Somenkieliset

Kielenkäyttäjälajien bongaaminen sosiaalisesta mediasta on hauska ja helppo harrastus. Aloitteleva bongaaja tarvitsee välineikseen vain jonkinlaisen vastaanottolaitteen, kuten tietokoneen tai puhelimen, sekä kielellisesti orientoituneen mielen. Harrastaa voi missä ja milloin vain, sillä kielenkäyttäjälajeja pääsee havainnoimaan kaikkialla Suomessa ja somessa ympäri vuoden (lukuun ottamatta mahdollisten seksihelteiden aikaista some-horrosta, joka on joillekin lajeille tyypillistä käyttäytymistä).

Jotta lajitietämys karttuisi asiantuntijatasolle, on ensin syytä opetella tunnistamaan tavallisimmat peruslajit hyvin. Niiden tunteminen luo bongausharrastukselle kivisen perustan, jota voi hiljalleen kartuttaa harvinaisemmilla lajeilla.

Bloginiekka esittelee tässä seitsemän havaitsemistaan peruslajeista, mutta listaus on kaikkea muuta kuin tyhjentävä. Kursivoidut tekstinäytteet ovat autenttisia esimerkkejä kielenkäytöstä, eivätkä siksi välttämättä noudata oikeakielisyysperiaatteita. Ja sitten bongaamaan!

Kirjasieppo

Kirjasieppo on vanhakantainen laji, jonka juuret ulottuvat kauas kirjoitetun kielen historiaan. Kirjasiepon kirjoittelu on asiallista ja ymmärrettävää. Neutraali ulosanti naamioi alleen paitsi yksilön iän myös alueellisen ja sosioekonomisen taustan; tosin tyyli tuo monesti mieleen korkean koulutuksen.

Onhan tuo vähän hurjaa että arvokkaita kirjoja menee roskiin, mutta niin siinä kai sitten voi käydä.

Puhekaani ja englantiainen

Kirjasiepon eräänlainen vastakohta on puhekaani. Puhekaani ei nimittäin hahmota puhuttua ja kirjoitettua kieltä toisistaan irrallisina aloina, vaan leikittelee somessa vapaasti niiden välimaastossa. Toisin sanoen puhekaani kirjoittaa pitkälti niin kuin ääntelee:

vaihtoehtona olis ollu myös riisipohjainen vaniljajäde mut tää soija houkutti enemmän. oon kohta kaks viikkoa eläny tällä herkulla.

Yksi puhekaanin alatyypeistä on uusi lajitulokas englantiainen. Englantiaisen puhekielisyydet ovat lähinnä angloamerikkalaista lainaa: luonteenomaisia ovat muun muassa sanoista deep, rage ja like väännetyt äännähdykset.

Aika diippii ragee niinku!

Murrekurkku-uikku ja idänpikkuliittäjä

Myös murrekurkku-uikku on sukua puhekaanille. Murrekurkku-uikulle ominaista on alalajien runsaus: lajeja ja murreasuja on yhtä monta kuin suomen aluemurteita.

Alalajeille yhteistä on kuitenkin kirjoittelun nopeus ja vaikeaselkoisuus, sillä murrekurkku-uikut karsastavat yleiskielen lause- ja muoto-oppia. Myös sanasto sisältää runsaasti erikoisuuksia:

Eikös tässois jo ihan priima poruhka jotta ote neljä aikuisiin ja yks lapsiin piletti vekasii ja juhlitaa keskenää häät sielä!

Harvinaiseksi ellei suorastaan uhanalaiseksi käynyttä murrekurkku-uikkua tavanomaisempi laji on idänpikkuliittäjä. Se on mielenkiintoinen moderni hybridi, jossa yhdistyy kirjasiepon norminmukaiset lauserakenteet ja murrekurkku-uikun alueellisesti varioivat murremuodot:

Varmaa nyt sit teen niin, et joko tuun suoraan yliopistolta [tapaamiseen] tai sit lähen [tapaamisesta] suoraan yliopistole. Nyt tuntus siltä, et aikasin mahollinen ajankohta ois miule paras.

Bloginiekan haaviin tarttui tässä tarkastelussa vain idänpikkuliittäjä, jonka kirjoituksessa hehkuvat itämurteisuudet. Länsi-somessa on kuitenkin laaja reviiri myös lännenpikkuliittäjällä, joka puolestaan liittää yleiskieleen länsimurteisuuksia.

Sotakieli

Mikä v**** meitä Suomalaisia oikein vaivaa? Miten h******ssä tämä juroksi haukuttu kansa pystyy saamaan sen s******n turpansa auki jossakin niinkin ihmeellisessä paikassa kuin ruokakauppa? Siis v****.

Näin äänekkäänä ja huomiota vaativana kajahtaa sotakielen huutelu. Sotakieli tunnetaan äkkipikaisena ja vihaisena kirjoittajalajina. Se ei välitä oikeinkirjoitussäännöistä tai yleisestä korrektiudesta, vaan viljelee aggressiivirakenteita ja kirosanoja välimerkkien ja harkittujen argumenttien sijaan.

Emojintu

Jottei lukijoiden mieleen jäisi vain viimeisenä esitelty provosoimaan pyrkivä sotakieli, luokaamme vielä pikainen silmäys kenties somen iloluontoisimpaan lajiin.

Lopputulos kuitenki roskaruokahimoPakastepitsat uunissa 

Emojinnut itkunauravat ja peukuttavat elämän pieniä iloja. Heille eivät riitä verbaaliset ilmaukset, vaan he tarvitsevat kuvaavamman ulosannin herkästi herääville tunteilleen.

Emojintu polveutuu aiemmin hyvin yleisestä naurulolkki-lajista, jonka hersyvää naureskelua ilmensi emojien sijaan lol-lyhenne. Sittemmin lol-viserrykset ovat leimautuneet ironisiksi ja naurulolkit käyneet harvinaisiksi.

***

Vaikka tämän jälkeen saattaisi olla houkuttelevaa jakaa lähimmäisensä polarisoidusti kirjasieppoihin ja sotakieliin, on syytä muistaa, että lajien väliset rajat voivat tosiasiassa olla hyvinkin liukuvia. Suurin osa some-väestä lienee kaikkia näitä sopivassa suhteessa ja tilanteisesti vaihdellen: pahasti ärsytettynä kirjasiepostakin voi kuoriutua sotakieli.

Palaa otsikoihin | 11 puheenvuoroa | Keskustele