline. Vuorovaikutustilanteet ovat tällöin oppimisen lähtökohta, eivät sen päätepiste.

Kielitaidon parantamisen tavoitteena ei tulisi olla kuvitteellinen äidinkielisen puhujan täydellinen osaaminen. Kielitaito on tilanteista ja vaihtelevaa. Kun ymmärrämme tämän, kynnys kielten rohkeaan käyttöön madaltuu ja kielenkäyttöön liittyvä jännitys helpottaa.

Erilaiset kielitaidot auttavat meitä selviytymään ja pääsemään osallisiksi merkityksellisissä tilanteissa ja yhteisöissä. Esimerkiksi meidän suomenkielisten ei kannata vaatia itseltämme täydellistä muiden kielten taitoa. Kaikenlainen täydellisyyden vaatiminen kieliasioissa on omiaan vaikeuttamaan myös uusien Suomeen tulijoiden tilannetta, jos he eivät uskaltaudu puhumaan kieliämme.

Kielenoppimisessa tarvitaan nykykäsitysten mukaan juuri kielen käyttöä ja asioiden toistamista. Siten sana- ja ilmaisuvaranto sekä kielenpiirteet automaattistuvat. Vallalla olevien käyttöpohjaisten kielenoppimiskäsitysten mukaan oppiminen on paljolti mallien ja säännönmukaisuuksien hyödyntämistä.

CC BY 4.0

Monikielisyyttä kansainvälisen ilmastolakon mielenosoituksessa Helsingissä syyskuussa 2019. Kuva: Hannu Häkkinen. Museovirasto.

Jokainen on monikielinen

Kielivarantoa voidaan tarkastella sekä yksilön että yhteisön näkökulmasta. Yksilön ominaisuutena kielivarannolla tarkoitetaan kaikkien niiden kielten taitoa, joita käytämme eri tarpeisiin. Kielivarantoon kuuluvat kotona puhutut kielet ja niiden murteet, opiskellut kielet, vapaa-ajalla hankittu kielitaito sekä perheessä, kaveripiirissä ja muissa yhteisöissä käytetyt kielet.

Yksilöiden kielivarannosta on totuttu käyttämään myös termiä kielirepertuaari. Käytännössä kaikki ovat nykyään monikielisiä, koska repertuaariimme kuuluu äidinkielten lisäksi useiden muiden kielten eritasoista osaamista.

Yhteisön kielivarannon voidaan ajatella koostuvan siihen kuuluvien yksilöiden kielirepertuaarista. Suomen kielivaranto kattaa siis kaikki Suomessa puhuttavat kielet. Tällöin ei tehdä eroa sen suhteen, puhutaanko kieliä äidinkielenä, toisena vai vieraana kielenä tai ovatko kyseessä kotimaiset vai muut kielet.

Miten vahvistaa moni- ja rinnakkaiskielisyyttä?

Suomessa puhuttavien äidinkielten määrä on lisääntynyt huomattavasti muutamassa vuosikymmenessä, ja kielet ovat entistä enemmän esillä yhteiskunnassa. Osa kielivarannosta on kuitenkin piilossa. Tarvitaan uudenlaisia keinoja kielten oppimisen ja käytön tukemiseksi, jotta olemassa olevaa kielivarantoa voidaan hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla.

Maahanmuuton myötä myös monet työyhteisöt ovat nykyään monikielisiä. Työelämän kielitaitotarpeet ovat muutenkin muuttuneet, sillä kielitaitoa tarvitaan eri aloilla ja monissa työtehtävissä yhä enemmän. Kielitaidosta on tullut jopa yksi tärkeimmistä työelämätaidoista.

Samaan aikaan kielten oppiminen on kaikkiallistunut. Kieliä ei opita vain koulussa opiskelemalla, vaan kielitaito karttuu myös arkipäivän elämässä työssä ja vapaa-ajalla kontaktien, eri medioiden ja kirjallisuuden kautta.

Arjen monikielisyyttä. Puhdistuspyyhepakkauksen tekstiä kolmella kielellä. Kuva: Vesa Heikkinen.

Kielet eivät kilpaile keskenään

Monikielisessä yhteiskunnassa on tärkeää jatkuvasti muistuttaa, että kielet eivät kilpaile keskenään ja että on tärkeää havainnoida, oppia ja käyttää monia kieliä. Tarvitsemme ajasta ja paikasta riippumattomia mahdollisuuksia täydentää kielitaitoa ja opastaa siihen, miten voimme yhteiskuntana menestyksekkäästi hyödyntää erilaisia tapoja oppia kieliä.

Kielivarannon kehittymisen kannalta on olennaista pystyä käyttämään kaikkia kieliä – myös niitä, joita ei osaa vielä kovin hyvin. Yhteiskunnan kielivarannon vahvistaminen edellyttää ennen kaikkea tilannekuvaa kielistä, niiden käytöstä, käyttäjistä ja käyttötarpeista.

Kotimaisten kielten keskus onkin omissa hallitusohjelma-avauksissaan korostanut paitsi kielitietoisen yhteiskunnan merkitystä myös tietopohjaa kielistä ja kielenkäytöstä. Niin kansalliskielten aseman turvaaminen, maahanmuuttajien kielellisen kotoutumisen edistäminen kuin monikielisyyden tukeminenkin edellyttävät luotettavaa tietoa Suomessa puhuttavista kielistä ja niiden käyttöaloista. Samalla yhteiskunnan kielitietoisuutta on vahvistettava sekä ymmärrystä eri kieli- ja kulttuuriryhmistä on lisättävä.

• Hyvä kieli säästää aikaa ja rahaa (Kotuksen uutiset, 12.12.2022)
  
• Kotuksen avauksia hallitusohjelmaan 2023
• Språkinstitutet efterlyser: Mer satsning på myndighetsspråket och en ny ortnamnslag (Språknytt, 12.12.2022)
• Leena Nissilä: Suomen kielivaranto muutoksessa (Kielikello, 1/2022)
  

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele