.jpg)
Elävät päät -blogia kirjoittavat Vanhan kirjasuomen sanakirjan toimittajat, jotka työskentelevät Kotimaisten kielten keskuksessa. Blogissa jaetaan sanakirjatyön sivutuotteita: havaintoja, pohdiskeluja ja oivalluksia Ruotsin vallan aikaisten tekstien ääressä.
9.6.2022 11.52
Paikallistietäjä Anders Lizeliuksen vinkit Lukkari-Jukolaan
Mynämäen emerituskirkkoherran haastattelu yksinoikeudella Elävissä päissä!
Juhannusta 2022 edeltävänä viikonloppuna suunnistuskansa kokoontuu Mynämäkeen Lukkari-Jukolaan. Tapahtuman valmisteluja on seurannut mielenkiinnolla pilvenlaidalta Mynämäen monivuotinen kirkkoherra Anders Lizelius (1708–1795). Rovasti Lizelius työskenteli Mynämäessä kolme ja puoli vuosikymmentä, joiden aikana hänelle ehti kertyä mittava paikallistuntemus. Miten hän neuvoo suuren suunnistustapahtuman osallistujia?Anders Lizelius tunnetaan valistushenkisenä kirkonmiehenä ja yhtenä aikansa etevimmistä suomen kirjakielen kehittäjistä.
Hän toimi vuosien 1758 ja 1776 raamatunpainosten kielentarkistajana, julkaisi ensimmäistä suomenkielistä sanomalehteä ja
laati sekä Mynämäessä että jo edellisessä virkapaikassaan Pöytyällä
pitäjänkokousten pöytäkirjat suomeksi. Elävien päiden haastattelussa Lizelius tunnustaa ensi kerran olevansa myös innokas suunnistuksen ystävä.
Tämä uusi tieto vihdoin selittää, miksi Lizelius tuli Mynämäen-vuosiensa kirjoituksissa vastanneeksi moniin suunnistuskansaa askarruttaviin kysymyksiin. Suunnistajille relevanttia tietoa Lizelius levitti ennen kaikkea omassa sanomalehdessään, joka oli nimeltään Suomenkieliset Tieto-Sanomat ja ilmestyi vain vuoden 1776 ajan. Joitakin selityksiä mynämäkeläisten vahvaan suunnistusosaamiseen löytyy myös tutkielmasta nimeltä Tiedustuskirja Tämän Mynämäen Pitäjän, erinomattain Pohjanpuolisen korpikunnan Jumalan palveluxen pitämisen muodosta, jonka Lizelius laati vuonna 1780.
Elävien päiden kysymyksiin Lizelius on luonnollisesti vastannut oman aikansa kielellä, 1700-luvun suomea käyttäen. Edistyksellisen kielimiehen elämäntyötä kunnioittaaksemme esitämme rovastin vastaukset juuri sellaisessa kirjoitusasussa, jota hän itsekin olisi käyttänyt. Olemme kuitenkin lisänneet 2020-luvun lukijoille ja toispaikkakuntalaisille vieraampiin sanoihin pieniä selityksiä, jotka on merkitty hakasulkeisiin.
Anders Lizelius toimi Mynämäen kirkkoherrana vuosina 1761–1795. Lizelius-nuken kuva: Turun museokeskus,
Esinekokoelma. Mynämäen
kirkon kuva: Aalto-yliopiston arkisto, Arkkitehtuurin laitoksen
opetusdiakokoelma.
Huomaa ajoissa sateen enteet
Sekä kilpailijoita, talkooväkeä että yleisöä varmasti kiinnostaa, päästäänkö Venlojen viesti ja Jukolan viesti juoksemaan poutasäässä. Olisiko rovasti Lizeliuksella kertoa muutama koeteltu merkki, jotka ennakoivat sadetta?
Anders Lizelius puhkeaa puhumaan. Tästä aiheesta haastateltavallamme riittää hyviä vihjeitä, joita hän on julkaissutkin monessa, monessa Suomenkielisten Tieto-Sanomien numerossa! Tilan säästämiseksi meidän on pakko karsia ankarasti ja valita mukaan erityisesti suunnistusmaastossa havaittavia merkkejä.
”Seurawaiset aawistuxet [= enteet] owat monelta koeteldut edellä tietä antawan saten. Ensin, eläinten ja eläwitten menetyxistä [= käyttäytymisestä], nimittäin:
Toisexi, seurawaisista erikallaisista tiloista, joitten luonnolliset syyt ei ole ensinkän tietyt:
- Kuin pääskyiset lentäwät matalalta.
- Kuin onki-madot päiwäiseen aikaan maasta koolta [= joukoittain] hairawat [= ryömivät esiin] eli nousewat.
- Kuin Sammakot huomen päiwästä [=aamupäivällä] kowemmin haukkuwat.
- Kuin Kärwäiset, Hyttyiset, Parmat, Kiiliäiset ja muut senkallaiset tawattomasti pistäwät ja owat ihmisille ja eläimille waiwaxi.
- Kuin Aurinko selkiänä kyllä nousee, mutta taiwas kuitenkin Lännen puolelta on pilwinen.
- Kuin Aurinko pilwiltä peitettynä laskee.
- Kuin wedet joisa ja wirroisa paisuwat ja käywät ylitze selkiälläkin ilmalla.
- Kuin muutamat kukkaiset, erinomattain ne nyryt eli heikuraiset ja kaiskerat [kaikki kolme sanaa tarkoittavat hentoa] päiwällä käywät yhteen ja sulkewat itzensä.
Kolmannexi usiammista luonnollisista syistä:
- Kuin kiwet kylmäsä ilmasa tulewat hikisexi.
- Kuin haju kaikenlaisista pidemmälle ja wahwemmin tuntuu.
- Kuin taiwas rupee mustentumaan eli pilwisexi tulemaan.
- Kuin aamu-rusko on loistawaisempi, ja pilwet, jotka Aurinkon ylönemisen edellä käywät, owat punaisemmat.”
Hoida vilutauti ja käärmeenpuremat
Jukolan viestin yöosuuksilla voi tulla todella kylmä! Miten suunnistajan kannattaa torjua vilustumista?
”On tarpellinen, että otetan ylle paxummat waattet, eli pannan yllä olewat waattet kiinni, niin pian kuin ehto päiwästä ilma tutan waljummaxi, eli silloin kuin tuulee ja taiwas tulee pilween. Kuin waattet tulewat märjäxi, pitä ne myös muutettaman.”
Jos vilutauti on jo päässyt iskemään, onko enää mitään tehtävissä?
”Ota kahden luodin paikoilla mustia willoja, ja liota ne palawiinasa: surwo sitten puoli lusikkaa wäkewiä Pippuria, joita priiskotetan lewitettyin willain päälle sille puolelle, kuin lasketan napaa wastan wilutaudin tullesa; ja jätetän nawan päälle sixi kuin tulewa kauhistus [= puistatus] jällen hawaitan: silloin muutetan kohta samalla tapaa uusia willoja, ja sillä muotoa tehdän kolme kertaa järjestänsä.”
Entä kuinka toimia, jos kyy puree muttei ole kyypakkausta käsillä eikä kilpakumppania tai toimitsijaa näy mailla halmeilla?
”Sido kuiwatuita Sammakoita kärmen pisto-haawan päälle, niin Sammakot ajettuwat ja wetäwät haawasta ulos myrkyn.”
Mietittyään hetken Anders Lizelius kertoo myös Nummen pitäjästä saamansa neuvon käärmeenpuremaa vastaan. Se on kylläkin tarkoitettu eläinten lääkintään, mutta suunnistajat ovat tunnetusti karaistunutta porukkaa – varmaan he tämänkin parannuskonstin kestävät! Kaikkia tarvikkeita ei tosin taida maastosta löytyä.
”Koska mato pistää eläintä päähän eli kuonoon, taikka muuhun paikkaan, että se rupee ajettumaan, niin on kohta hywä anta Pomöljyä [= ruokaöljyä] sisälle, jos on saatawina. Sitten otetan wanha terwa-astia, eli sen puutteesa, muu astia, johon pannan wähä terwaa, ja wanhoja kenkän raajoja [= kenkärajoja, risoja kenkiä], niin myös kuiwaa eläimen sontaa, senkaltaista kuin otetan pihaton rousista [= eläinsuojan lattialaudoista] taikka permanosta, jonga eläimet owat talwella kiini sotkunet; ja peitetän lastu-sonnalla, että se kytöö ja anta runsan sauhun; waan ilme walkiaa ei pidä päästettämän ylös.
Täsä sauhu-astiasa eli sauhusa pitä eläimen pää, hetki wähimmäxikin pidettämän; niin että myrkky ynnä kuolan kanssa juoxee hywin ulos sieramista ja wahdon kanssa suusta, niin myös wesi putoo silmistä. Eläin tuntee sen hywäxi ja pitä mielellänsä siinä päänsä. Sitte kuin näin on tehty, rupee wapistus lakkamaan ja ajettuminen sulamaan wähittäin, ja eläin rupe kohta syömään.”
Juo riittävästi kilpailusuorituksen aikana
Tästä pääsemmekin syömiseen ja juomiseen. Onko jotain, mitä ette suosittele syötäväksi suunnistuskilpailun edellä tai sen jälkeen?
”Talonpoikain puoli mädännyt, homehtunut ja pahasti palwattu eli sauhutettu Liha, Paltu-leipä ja härski eli pahentunut liikkiö, joita he niinkuin wahwistawaisia maku paloja, Heinä- ja Elon-aikana syöwät, owat peräti hyljättäwät. Homehtunutta leipää pitä myös wältettämän, ja ettei suwella syödä Parkki- eli Kuore- eikä myöskän Akana-leipää: josa siwusa Uotin koukun aikana [= Ollin päivän aikaan] ei pidä nautittaman tulentumatointa eli kypsytöintä wiljaa.”
Nyt meidän täytyy muistuttaa rovastille, että viljapellot ovat suunnistajilta tykkänään kiellettyä aluetta. Kaikki vilja jää kyllä rauhaan, niin Ollin päivänä kuin muulloinkin!
Reipas talkoolainen kiidättää täydennystä juomarastille. Unohtakaa ämmänlänget, Mynämäessä taakkaa tasapainottaa olktanko! Kuva: U. T. Sirelius 1914. Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma.
Lukkari-Jukolassa kilpailijat voivat tankata juotavaa erityisillä juomarasteilla. Omia eväspulloja ei siis tarvitse kantaa mukana. Miten rovasti neuvoo pitämään huolta nestetasapainosta urheilusuorituksen aikana?
”Ihmisen täytyy itze tunnustaa, että hän sen pitäis kurjutena ja terweyttä wahinkoittawaisena asiana, jos hän waaditaisin, yhden kerran juomisella koko wuorokauden kuluttaa, ja sitte juoda ahmasti; Josa katzannosa terweyden holhomisesa harjantunet Oppenet neuwowat juomaan, terweyden holhomisexi, usiammasti ja wähän erällänsä.”
Elävät päät on täysin samaa mieltä! Mitä rovasti Lizelius sitten suosittelee suunnistajien juotavaksi?
”Juomaxi, joka hywästi sammutta janon ja estää mädätyxen, walitaan hywää sahtia, kirnupiimää sekä wedellä sekoitettua että sekoittamatointa; mutta näitten puuttesa Ohra wettä, eli leipäwettä, johon sekoitetan oman mielen jälkeen Etikkaa, eli Karpalon-lientä, eli Puolainwettä, taikka muutama tipaus Wiktril-öljyä Aptekista.”
Vihtrilliöljy eli rikkihappo kuulostaa kovin ärhäkältä ainesosalta urheilujuomaan… Olisiko teillä mitään muuta reseptiä?
”Muserretut Muuramat, wedesä keitetyt, owat suwella janoa jähdyttäwä juoma. Yhteinen Kansa pidäis wiljalta omaxi tarpexensa saattaman itzellensä kaikenlaisia hywiä marjoja.”
Mynämäen muinaiset huvitusjuoksut
Lukkari-Jukolan järjestävät yhdessä Mynämäen Suunnistajat -52 ja Liedon Parma, perinteikkäitä seuroja kumpikin. Joko muinaisina aikoina on ollut havaittavissa jotain, mikä selittäisi mynämäkeläisten vahvan suunnistusosaamisen? Millainen luontosuhde entisaikojen mynämäkeläisillä on ollut?
”He pyhitit erinäisiä paikkoja heijän ympäristöllänsä; nijnkuin metzistöitä, wehmastoita, laksoja, Nurmeja, kukkuloita, lähteitä; joille he annoit nimet taikka epäjumalitten nimistä, taikka palveluxen muodosta kusakin paikasa; taikka myös lähikyläkuntain nimistä.
Mitä heijän epäjumalan palveluxensa muotohon tule, nijn nuoret sekä miehet, että waimot pidit ja vietit näitä epäjumalitten juhlia mässämisillä, hypyillä, kilvoitusjuoksuilla, taistelemisilla, pilpuin lyömisellä, hijppajuoxuilla ja kaikellaisilla huvitusjuoxuilla ympäri ja läpi nijtä pyhitys metzistöitä, kankareita ja nurmeja.”
Mässäämisellä Lizelius ei tarkoita ylensyömistä vaan kisaamista ja ilonpitoa! Hän muistaa nimeltä useitakin Mynämäen pitäjässä sijaitsevia ikivanhoja pyhiä paikkoja, joista on kulkenut tieto sukupolvelta toiselle, mutta jätämme ne varmuuden vuoksi mainitsematta, koska ainakin yksi paikoista kuulostaa sijaitsevan Lukkari-Jukolan kilpailumaastoissa.
Yksi huvin lähde Jukolassa ovat suunnistusjoukkueiden nimet, jotka tuntuvat vuosi vuodelta käyvän yhä mielikuvituksellisemmiksi. Jos nyt olisitte kokoamassa joukkuetta Jukolan viestiin, mikä mahtaisi olla joukkueenne nimi?
Lizelius puntaroi nimivaihtoehtoja itsekseen mumisten: Suomi niminomattain [= Varsinais-Suomi] kuulostaisi komealta, jos joukkue edustaisi koko Varsinais-Suomea. Hien löyly puolestaan kuvaisi erinomaisesti suunnistajan olotilaa kilpailusuorituksen aikana. Toimelliset ja taitavat olisi sekin oivallinen nimi. Sellaisia miehiä valittiin Mynämäen lukkareiksi rovasti Lizeliuksen aikana, ja sellaisia tulee suunnistajienkin olla.
Rovasti alkaa vaikuttaa hivenen poissaolevalta, sillä hän on jo saanut käteensä kartan ja peukaloonsa kompassin, jota on ilmeisen malttamaton kokeilemaan. Viis liehuvista liepeistä ja puuteroidusta peruukista, nyt pitää päästä maastoon!
Paljon kiitoksia haastattelusta, rovasti! – Jaa-a, mahtoiko Lizelius kuullakaan kiitoksiamme? Tuolla hän jo kiitää kuin nuori peura.
Mynämäen pöpeliköissä pitää pysyä tarkkana, ettei kompastu vaikkapa muinaiseen miekkaan. Rautakautisten esineiden löytöpaikka Mynämäen Kallimäellä. Kuva: Jan-Erik Nyman 2020. Museovirasto, Arkeologian kuvakokoelma.
Lisätietoa Lukkari-Jukolasta ja Lizeliuksesta
- Seuraava rasti Lukkari-Jukola 18.–19.6.2022 Mynämäessä (Jukola.com-sivusto)
- Osmo Ikola: Antti Lizelius suomen kielen viljelijänä (Sananjalka, 1976)
- Elina Heikkilä ja Jarkko Kauppinen: Luetaan 1700-luvun sanomalehteä (Youtube, videoblogi Kotus-kanavalla, 8.2.2018)
Haastatteluvastausten lähteet
- Anders Lizelius: Mynämäen kirkonkokousten pöytäkirjoja vuosilta 1761–1771 (Kaino)
- Anders Lizelius: Suomenkieliset Tieto-Sanomat 1776 (Kaino)
- Anders Lizelius: Tiedustuskirja tämän Mynämäen Pitäjän, erinomattain Pohjanpuolisen korpikunnan
Jumalan palveluxen pitämisen muodosta 1780 (Kaino)
Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa | Keskustele
Ei puheenvuoroja