Sula, Suomi, kyyneleissä

Ensimmäinen suomalainen sanomalehti Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo ilmestyi ensimmäisen kerran Turussa tammikuussa 1771. Ruotsinkielistä lehteä julkaisi Turun akatemian piirissä toimintansa aloittanut Aurora-seura, jonka merkittävimpiä toimijoita oli Henrik Gabriel Porthan.

Porthan oli jo etukäteen laatinut ja painattanut lehden ennakko-ohjelman ja tilauskehotuksen. Siinä ilmoitettiin, että lehti kertoisi Turun akatemian, kirkon, oikeuslaitoksen, koululaitoksen ja sairaaloiden uutisia sekä mainitsisi huomattavimpien henkilöiden virkanimityksistä, kuolemantapauksista ja merkittävistä tapauksista niin Turussa kuin koko Suomen alueella. Lisäksi tultaisiin julkaisemaan katsauksia tieteellisistä artikkeleista sekä kaunokirjallista ainesta, etupäässä runoutta.

Etusivulla suomenkielinen runo

Toukokuun viimeisenä päivänä 31.5.1771 ilmestyi lehden kymmenes numero. Sen erikoisuutena oli, että kahdella ensimmäisellä sivulla oli suomenkielinen kansanrunomittainen runo. Kyseessä oli muistoruno helmikuussa kuolleen kuningas Aadolf Fredrikin kunniaksi. Runossa muistellaan kuningasta suurena Ruotsin ja myös Suomen ystävänä ja hyväntekijänä. Runon lopussa onnitellaan Aadolf Fredrikin jälkeen kuninkaaksi tullutta Kustaa III:tta.

Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo -lehden etusivu 31.5.1771. Kuva: Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot.

Runo on sen verran lyhyt, että sen voi esitellä kokonaisuudessaan. Vaikka runo aikoinaan julkaistiin yhtäjaksoisena, tässä se on sisällön hahmottamisen helpottamiseksi jaettu säkeistöiksi:

Sula Suomi kyyneleissä,
Itku parusta pakahdu!
Koska kuoli Kuningasi,
ADOLPHisi, armahasi.
Itke ilmanen ikäsi,
Waikeroitze waikiasti!
Jopa kaatui kallis Herra,
Armas Isäsi ihana;

Joka tänne tulduansa,
Ruotzin Maallen, manderellen,
Rijdat ratkaisi hywästi,
Rauhan käskellem’ rakensi,
Joka Ruotzia rakasti,
Suomen Saaren kaunisteli;
Joka tiedot toimelliset,
Awut juuri awarimmat,
Meidän Maasa juuritteli,
Kaunihisti kaswatteli;
Joka tunsi rauhan toimen,
Tunsi suloisen sowinnon,
Oli Ruotzin riemun aine,
Suomalaisten silmäterä;
Jonga kunnia kajotti,
Loisti lastensa seassa.

Pursu silmäni surusta!
Sydän huowu huolestasi!
Jo on Ruotzi Ruhtinasi,
Suomi sinun auttajasi,
Mennyt maahan mettäisehen,
Mennyt tuonelan talohon,

KYÖSTÄ Kuningamme suuri;
Armas poika ADOLPHimme,
Muuta murhemme mesixi!
Käännä itkumme iloxi!

Runo oli lehdessä ilman kirjoittajan nimeä, mutta tiedetään, että kirjoittaja oli Turun akatemian ensimmäisenä suomen kielen dosenttina toiminut Carl Gustaf Weman. Hän oli jo vuonna 1766 julkaissut kruununprinssi Kustaan häiden kunniaksi ”Riemu Runon”. Vuonna 1772 hän kirjoitti samaisen Kustaan kruunajaisten kunniaksi juhlarunon.

Wemanin kaunokirjallinen tuotanto eli siis mukana hovin tapahtumissa. Runoiltuaan aikansa dosentinviran ohessa Turussa hän siirtyi Tukholmaan, jossa toimi sittemmin mm. sotapappina ja Ruotsin kruununprinssien suomen kielen opettajana.

Weman on muistorunoa sepittäessään ajan hengelle tyypillisesti jäljitellyt kansanrunouden keinoja, kuten nelijalkaista trokeemittaa sekä toistoa ja alkusointua. Vaikka suomeksi olikin ilmestynyt samankaltaisia hallitsijoiden ylistysrunoja ja muuta ns. käyttörunoutta omina painatteinaan jo 1600-luvulta lähtien, nyt vastaavaa nähtiin ensi kerran sanomalehden sivuilla.

Kuningas on kuollut, eläköön kuningas!

Ruotsin kuningas Aadolf Fredrik kuoli laskiaistiistaina helmikuun 12. päivänä sairauskohtaukseen, jonka hän sai mässäiltyään liian ylenpalttisen illallisen. Kuolinuutisen saapuminen Pohjanlahden tälle puolelle kuitenkin viivästyi epävakaan jäätilanteen vuoksi, ja uutinen saavutti valtakunnan itäosan vasta Pohjanlahden kierrettyään. Kuninkaan kuolema ja uuden kuninkaan nousu valtaistuimelle uutisoitiin Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo -lehden kuudennessa numerossa valanvannomisuutisten yhteydessä vasta 30. maaliskuuta.

Jo lehden seuraavassa numerossa huhtikuussa julkaistiin suru- ja onnentoivotusruno kuninkaan kuoleman muistoksi ja Kustaa III:n valtaistuimelle nousun kunniaksi. Nimetön kirjoittaja oli professori Pehr Adrian Gaddin runoileva rouva Brita Sidonia. Vaikka lehdessä ei julkaistu kirjoittajien nimiä, nyt paljastettiin alaviitteessä kirjoittajan olevan nainen.

Samalla esitettiin muillekin runoutta harrastaville naisille pyyntö avustaa lehteä runoillaan. Pyyntö tuotti tulosta, sillä jo seuraavassa numerossa ilmestyi samasta aiheesta runo, jonka sepittäjä ilmaistiin nimimerkillä. Nimimerkin taakse kätkeytyi muuan 27-vuotias vapaaherran leski. Toukokuun lopussa oli sitten vuorossa Wemanin suomenkielinen hengentuote.

Kun kuningas heinäkuun lopussa haudattiin, vietettiin Turun akatemiassakin surujuhlaa, ja jälleen julkaistiin Aurora-seuran lehdessä sururuno. Tällaisten hallitsijoille ja muille hallitsijahuoneen jäsenille eri tilaisuuksien kunniaksi kyhäiltyjen ylistys- ja kunniarunojen eli ns. hovirunojen julkaiseminen olikin Ruotsin 1700-luvun lehdistössä yleinen käytäntö.

Suomenkielisille vai -mielisille?

Tietysti voidaan ihmetellä sitä, kenelle hallitsijan kuolemaa sureva suomenkielinen runo oli oikeastaan tarkoitettu. Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo oli muuten ruotsinkielinen, olihan se suunnattu Turun akatemian piirissä vaikuttaneelle sivistyneistölle ja muille oppineille. Toki merkittävä osa heistäkin osasi suomea, mutta ani harva käytti sitä minkäänlaisena kirjakielenä.

Tieteelliset tekstit kirjoitettiin yleensä latinaksi tai ruotsiksi, muut tekstit lähinnä ruotsiksi. Suomeksi julkaistiin pääasiassa hartauskirjallisuutta sekä kuninkaan asetuksien käännöksiä.

1700-luvun kuluessa yliopistolaisten piirissä oli kuitenkin herännyt harrastus suomenkielistä kansanrunoutta kohtaan. Erityisesti Aurora-seuran piiristä löytyi suhteellisen paljon suomenkielisestä runoudesta kiinnostuneita oppineita. Joukossa oli runouden tutkijoita ja kansanrunojen keräilijöitä.

Porthankin oli käsitellyt suomalaista runoutta ja sen estetiikkaa väitöskirjassaan De poësi Fennica. Porthan ei tosin väitöskirjansa ensimmäisessä osassa (1766) käsitellyt varsinaisesti kansanrunoutta, vaan 1600–1700-luvun painettuja oppitekoisia arkkiveisuja, kuten Gabriel Calamniuksen runoja ja Matthias Salamniuksen teosta Ilo-Laulu Jesuxesta. Teoksen myöhemmissä osissa hänen tutkimusaineistossaan oli myös aitoja kansanrunoja. Väitöskirjan ensimmäiseen vihkoon oli kirjoittanut suomenkielisen onnittelurunonsa sanakirjailija Christfrid Ganander.

Kun Aurora-seuraa oli perustettu vuonna 1770, oli sen säännöt otettu esikuvana toimineelta tukholmalaisseuralta Utile Dulcilta lähes sellaisenaan. Vain pari pykälää lisättiin sääntöihin Porthanin aloitteesta. Toinen niistä tähtäsi suomen kielen, Suomen historian ja vapaiden taiteiden edistämiseen, ja toinen edellytti seuran oman lehden perustamista heti vuoden 1771 alusta.

CC BY-ND 4.0

Aurora-seuran kokous on alkamassa. Eero Järnefeltin opetustaulu. Kuva: Turun museokeskus.

Valistushenkistä sekamelskaa

Kaunokirjallista ainesta, erityisesti runoutta, ilmestyi lehdessä usein, lähes joka numerossa. Tapa oli vallalla laajalti muuallakin Ruotsin lehdistössä. Jo lehden ensimmäisen numeron avasi Porthanin ja Pehr Gaddin laatima runo, joka alkaa sanoilla ”Du Folk af Schytisk och Nordens äldste ätter” ja jossa suomalaisten alkuperä johdetaan muinaisiin skyytteihin asti.

Lehdessä ilmestyi myös kirjallisuutta ja filosofiaa käsitteleviä artikkeleita; esimerkiksi Voltairen kirjoituksia ja Ossianin lauluja kommentoitiin ahkerasti. Uutisiakin julkaistiin, mutta epäsäännöllisesti ja viikkoja myöhässä, eikä lehden ilmestymisväli kerran kahdessa viikossa antanut mahdollisuuttakaan ajankohtaisempaan uutisointiin. Suurin osa ajankohtaisaiheista oli kirkollishallinnon ja yliopiston nimitysuutisia. Samoin ilmoitettiin maisteripromootioista ja väitöskirjojen ilmestymisistä.

Lehden pääsisältöä olivat siis lyhyehköt tieteelliset artikkelit. Olipa lehden ensimmäisen numeron pääjuttu János Sajnovicsin fennougristisesta uraauurtavasta tutkimuksesta unkarin-, saamen- ja suomenkielisine sanalistoineen. Artikkelit olivat usein sisällöltään erilaisia luetteloita ja jaotteluja. Oli Linnén mallin mukaisia luokitteluja, kuten kala- ja kasviluokituksia, tai eri tautien paikkakunnittaista tilastointia. Lisäksi julkaistiin professori Pehr Kalmin omien havaintojensa pohjalta laatimia sääkatsauksia.

Aurora-seuran lehden linjaa hallitsivat siis filologiset ja muut tieteelliset artikkelit. Lehteä voisi luonnehtia valistushenkiseksi sekamelskaksi, jossa kaunokirjallinen aines, eri alojen tieteelliset artikkelit ja lyhyet ilmoitukset muodostivat eräänlaisen aikakauslehden tapaisen kokonaisuuden. Kuninkaalle osoitetut hovirunotkin sopivat tähän toimituslinjaan – ja Wemanin runo huvitukseksi suomen kielestä ja suomalaisesta runoudesta kiinnostuneelle sivistyneistölle.

• Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo 31.5.1771 (Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot)
• H. G. Porthan: De poësi Fennica 1 (Kansalliskirjasto, Doria)
  

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele