Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.
Havansin lista
Neekeri, ählämi, ryssä, hurri, mustalainen, lappalainen, kamelikuski, taatelintallaaja. Näitä sanoja on syytä välttää.
Sallittuja sanoja sen sijaan ovat jenkki, sakemanni, irkku ja japsi. Myös mamu käy, ainakin vielä.
Ei, tämä ei ole minun keksintöäni. Tähän tapaan kiellettyjä ja sallittuja sanoja listaa perussuomalaisten eduskuntaryhmän oikeudelliseksi asiantuntijaksi nimetty Erkki Havansi. Professori Havansi on laatinut perussuomalaisten eduskuntaryhmälle juridisen muistion vihapuheesta.
Hienoa, että kielitietoisuus tällä tavalla leviää myös puolueissa! Kiistämättä on niin, että on sanoja, joita välttämällä vältetään monia konflikteja. Sanoilla luodaan ja lietsotaan, vihataan ja rakastetaan. Sanoilla rakennetaan tekstejä ja keskusteluja, ihmisten välistä vuorovaikutusta; ne ovat tekoja, hyviä ja pahoja ja kaikkea siltä väliltä.
Mutta valitettavasti ongelma on sanoja syvemmällä. Katoaako viha, jos sen kätkee? Olisiko viisaampaa yrittää päästä kokonaan eroon väkivaltaisista ajatuksista kuin vain opetella peittämään ne?
Mitenkähän pitäisi tulkita Havansin tekstin loppuun kirjoitettu ”aforismi”: Politiikassa ”hiljaa hyvä ei tule”, mutta silti turuilla, toreilla ja netissä maltti on valttia eli ajattele, mitä viestität ennen kuin viestität, mitä ajattelet.
Vihapuheesta on kovaa vauhtia tulossa poliittisen keskustelun keskeinen teema. Toivottavasti keskustelu vihapuheesta pysyy mahdollisimman vähävihaisena.
Palaa otsikoihin | 11 puheenvuoroa
keskusteluissa Suomessa ja täällä Euroopan keskustassa(siis maantieteellisessä mielessä) karahtaa korvaan määrätyn ajattelutavan omaavien henkilöiden vapaamielinen sanojen käyttö ja sanoilla ja teoilla on yhteiset juuret, siitä se alkaa.
ihmiskunta Euroopassakaan ei periaatteellisesti ole oppinut mitään historiasta, ks. entisen Jugoslavian sodat ja tilanne siellä nyt ja näillä sanoilla lietsotaan suvaitsemattomuuta "erilaisia" kohtaan. näin se on aina ollut ja mennyt; sen vuoksi pitäisi näyttää siviilirohkeutta ja panna tietyt henkilöt ruotuun kun tämä on ajankohtaista, valitettavasti vain harvat uskaltavat tämän tehdä: yksityiskeskusteluissa, yleisissä ja esitelmissä, erityisesti poliittisissa, näissä asioissa ei toleranssilla ole mitään sijaa.
Persut eivät saa sanoa mutta eivät myös olla sanomatta = Persut eivät saa olla olemassa = Persujen äänestäjät eivät saa ajatella niinkuin ajattelevat? Kielirikoksista on lyhyt matka ajatusrikoksiin.
Toisaalta, sanat ovat tekoja mutta ajatukset eivät. Jos siis minusta olisi helpottavaa ajatella että tekisi vetää tuotakin ääliötä nyt turpaan, niin ajattelisin. Tai jos mieleeni juolahtaisi, että tuolla ei ole kaikki kotona, suksikoon jätkä suohon, ajattelisin senkin ajatuksen. Ankarasti ottaen en voisi olla ajattelemattakaan, koska mieleenjuolahdus olisi jo tapahtunut.
Sananvapaudesta onkin tällä foorumilla jo puhuttu, ja todettu, että sana ei ole aina täysin vapaa. Ajatus on.
Sen sijaan ylistystä on tullut sanomisen ammattilaisilta moneen otteeseen.
Ja Soini jos kuka on perussuomalainen.
"Siinä erämaassa Mooses saa kulkea yksin". Retoriikkaa parhaasta päästä.
Siitä on aikaa kun olen itse teoksen lukenut, mutta muistan mm. kommentin jonka mukaan ihmiset jotka vaativat että "asioita on kutsuttava niiden oikeilla nimillä" haluavat yleensä käyttää niitä sanoja, joiden sivumerkitykset ovat mahdollisimman ikävät.
Tähän voisi vielä lisätä jostakin poimitun lauselman: "Herrasmies on mies, joka kutsuu kissaa kissaksi silloinkin kun kompastuu siihen ja kaatuu nenälleen."
Todellisuudessa mikään ei muutu, kun sanoja vaihdetaan Poliittisesti Korrektimpiin, paitsi että asiat vähän hämärtyvät. Eivät ihmisten asenteet siitä miksikään muutu, että ei puhuta kepulaisista vaan suomenkeskustalaisista (vai mikä täyskorrekti nimi nyt sitten olisikaan). Päinvastoin: kieltämällä arkikielen sana ja pakottamalla käyttämään kömpelöä kiertoilmaista suorastaan korostetaan, painotetaan ja alleviivataan sitä, mitä ei saa sanoa mutta joka tulee kaikkien mieleen.
Kokonaan eri asia on, että "persu" vaikuttaa jossakin älykköjen aivoriihessä kehitetyltä, haukkumasanaksi tehdyltä tunnetun alatyylisen sanan innoittamana, kun taas "kepulainen" perustuu lyhenteeseen "kepu", jossa ei ole mitään kummallista sanana. Se sävy, joka sanalla "kepulainen" on, johtuu ihan siitä, mitä kepu ja kepulaiset ovat tehneet ja miten muut ovat siihen suhtautuneet.
Masentavan paljon kertoo sekin, että huomio kiinnittyy ja sitä kiinnitetään sanoihin, ikään kuin suurin ongelma, tai edes suuri ongelma, olisi vaikkapa sellaisissa sanoissa kuin "lappalainen" ja "mustalainen". Sikäli kuin niissä sanoina on jotain halventavaa, sen ovat kyllä ihan saaneet aikaan ne, jotka ovat näitä sanoja vastaan hyökänneet ja tuominneet ne halventaviksi.
Eiköhän kuitenkin suurin syy noiden sanojen pilaantumisen ole nimenomaan heissä, jotka ovat alunperin käyttäneet näitä sanoja halventamistarkoituksessa.
Sitten tulivat ne, jotka keksivät julistaa sanan halventavaksi, väittäen muiden käyttävän stä halventavasti. Ei tarvita suurta psykologiaa päättelemään, että siinä heijastettiin omia torjuttuja asenteita ja tunteita muihin ja sitten tuomittiin ja muissa, ja sitten oltiin niin puhtaita ja jaloja.
Kun julistusta oli aikansa harrastettu, saatettiinkin jo vedota siihen, että koska sana on halventava (totuudeksi nostetun julistuksen mukaan), sen kaikkinainen käyttö on osoittaa halventavaa tarkoitusta.
Kielenhuoltajat marssivat perässä ja likvidoivat haavoittuneet. Sanakirjoihin ja kielioppaisiin viedään "tieto" siitä, että jotkin sanat ovat vältettäviä. Esimerkiksi Suomen kielen perussanakirja vain viittaa lappalainen-sanasta saamelainen-sanaan. Neekeri-sanasta se sentään sanoo, näennäisen oikein mutta asiallisesti harhaan johtaen: "joidenkin mielestä halv." Mikä tahansa sanahan voi olla jonkun mielestä halventava.