Vesa Heikkinen. Kuva: Sonja Holopainen.
Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.
12.4.2011 8.55
Nokia-slangissa demotaan soluussöneita
Ken syyttävällä sormella osoittaa, kokeilkoon itse elää vieraskielisessä ympäristössä ja puhua sen jälkeen kaunista kieliopillisesti oikeanlaista äidinkieltä.
Mitä siitä seuraa, kun suomenkieliset työskentelevät yrityksessä, jonka työkieli on englanti? Miten käy heidän suomelleen?
Eihän siinä kaksisesti näytä käyvän, ei ainakaan, jos on uskominen Nokian Äänessä eli Nokian omassa blogissa julkaistua kirjoitusta Nokia Finglish: Me riliissataan divaisseja.
Kirjoituksen mukaan nokialaisten työpuheessa käytetään mieluummin englannista väännettyä ilmausta kuin samaa tarkoittavaa suomenkielistä sanaa. Nokialainen riliissaa (julkaisee), äkruuaa (siirtää), söörtsii (etsii) ja plänää (suunnittelee).
Tässä lisää ”Nokia Finglishiä”: divaissit (laitteet), programmit (tuoteohjelmat), fläshätä (vaihtaa softa), apdeitata (päivittää), rämpätä (tulla markkinoille), commssi (viestintä), presentoida (esittää), komsplänit (viestintäsuunnitelmat), press riliissi (lehdistötiedote), kiimessu (pääviesti), eventti (tapahtuma), plätformi (alusta), änaunsata (julkaista), autsoorssata (ulkoistaa), vendori (alihankkija).
Blogimerkinnän kirjoittaja puhuu salakielestä ja arvelee, että se kuulostaa kauhealta. Mutta minkäs teet! Englanti tarttuu kuin tauti:
”(...) vaan ken syyttävällä sormella osoittaa, hän kokeilkoon itse elää vieraskielisessä ympäristössä ja puhua sen jälkeen kaunista ja kieliopillisesti oikeanlaista äidinkieltä. Ei ole nimittäin helppoa!”
Kotuksen julkaisemassa kielipoliittisessa toimintaohjelmassa esitetään kaino toive yrityksille: Suomessa toimivien yritysten tulee pitää erinomaista suomen kielen taitoa ansiona ja palkita siitä.
Nokian sisäisessä käytössä heidän suolantinokiansa varmasti pelittää ja jekkasee hyvin. Ongelmia saattaa syntyä silloin, kun asioista pitäisi puhua ei-nokialaisille, esimerkiksi meille ei-diginatiiveille.
Palaa otsikoihin | 8 puheenvuoroa
Kielen päämerkitys kun kuitenkin on toimia kommunikaatiovälineenä, sillä on käyttäjäympäristössään taipumus muovautua helpoimmin käytettäväksi ja ymmärrettäväksi.
Minusta noissa esimerkeissä oli hienoa, miten kielen perusrakenne, ja esim. verbien persoonamuodot tai substantiivien taipuminen sujuvasti suomalaistaa minkä ulukomaankielisen sanan tahansa. Vokaalisointu sen sijaan näyttäisi olevan heikompi piirre, joka väistyisi.
Olkaa te kielen ammattilaiset vain huolissanne ja laatikaa vaikka kielipoliittisia toimintaohjelmia. Me muut puhutaan sellaista kieltä millä viesti parhaiten menee perille.
Ja ehkä se Nokiakin katoaa maasta kokonaan ennen kuin ennättää tehdä suurempaa vahinkoa rakkaalle suomenkielellemme.
Sama se on autokorjaamolla. Turha kysellä liian tarkkaan, kun ei tiedä, mikä se solenoidi on. Ja onko niitä muuten edes nykyisissä autoissa?
Sähköisissä laitteissa asiakkaan omaksuttavissa oleva tieto taitaa yleensä olla tasoa onko vika raudassa vai ohjelmissa.
Huonoa asiakaspalveluahan se tietysti on, jos asiakas jää tyytymättömäksi.
Henkistä laiskuutta! Jos kaikki maailman monikielisissä (tai edes kaksikielisissä) yhteisöissä elävät tai työskentelevät olisivat yhtä laiskoja kuin nokialaiset pitämään puhumansa kielet erillään, niin kukaan ei kohta puhuisi mitään kieltä.
Uskon vahvasti, että kannattaisi nähdä se pieni vaiva, että "press riliissin" asemesta kaivaisi muistinsa syövereistä sanan "lehdistötiedote" jne., silloin kun puhuu työyhteisön ulkopuolisten kanssa. Mitä vaikeammalta se tuntuu, sitä kiireellisempää on alkaa käyttää hoksottimiaan nyt!
Pitäisikö olla suomenkielen opas mahdollisille paluumuuttajille? Olen ruvennut alleviivaamaan itselleni outoja sanoja ja ilmaisuja - ne onneksi ymmärtää (KIITOS suomen kieli läpinäkyvyydestä) mutta ennenkuin ne saa omaan aktiiviseen käyttöön, menee varmaan vuosia.
Tove Skutnabb-Kangas
http://tutkielmat.uta.fi/tutkielma.php?id=17508