Vesa Heikkinen. Kuva: Sonja Holopainen.
Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.
29.9.2009 15.40
Avointa tiedettä?
Jos tieteellisen julkaisun tilaushinta on kymmeniätuhansia vuodessa, voiko enää puhua tieteen avoimuudesta?
Olen eri yhteyksissä kiinnittänyt huomiota avoimuus-sanaperheen (avoin, avautua jne.) hämäryyteen. Olen päätynyt mm. siihen, että kun esimerkiksi poliitikko vaatii avoimuutta, silloin kannattaa olla erityisen tarkkana: tarkoitus on ehkä peittää jotain.
Tieteelliseen työhön avoimuuden luulisi kuuluvan luontojaan. Tutkimustulosten yms. on oltava helposti saatavilla, jotta niitä voidaan arvioida ja hyödyntää. Viime vuosina onkin puhuttu paljon "open access" -julkaisemisesta: kenen tahansa vapaasta/avoimesta pääsystä tieteellisiin julkaisuihin.
No nyt sitten Voutilaisen Eero lähetti mulle sähköpostin, joka sisälsi linkin erääseen vuodatukseen:
http://thelastpsychiatrist.com/2009/02/the_bubble_in_academic_researc.html
Vuodatuksen mukaan maailmalla on kustantajia, jotka laskuttavat tiedejulkaisuista tilaajiltaan tuhansia dollareita. Lisäksi kustantajat tämän mukaan myyvät "pakettiratkaisuja": saat journaalin A, kun otat myös journaalit B, C ja D.
Tekstissä annetaan esimerkki: Jos haluat tilata American Journal of Obstetrics and Gynecology -lehden, joudut tilaamaan paketin, jossa on myös Brain Research -journaali. Sen hinta on tekstin mukaan 23 000 dollaria vuodessa!
Esimerkiksi yliopistot joutunevat vuosittain käyttämään paljon pätäkkää tällaisiin paketteihin. Muuten, tuo Brain Research näyttää olevan myös esimerkiksi Helsingin yliopiston kirjastoon tilattavien lehtien listalla.
Avoimuudella on aina hintansa! Kertokaa minulle: paljonko? Onks tietoo?
Palaa otsikoihin | 1 puheenvuoro
2.10.2009 6.58
Kaarina M
Hui! Järkyttävää! Ainahan se on tiedetty että tiedemaailmassakin rahalla saa ja hevosella pääsee. Mutta että puhutaan noin suurista summista ja noin perustavanlaatuisissa jutuissa kuin journalien tilaushinnoissa, se on kyllä jo skandaali! Onko kyseessä kumminkin vain amerikkalainen käytäntö? Päteekö samanlainen eriarvoisuus Suomessa?