Vesa Heikkinen. Kuva: Sonja Holopainen.
Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.
6.2.2012 16.04
Kauniisti paketoituja kielierheitä
Eivätkö mainostajien rahat riitä kielenhuoltoon?
Välilllä näkee prameita ja varmaankin myös kalliita mainoksia, joiden kieltä kukaan ei kuitenkaan ole huoltanut. Esimerkiksi metrotunneleissa ja bussipysäkeillä. Ei kyllä niiden ohi osaa kulkea mieltään pahoittamatta!
Otetaanpa esimerkki. Voinko itähelsinkiläisenä luottaa valokuituun, jonka myyjä puhuttelee minua itä-helsinkiläiseksi ja kehottaa, että Tule Valokuitu kauppa-autolle? Mainoksen mukaan meitä kuulemma on yli 100 000 Onnenpekkaa, joille valokuitu on jo rakennettu.
Tai voinko luottaa presidenttiehdokkaaseen, jonka verkkosivuilla puhutaan suomenkielestä? Kysynpähän vaan.
Palaa otsikoihin | 21 puheenvuoroa
Moka omalla varsinaisella toimialalla on kai kuitenkin vähän eritasoinen asia kuin jossakin muussa asiassa. Mainostoimisto mokaa, jos se tekee mainoksen, joka ei myy. Jos mainoksessa on kirjoitusvirhe, joka saa ihmiset huomaamaan mainoksen paremmin ja ostamaan mainostetun tuotteen, se on onnistunut, ei epäonnistunut.
Toisaalta ei ole mielestäni reilua leimata virheeksi yksittäistä kielellistä valintaa tekstissä, jota ei ole tarkoitettukaan täysin yleiskielisiksi. Esimerkiksi blogimerkinnöissä on monesti tapana käyttää mm. puhekielestä tuttuja muotoja. Kotus-blogissakin kukin kirjoittajista vastaa oman tekstinsä yleiskielisyysasteesta. "Kaiken hauskempia" voi toimia hyvin tässä yhteydessä :)
Aceh-asiasta ks.
http://www.kotus.fi/?i=576&s=2760#faq_576
Minusta voi ns. tyylisyistä käyttää tuommoisia murteellisia tai puhekielisiä ilmaisuja tekstiä ryydittämään. Kyseessä ei ole ns. tahaton murteellisuus tai puhekielisyys. Kyllä jämpti on niin...
Blogin kirjoittaja puhui erheistä ja "Itse kritiikkiin kehottava" käytti ilmauksia moka ja malka. Mainosten tahallisista kirjoitusvirheistä hän puhui myönteiseen sävyyn.
- Näin tänään Reetan trikoissa.
- Mitä hän puuhasi?
- Näytti siltä kuin hän olisi kuntoillut.
- Oletko aivan varma?
- Tuskin hän nyt huvikseensa ähkisi."
(Rauta-Reetta, HS 8.2.2012.)
"Huvikseensa" on näiden kahden sekamuodoste.
"Huvikseensa"-tyyppiset sekamuodosteet yleistyvät hyvää vauhtia. Abien ylioppilasaineissa ne ovat jo aika tavallisia, kun "vanhammat kasvattavat lapsiaansa".
Ja huomasin juuri itsekin, että kehittymistäänsä ei voi estää kun kielestä puhutaan.
Se, sen. Sinä, sinään. Sillä, sillään. Niistähän tuleekin nykyään yhteensä sinälläänsä. Ennen tuli vain sinänsä tai sinällään.
Kaksoispossessiivisuffiksille -VnsA tuskin kuitenkaan on sellaista ilmaisutarvetta kuin on kaksoispartitiiville ”montaa”, kun se on kiellon yhteydessä:
moni : mon-ta – ei monta-a
huviksi : huvikse-en – huvikseen-[n]sa?
Sanaa ”huvikseen” ei kuitenkaan miellettäne substantiivin translatiiviksi, jonka lopussa on 3. persoonan possessiivisuffiksi. Netistä löytyy helposti sellaisia esimerkkejä kuin ”katsoin/katselin huvikseen sitä ja sitä”. Niissä ”huvikseen” on adverbi, joka ei kongruoi 1. persoonan verbimuotoon.
Ilmaus ”huvikseensa” saattaa siten olla hyperkorrekti muodoste.
Huvikseni minäkin näitä luen. Kommentteja on moneksi ja monet ovat ihan kivoja.
Mutta mikä tai missä on huvis? Kaiken tietävä Google antaa vastauksiksi mm. 15-vuotiaan kouvolalaisen Huvis-tamman, Citynuorten HUVIS-leirin ja korealaisen Huvis-korporaation. Huvis esiintyy maailmalla myös henkilöiden nimenä.
Mutta se Reetan huvis...?
Poliittinen piikittely olisi vähemmän silmiinpistävää, jos se ei olisi sillä tavoin poliittisesti yksisilmäistä kuin Kotuksen blogissa. Jos joku ei löydä kielivirheitä, latteuksia ja typeryyksiä kaikkien puolueiden teksteistä, niin ei vain halua löytää kaikista.
Ponkasin juuri sanan "paljoa". Meneekö se oikeasti niin? Eikö enää sanota paljon? Tyyliin: "älä syö liian paljon karkkia ennen päivällistä!" "Paljonko kakkua söit?", "En paljon."
Ja entä sitten tämä: "Viittä päivää aikaisemmin". Tarkoittaako se samaa kuin "viisi päivää aikaisemmin"?
Olen ymmälläni!
Koulussa - siinä vanhassa ja hyvässä entisajan, jossa kielioppia kunnioitettiin - opetettiin, että tiettyä määrää kohdellaan kielessä kuten yksikköä: neljä miestä kokoontui, viisitoista kanaa muni jne.
Onko kieleen tehty nyt jokin uudistus, koska tätä -vat, -vät -hirviötä käytetään mediassa ihan yleisesti.
Siis jos tekstissä on mainittu neljä miestä ja sitten kerrotaan heidän kokoontuneen, niin kirjoitetaan ”neljä miestä kokoontuivat”. Eri asia on, että tällainen ilmaus on lähes aina teennäinen*): normaalisti definiittisyyttä korostetaan lisäsanalla, esimerkiksi ”nämä neljä miestä kokoontuivat”, tai ainakin subjektilla on muu määrite. Isossa suomen kieliopissa kuvaus on tältä osin realistisempi kuin useimmissa kielenoppaissa, ks. http://scripta.kotus.fi/visk/sisallys.php?p=1276
*) Olisikohan ”Ja sitten kolme pientä porsasta menivät – –” luonteva?
Luontevaa!
…kahdeksan, joista viisi istuivat selkä aurinkoon päin…
…varsinkin jos tasan seitsemän alkoivat lukea uutista takaperin…
Nimimerkin "Yöunet" lauseet sen sijaan ovat erheellisiä. Niissä pitäisi kaikissa olla yksikkömuotoinen teonsana. . . . komppaniassa, jossa neljä alokasta kulki rivissä . . . Oletettavasti komppaniassa on alokkaita enemmän kuin neljä. . . . kahdeksan, joista viisi istui selkä aurinkoon päin . . . Viisi ei ole määräinen ryhmä, koska väkeä on ainakin kahdeksan. . . . varsinkin jos tasan seitsemän alkoi lukea uutista takaperin . . . Sama juttu kuin edellä.
Jos "Yöunten" lauseet ovat aitoja lehdestä poimittuja esimerkkejä, niin siinä tapauksessa määräisyysuudistus on saanut aikaan pelkkää sekaannusta. Jos taas lauseet ovat itse keksittyjä, niin "Yöunet" ei ole ymmärtänyt, mitä määräisyydellä tarkoitetaan. Pieni kieliopin kertaus olisi kaiketi paikallaan.
Kokonaan eri asia on, että suomen kielessä alkaisi jo olla aika tehdä uudistus: yleiskielen säännöistä voitaisiin hyvin poistaa predikaatin numeruskongruenssi ainakin 3. persoonasta. Se poistaisi turhan ristiriidan kirjakielen ja yleispuhekielen väliltä, vähentäisi turhaa pohdintaa ja hyperkorrekteja muotoja sekä hiukan lyhentäisi sanoja.
Samalla poistuisi lähinnä kuvitteellinen spesieksen ilmaisemisen tapa. Ei kukaan oikeasti tee merkityseroa ilmausten "Kolme porsasta on" ja "Kolme porsasta ovat" välillä. Jos spesieksen ilmaiseminen on tarpeen tällaisissa ilmauksissa, se tehdään lisäämällä pronomineja ("Jotkut kolme porsasta on", "Ne kolme porsasta on" – jälkimmäiseen nykysääntö vaatii ”ovat”, mutta se siis on turhaa).
Suomen kielessä on kätevät keinot ilmaista määräisyyttä ja epämääräisyyttä!