Pohjantähden alla pohjan perää kohden

Työstän paraikaa pohja-sanuetta Vanhan kirjasuomen sanakirjaan. Valitessani esimerkkejä sanakirjaan joudun – tai pääsen – monta kertaa käymään yleis- ja erisnimien välistä rajaa. Tässä kirjoituksessa kerron muutaman esimerkin siitä, mikä pohjan- ja pohja-alkuisissa yhdyssanoissa mietityttää.

Onko esimerkiksi 1800-luvun alun asetuksessa mainittu Turun pohjoinen kaupunginosa nimeltään Pohjankortteli, vai onko siitä vain käytetty sijaintia kuvaavaa nimitystä pohjankortteli? Entä onko kaupunginlain suomentaja Ljungo Tuomaanpoika hahmottanut 1600-luvun alussa Tukholman Norrbrohon viittaavan sanan erisnimeksi Pohjansilta vai sijaintia kuvaavaksi yleisnimeksi pohjansilta ’pohjoinen silta’?

Heittä iocu mies toisens pohian sillalta wirdahan eli etelä wirthan, wiha kädellä maxakan 40 marca

Seuraava lainsuomentaja Abraham Kollanius ainakin on käyttänyt samassa kohdassa kuvailevaa nimitystä pohjanpuolinen silta; hänen suomennoksessaan vuodelta 1648 ”Heittä mies toisen wihaisella kädhellä pohjan eli Etelän puoliselda sillalda wirtahan”. Ruotsinkielisessä lakitekstissä mies tyrkätään ”aff norrabro ella sudhra”.

Sen varaan tulkintoja ei voi perustaa, onko lähdeteksteissä käytetty isoa vai pientä alkukirjainta. Vanhan kirjasuomen vuosisatoina on nimittäin ollut aivan tavallista aloittaa substantiivi isolla kirjaimella silloinkin, kun kyseessä on ollut selvä yleisnimi, ja yhtä lailla erisnimiä on voitu kirjoittaa pienellä alkukirjaimella.

Erisnimille häätö sanakirjasta

Yleis- ja erisnimien rajankäynti on sanakirjatyössä tärkeää, koska valtaosa erisnimistä jätetään pois useimmista sanakirjoista. Myös Vanhan kirjasuomen sanakirjan toimitusperiaatteiden mukaan erisnimiä otetaan sanakirjaan hakusanoiksi vain poikkeustapauksissa. Näitä poikkeuksia ovat lähinnä mytologiset nimet – siis tervetuloa VKS:ään, Pohja, Pohjala ja Pohjola! Jätetään samalla hyvästit Pohjanmaalle, Pohjanmerelle ja Pohja-Suomelle, joka on tarkoittanut Varsinais-Suomen pohjoisosaa.

Taivaankappaleiden nimet pääsevät sanakirjaan, niin myös Pohjantähti. Nimeä on toisinaan käytetty nominatiivialkuisenakin, esimerkiksi vuonna 1771 annetussa asetuksessa, jossa kerrotaan Ruotsia, Tanskaa ja Norjaa hallinneen Kristian I:n suvun kantavan ”caickia colmeä Pohja-Tähden alla olewaista Waldickata”.

Pohjantähti mainitaan muun muassa Hemminki Maskulaisen suomennoksessa vanhasta koululaulusta Salve flos et decor Ecclesiae. VKS:n tulevaa Pohjantähti-artikkelia lukiessa voi siis kuulostella korvissaan, kuinka 1600-luvun koulupojat ovat laulaneet Kristukselle:

Hädhäs oled ainoa auttaja – – Kircas pohjan tähti, Exyväisten otava

Levottomina aikoina on myös hyvä pitää mielessä ”se likinen Weren ja Ystäwyden side, joka Meitä muiden Waldain kanssa Pohjan Tähden alla olewisa maisa yhdistää”, kuten vuoden 1774 rukouspäiväasetuksessa muistutetaan.

CC BY 4.0

Pohjantähti johdattaa kotisatamaan. Joululautanen vuodelta 1924. Kuva: Turun museokeskus.

Muutoin sanakirjatyössä harkitaan tapauskohtaisesti, mistä aineistoon kertyneistä nimistä tehdään sana-artikkeli. Esimerkiksi Aatami on otettu hakusanaksi syntistä ihmisluontoa tarkoittavan vanha aatami  -ilmauksen takia, ja vanha aatami onkin artikkelissa alihakusanana.

Tällainen tapauskohtainen harkinta minulla on nyt käynnissä eritoten ilmauksen pohjan perä kohdalla. Suunnatkaamme siis kulkumme ”Pohjan pitkähän perähän”!

Pohjan perä – muoti-ilmaus 1700-luvulta

1700-luvun kirjoittajilla on selvästi ollut käyttöä ilmaukselle pohjan perä – jostain syystä kaikki löytämäni esiintymät sijoittuvat juuri 1700-luvulle. Oliko kyseessä tuolloinen muoti-ilmaus?

Sanaliitto pohjan perä tai yhdyssana pohjanperä on hahmotettavissa pleonasmiksi eli ilmaukseksi, jossa kaksi samaa tarkoittavaa sanaa on asetettu rinnakkain ilmaisemaan samaa asiaa. Tarkoittaahan pohja myös jonkin paikan perimmäistä osaa, perää, perukkaa esimerkiksi puhuttaessa luolan pohjasta – ja perä vastaavasti jonkin kärjestä, suupuolesta tms. kauimpana olevaa, perimmäistä osaa, niin että yhtä lailla voidaan puhua luolan perästä.

Osuvampi tulkinta 1700-luvun tekstien ääressä kuitenkin on, että ilmauksen pohjan perä alkuosa viittaa joko pohjoiseen ilmansuuntaan tai pohjoisessa sijaitsevaan paikkaan ja loppuosa puolestaan kaukaiseen ja syrjäiseen seutuun.

Erityisen ahkerasti pohjan perä -ilmausta viljeli Johannes Wegelius nuorempi, Tornion pedagogion rehtori ja sittemmin Oulun kirkkoherra, joka on vuosina 1747 ja 1749 julkaistussa postillassaan kirjoittanut muun muassa seuraavasti:

Jumala on andanut tämän Pyhän Siemenen [so. sanansa] meidängin secaam tällä pitkällä Pohjan perällä nijn runsaasti kylwetyxi ja istutetuxi tulla

se kylmä Talwi – – täyttä ilman ja maan ja erinomaisesti meidän pohjan peräm pitkällisellä Pimeydellä

tällä pohjan perällä, cusa wijna ja olut owat ne parahat wälicappalet ihmisiä puheliaxi ja ystäwällisemmäxi tekemän

Vaikka Wegelius itsekin työskenteli Enontekiöllä, Torniossa ja Oulussa, hänen saarnoissaan esiintyvä pohjan perä ei tunnu asettuvan kartalle Pohjanperäksi, maantieteelliseksi alueeksi, joka sulkisi rajojensa sisään nämä pohjoiset paikkakunnat. Pikemminkin hän puhuu äärimmäisen kaukaisesta pohjolasta, lähes myyttisestä paikasta, joka kaihtaa maanmittareiden ja kartanpiirtäjien määrittely-yrityksiä.

Public domain

Pohjan perällä yötön yö kohtaa kaamoksen. Olaus Magnuksen Pohjoisten kansojen historian kuvitusta vuodelta 1555. Kuva: Wikimedia Commons.

Täysin myyttinen paikka Pohjan pitkä perä on ollut loitsussa, jonka Gabriel Maxenius on tallentanut vuonna 1733 Turun akatemiassa puolustamaansa väitöskirjaan:

Cunnecka panen pahojt
Tuonne tungen turmioit
– –
Miehen syöpän kylän
Lapin mahan laukeasen
Pohjan pjitkähän perän

Pohjan perä on pitkä ja pimeä, ihan niin kuin pohjoisen talvikin.

Pohjanperä = Norlanti

Ainakin yhdessä asetussuomennoksessa Pohjanperä on selvä paikannimi. Vuonna 1731 annetussa asetuksessa uudesta paloviinan valmisteverosta mainitaan kahdessa kohtaa Suomen ja Pohjanperän yksinäistalot:

ne cahdexan osan ja sitä wähemmät talot nijn hywin Bergslagis, cuin metzä kylis Suomesa ja Pohjanperällä, jotca owat yxinäiset

yxinäiset cahdexan osan ja wähemmat talot Suomesa ja Pohjan perällä

Ruotsinkielisessä alkutekstissä on näissä kohdin rinnastettu Finland och Norrland. Puheena olevissa yksinäistaloissa oli lupa polttaa viinaa kotitarpeiksi mutta ei myytäväksi. Kotitarvepoltostakin joutui vuosittain maksamaan kruunulle valmisteveroa yhden hopeataalarin viinapannullista kohden.

Mutta eipä sekään tieto, että Pohjanperä tarkoittaa tässä asetuksessa Norlantia, auta vielä pitkälle eteenpäin. Vaikka Ruotsin valtakunnan on kyllä 1700-luvulla hahmotettu koostuvan Sveanmaasta, Götanmaasta, Norlannista ja Suomesta, siitä ei välttämättä ole aina oltu ihan yksimielisiä (eikä ehkä edes kovin kiinnostuneita), mistä tarkkaan ottaen kulkevat Norlannin ja Suomen rajat.

Public domain

Suomen ja Norlannin tiekartta. Georg Biurman 1743. Kuva: Kansalliskirjasto, Doria.

Kalajoki sijaitsee Pohjan perässä

Muutamissa muissakin teksteissä, joissa puhutaan Pohjan tai pohjan perästä, maantieteellinen ulottuvuus on läsnä muiden paikannimien muodossa. Lääninrovasti Johannes Cajanuksen ruumissaarnassa vuodelta 1706 Ericus Wallenius kuvailee, kuinka rovasti ”visiterais Cajanas ja Sotcamois” ja hoiti tehtävänsä sairastelusta huolimatta ja ”cohta sieldä cotia tulduansa matcusti Pohjan perän siwulle, josa Sairaus enämmin händä waiwaman rupeis”.

Simon Achrenius puolestaan raportoi viitisenkymmentä vuotta myöhemmin runossaan tuohiveneen rakentamisesta, että ”Tuohet tänne [Turkuun] tuotettihin, Pohjan pitkästä perästä, Calajoen cangahilta”. Samainen Achrenius mainitsee pohjan perän myös vuonna 1766 julkaistun runokokoelmansa Uudet Hengelliset Runot Läsnä olewaisista Ja Tulewaisista Tiloista omistusrunossa ja esipuheessa:

Suomen suuresa maas,
ain pohjan perähän asti
Coittanut on caunis cointähti

[Madonluvuista ja taikakeinoista:]
Tämän tawan turmeldunen
Lewittän [= levittänyt] on lohikärme
Ymbärs maiden mainittawain
Pohjan pitkähän perähän
Lapin maiden mennicköihin

Ensimmäisessä esimerkissä pohjan perä hahmottuu osaksi Suomen suurta maata, sen perimmäiseksi pohjukaksi, jota sitäkin valaisee kaunis kointähti. Kointähdellä Achrenius tarkoittaa suomenkielistä Jumalan sanaa. Jälkimmäisessä esimerkissä Pohjan pitkä perä rinnastuu Lapin maiden männikköihin, mutta kumpikaan paikanmäärite ei silti taida antautua kartalle merkittäväksi – onhan kohdassa puhe ”lohikärmeen” levittämästä taikauskosta.

Pohjois-Pohjanmaalle vai pohjolan kauimmaiseen perukkaan?

Myöhäisin poimimani esimerkki on Mikkelin kirkkoherran Henrik Wegeliuksen ruumissaarnasta, jonka Henrik Poppius piti vuonna 1781. Saarnassa Poppius kertaa, kuinka Wegelius oli kuusivuotiaana lähtenyt perheensä kanssa pakoon venäläisten joukkojen lähestyessä Ilmajokea ja kuullut pakomatkallaan Kyrön taistelun paukkinan. Poppius summaa pakomatkan jatkon:

Että edespäin seurata meidän ajatuxillamme tämän onnettoman tappelluxen jälken näitä köyhiä matkamiehiä heidän waelluxesansa Pohjan perää kohden, paikasta paikkaan, kylästä kylään, ja muistutta meillemme kaikkia sen alla kohdanneita waiwoja – – se olis aiwan surullinen ja ikäwä.

Olikohan Wegeliuksen perhe matkalla Pohjois-Pohjanmaalle vai Peräpohjolaan? Ruotsin Norlantiin vai Norrbotteniin? Vai yksinkertaisesti niin pitkälle pohjoiseen, etteivät vihollisjoukot etenisi niin kauas? Ainakin perhe Poppiuksen mukaan ”häälyi Tornion Kaupungin ja Lapin maan wälillä, nijn myös suurimman osan Ländisen Pohjamaan läpitse sinne ja tänne usiambia wuosia”. Wegeliukset siis kulkivat pitkin poikin Länsipohjaa, luultavasti myös Ruotsin puolella.

Linkkejä

• Kielitoimiston sanakirja: pohja (ks. merkitysryhmä 3)
  
• Vanhan kirjasuomen sanakirja: perä (ks. merkitysryhmä 3)
  
• Maria Vidberg: Namnen på landskapen berättar om vår historia (Kommuntorget, 14.5.2020)
  

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele