Siirry sisältöön
Haku

Vesa Heikkinen


Vesa Heikkinen. Kuva: Sonja Holopainen, Kotus.
Vesa Heikkinen. Kuva: Sonja Holopainen.

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.


rss

23.11.2012 11.12
Vesa Heikkinen

Lakialoitteesta porsastelupykäläksi

Laki, lakialoite, lähetekeskustelu, uutisointi, nettikeskustelu. Puheiden ja kirjoitusten ketju on joskus aikamoinen sotku, josta käteen jää vain likaa.

Kansanedustajalla on mahdollisuus pyrkiä muuttamaan olemassa olevaa lakitekstiä tekemällä sitä koskeva lakialoite. Kansanedustaja Jussi Halla-ahon lakialoitteessa 77/2012 pyritään muuttamaan ulkomaalaislakia.

Halla-aho esittää muun muassa, että lain muotoilu voidaan karkottaa muutetaan muotoon karkotetaan. Asiaan kuuluu, että aloitteesta käydään eduskunnassa erinäisiä keskusteluja, aluksi lähetekeskustelu. Siinä totuudet ja mielipiteet sekoittuvat keskenään melkoiseksi sotkuksi, jonka siivoaminen vaatisi useiden muiden tekstien perusteellista ruotimista.

Valehtelemista ei eduskunnassa suvaita, mutta tietoihin ja totuuksiin voi toki suhtautua tarkoituksenmukaisesti, samoin siihen, miten aiempia tekstejä käytetään omien kirjoitusten ja puheiden lähteinä. Liekö maan tapa tämäkin?

Lähetekeskustelun alussa aloitteen ensimmäinen allekirjoittaja Halla-aho pitää esittelypuheenvuoronsa. Hän viittaa siinä useisiin teksteihin tai laajemmin erilaisiin kielenkäyttötapahtumiin: karkotuspäätös, uusi karkotuspäätös, hallinto-oikeuden siunaus sille (suostui siunaamaan), oleskelulupa, maahan tulijan ja vastaanottavan yhteiskunnan välinen sopimus, turvapaikkahakemus (tulija hakee Suomesta turvaa) ja niin edelleen.

Osaa lähteistään aloitteentekijä ei eksplikoi, vaan viittaa niihin yleisesti totuutena tai julkisuudessa olleina tietoina (kursivoinnit minun):

”Suurin osa maahanmuuttajista ei ole rikollisia, mutta samaan aikaan on totta, että ulkomaiden kansalaiset ja varsinkin eräiden kansallisuusryhmien edustajat ovat huikeasti yliedustettuina törkeistä rikoksista tuomittujen ja epäiltyjen sekä vankiloiden asukkaiden joukossa.”

”On huomioitava, että tilastojen mukaan väkivalta- ja seksuaalirikollisuudessa kunnostautuvat erityisesti humanitääristen syiden perusteella oleskeluluvan saaneet henkilöt.”

Julkisuudessa on ollut myös tapauksia, joissa maasta poistettavien lakimiehet ovat neuvoneet asiakkaitaan riehumaan lentokentällä, jotta lentokapteeni kieltäytyisi ottamasta heitä kyytiin.”

Aloitteentekijä esittää yleisenä totuutena myös sen, mitä ajattelevat ne ulkomaalaiset, jotka saapuvat maahamme vähemmän kunniallisin aikein: ”Vahingonkorvauksille ja sakoille he päästävät räkänaurun, koska heillä ei ole tuloja. Ehdolliset tai kestoltaan mitättömät vankeusrangaistukset ovat heille korkeintaan huono vitsi.”

Aloituspuheenvuoroa seuranneessa keskustelussa äänessä ovat eritoten muut aloitteen kannattajat. Kannattajien puheenvuoroissa mielipiteitä perustellaan huomattavan usein viittauksilla toisiin teksteihin, monesti täsmentämättä niitä:

”Vakavista rikoksista, kuten murhista ja raiskauksista, tuomitaan kansainvälisesti vertaillen heppoisia rangaistuksia – –.” (Jussi Niinistö)

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Suomessa on kymmeniä karkotuspäätöksen saaneita ulkomaalaisia, joita heidän kotimaansa ei suostu ottamaan vastaan.” (Jussi Niinistö)

”Löperöä karkotuspolitiikkaa käyttävät myös hyväkseen niin sanotut ihmisoikeusjärjestöt ja -aktivistit, jotka valitustehtailun ja sentimentaalisten nyyhkytarinoiden tuomisella julkisuuteen pyrkivät viimeiseen asti estämään paatuneimmankin ulkomaalaisen rikollisen poistamisen maastamme.” (Olli Immonen)

Tiedossani on tapaus, jossa maa kieltäytyi ottamasta vastaan täältä käännytettävää rikollista. Myöhemmin kävi ilmi, että mainittu henkilö oli lähtömaansa diktatuurisen hallituksen agentti eli oli täällä pakolaisena ja samalla vakoili työantajaansa aidosti pakenevia maanmiehiään. Edes tällaista henkilöä ei saatu Suomesta ulos.” (Juho Eerola)

Joskus viittaukset ovat (ainakin näennäisen) tarkkoja numerotietoineen ja vertailuineen. Ne ikään kuin oikeuttavat aluksi esitetyn voimakkaan väitteen (jonka kursivoin tässä):

Suomen vankilat ovat pullistelleet jo useiden vuosien ajan ulkomaalaisista vangeista. Ulkomaalaisten vankien määrä Suomen vankiloissa on kasvanut yli 20-kertaiseksi vuodesta 1992 tähän päivään. Vuonna 2011 ulkomaalaisia vankeja oli keskimäärin 444. Tämä tarkoittaa sitä, että noin joka seitsemäs vanki on nykyisin ulkomaalainen. Vuonna 2011 tuomituista ulkomaalaisvangeista esimerkiksi huumausainerikoksiin syyllistyi 48 prosenttia, varkauksiin 13 prosenttia, siveellisyysrikoksiin 9 prosenttia, ryöstöihin 8 prosenttia, muuhun väkivaltarikollisuuteen 7 prosenttia ja henkirikoksiin 6 prosenttia. Nämä luvut käyvät ilmi Rikosseuraamuslaitoksen julkaisemasta Rikosseuraamuslaitoksen tilasto- ja vuosikirjasta.” (Olli Immonen)

Joskus esitetään numerotietoja ja vertailuja ilman tarkkoja lähteitä:

”Ulkomaalaisten rikollisuus on heidän määräänsä suhteutettuna lähes kaksinkertaista Suomen kansalaisiin nähden. Erityinen piikki ulkomaalaisten rikollisuudessa kohdistuu seksuaali- ja väkivaltarikoksiin, joissa pääkaupunkiseudulla ulkomaalaisten osuus tuomituista on monta kymmentä prosenttia. Suomalaisia ovat erityisesti huolestuttaneet törkeät raiskausrikokset, joissa epäiltynä on Ruuhka-Suomen alueella monesti ei-länsimaalainen maahanmuuttaja. Näissä tapauksissa on useiden asiantuntijoidenkin mielestä törmännyt toisiinsa kehitysmaaperäinen, vanhakantainen, alistava suhde naisiin sekä suomalainen, sukupuolten tasa-arvoa korostava kulttuuri. Ulkomaalaisten tekemistä raiskauksista on puhuttava avoimesti, ja ilmiö on saatava kuriin, ettei suomalaisissa kaupungeissa tarvitsisi jatkossa järjestää naisille öisin erityisiä suojataksikuljetuksia, kuten Oslossa, jossa raiskausepidemia on karannut täysin käsistä.” (Vesa-Matti Saarakkala)

”Tällä hetkellä lukuisat ulkomaalaiset vangit täyttävät suomalaisia vankiloita. Joissakin vankiloissa ulkomaalaisia vankeja istuu useita kymmeniä prosentteja vankimäärästä. Vantaa ja Kerava ovat esimerkkejä tästä tilanteesta.” (Pirkko Ruohonen-Lerner)

”Lieveilmiönä kuitenkin rikollisuus lisääntyy Suomessa jatkuvasti, ja maahanmuuttajat tekevät enemmän rikoksia kuin kantaväestö.” (Ritva Elomaa)

Mitkä mielipiteet ja totuudet tai niiden yhdistelmät sekä vaikutelmat näistä eduskuntakeskusteluista mahdollisesti jäävät elämään julkisessa sanassa ja kansalaisten mielissä? Kielenkäytössä, jossa pyritään vaikuttamaan mielipiteisiin, käyttökelpoisia keinoja näyttävät olevan ainakin

* tarkkojen (tarkasti valikoitujen) tietojen ja ikään kuin yleisten totuuksien limittäminen (ks. edellä),

* mielipiteiden esittäminen ikään kuin faktoina (esim. Halla-aho esittelypuheenvuorossaan: ”Valitettava käytäntö on, että ulkomaalaisten rikollisten etu ja ihmisoikeudet asetetaan usein kansallisen edun ja uhrien ihmisoikeuksien edelle.”) ja

* harkittu asioiden (uudelleen)nimeäminen (esim. Kari Rajamäki: ”Suomen Sisun eduskuntaryhmän lakialoite.”).

Kuinkahan monen kansalaisen mielessä lakialoite ja sitä seurannut lähetekeskustelu ja tuleva muu keskustelu ovat omiaan lisäämään ”ulkomaalaisiin” kohdistuvaa epäluuloa ja pelkoa, vihaakin. Monipolviset asiat tuppaavat ihmismielessä kiteytymään ja pelkistymään, luulisin.

Lähetekeskustelua seuranneessa uutisoinnissa ja nettikeskusteluissa kärjeksi nostetaan usein sana porsastelu, jota Halla-aho käyttää esittelypuheenvuoronsa lopussa:

”Nyt käsittelyssä olevan lakialoitteen tavoite on tukkia tällaiset porsaanreiät. Maahantulijalle on oltava alusta lähtien selvää, että porsastelusta seuraa lähtö ja että missään tapauksessa kaduille ei ole paluuta.”

Kun puhutaan rikollisista ulkomaalaisista, vaarana on, että myös ei-rikollisiin ulkomaalaisiin lyödään porsastelijan leima. Esimerkiksi Yle otsikoi uutisensa näin: Halla-aho: Porsastelijat ulos Suomesta. Ylen uutisen perusteella asiasta keskusteltiin esimerkiksi Suomi24-palstalla. Nimimerkki ”mamut hevonv.” kiteytti omia tuntojaan vetoomukseen Mamut ulos maasta!  Nimimerkki ”enemmän ja enemmän” sai aiheen pohtia kuinkahan monta s0mppua saapuu tänään suomeen. Näissä mielipiteissä maahanmuuttaja ja rikollinen ovat jo ikään kuin synonyymejä.

Näin tekstit limittyvät toisiinsa, tiedot tunteisiin ja jo tehdyt teot tuleviin. Keskustelu jatkuu. Vai pitäisikö sanoa, että niin sanottu keskustelu.

LINKIT

Mainittu lakialoite

Pöytäkirja eduskunnan istunnosta (mainittua lakialoitetta koskevat sivut 31–39)

Ylen uutinen aiheesta

Palaa otsikoihin | 2 puheenvuoroa

27.11.2012 13.57
Kyösti Tapani
Moniäänisyys pannassa
Maahanmuutosta ei näköjään vieläkään saa keskustella kriittisesti. No, jatketaan vielä odottelua. Tabut murtuvat ajallaan.
4.12.2012 13.05
Karoliina
Faktat ja tuntemukset erikseen!
Olen paljolti samalla linjalla kuin Vesa Heikkinen. Kun keskustelun taso ei pysy faktoissa vaan tuntemukset sekoittuvat niihin näin räikeästi, on todellakin olemassa suuri vaara että keskustelu maalaa kaikista maahanmuuttajista yleistetysti negatiivisen kuvan. Ilmeisesti niin on jo hiukan päässyt käymään internetin keskustelupalstoilla... Aivan uskomaton on myös tuo Halla-ahon kommentti, missä hän kuvaa kuinka hänen mielestään maahanmuuttaja rikolliset suhtautuvat meidän rangaistuksiimme. Ei tällaisella asialla voi olla tietopohjaa, eikä sellainen kuulu lakialoitteeseen! Keskustelu pysyy vain yleisellä minä ajattelen tästä näin ja minä näin tasolla.

Tiedän että Norjassa on ihan oikeasti suuri ongelma siinä että useasti maahanmuuttajat ovat edustettuna raiskausrikoksissa ja tiedän myös että meilläkin on huomattavissa maahanmuuttajien edustusta samanlaisissa rikoksissa. Se on fakta ja hyvin huolestuttava sellainen ja siihen tulisi puuttua. En silti usko että kyseisen keskustelun taso tai laki olisi mikään ratkaisu asiaan. Miksi ihmeessä keskustelussa ei esitetä syitä sille, mistä nämä faktat johtuvat? Rikollisuus on seuraus, mutta mikä on sen syy? Ajattelevatko keskustelijat ihan todella niin että näiden asioiden syy on tekijöiden ulkomaalaisuus?

Olen ymmärtänyt että Norjan tilanne johtuu nimen omaan siitä että maahanmuuttajien integrointi uuteen maahansa on pettänyt. Norjassa on käsittääkseni otettu vastaan suuri määrä maahanmuuttajia, mutta heitä ei ole autettu integroitumaan uuteen kulttuuriin tarpeeksi ja tästä on aiheutunut suuria ongelmia. Mielestäni Suomessa on hiukan sama tilanne.

Jos maahanmuuttajamme halutaan pitää Suomen lakien oikealla puolella, heitä pitää auttaa siinä. Maahanmuttajien integrointiin pitäisi panostaa enemmän. Heille pitäisi opettaa minkälaiseen maahan he ovat tulossa. Mitä tämän maan tapoihin ja lakeihin kuuluu ja samalla maahanmuuttajat voisivat opiskella suomen kieltä. Tämän prosessin pitäisi olla pitkä ja asiaan perehtyneiden ja kouluttautuneiden ihmisten järjestämä. Jotta maahanmuuttajat voisivat olla vastaanottavaisia meidän kulttuurillemme pitäisi samalla auttaa heitä säilyttämään oman kulttuuriperintönsä meidän kulttuurissamme, meidän maassamme sopivalla tavalla. Prosessin tulee olla vuorovaikutteinen niin puolin ja toisin.

Mielestäni vain tällä tavalla voidaan todella puuttua olemassa olevaan ongelmaan oikeasti, en käytännössä usko että lain "voidaan poistaa" kohdan muuttaminen ehdottomaksi auttaisi asiaa ollenkaan.