Sosiaalisella medialla ei ole kieltä

Aina silloin tällöin kielentutkijoilta kysellään, millaista sosiaalisen median eli somen kieli oikein on. Kysymys on yhtä aikaa sekä mainio että mahdoton.

Kielentutkijat vastaavat tämänkaltaisiin kysymyksiin esimerkiksi, että somessa kieli on keskustelunomaista ja tavanomaista asiaproosaa rennompaa, usein ironistakin, ja että someteksteissä käytetään paljon lyhenteitä ynnä hymiöitä. Tavallista on kertoa, että sosiaalisessa mediassa kehitellään aktiivisesti uusia sanoja ja fraasinkaltaisia ilmauksia (esim. juuh elikkäs) sekä luodaan eräänlaista tunnistekieltä: #takki, #haentakkini, #muuten, #eiku ja niin edelleen.

Nämä vastaukset kuvaavat hyvin joitakin sosiaalisessa mediassa käytettävän kielen yleisiä ominaisuuksia ja helposti tunnistettavia piirteitä. Toisaalta taidamme olla somekieliasiassa vielä vahvasti niin sanotun kokemusasiantuntijuuden varassa.

Tiedossani ei ole esimerkiksi kattavia korpuslingvistisiä analyyseja Facebookin tai Twitterin kielestä. Tarkoitan siis automaattisia analyyseja laajoista tekstiaineistoista ja näistä analyyseista saatavia tietoja yleisimmistä sanoista, sana-, lause- ja virkepituuksista, sanaluokkajakaumista ja niin edelleen.

Voihan tosin olla, että tiedoissani on tässä(kin) kohtaa aukko. Mutta ehkäpä aukkoa täytetään tämän blogimerkinnän kommenteissa, toivottavasti!

Sosiaalisen median kielestä puhuminen on toki siitäkin näkökulmasta haastavaa, että sosiaalista mediaa on monensorttista. Itse tunnen parhaiten Twitterin. Merkkimäärärajoitus vaikuttaa kaikkiin twiitteihin siten, että ilmaisu on hyvin tiivistä. Mutta muuten Twitterissä käytetään kieltä, josta on vaikea sanoa mitään yleistävää: on norminmukaista yleiskieltä, on ammattilaisten erikoiskieltä, on vapaata puhetta jäljittelevää kieltä, on aforistiikkaa, on vanhahtavaa tyyliä, on kiroilua, on jumalan sanaa, on viha- ja rakkauspuhetta, on vaikka mitä.

Sama taitaa päteä somen areenoihin yleisemminkin. Kieli somessa on kirjavaa ja tilanteittain vaihtelevaa, kuten muussakin ihmisten välisessä viestinnässä.

Saisikohan kirjavuutta, somen kokonaisuutta, hahmotetuksi tutkimalla genrejä eli tekstilajeja? Miten perinteiset tekstilajit toimivat somessa, millaisia muutoksia niissä tapahtuu, miten someen mahdollisesti muotoutuu uusia tekstilajeja? Mitkä ovat näiden tekstilajien avainpiirteitä? Mikä sosiaalisesta mediasta tekee sosiaalisen?

Kiinnostava olisi tutkimuksen näkökulmasta kysymys siitä, millaista ihmisten välinen vuorovaikutus sosiaalisessa mediassa on ja millaisia valtanäkökulmia siihen liittyy. Itse itseäni siteeraten (Kielikello 1/2013):

Olennaista on huomata myös se, että ihmisillä on erilaiset mahdollisuudet vaikuttaa tekstilajeihin. Puhutaan pääsystä: Kenellä on pääsy mihinkin genreen? Kenen tekstit ja mitkä genret otetaan huomioon toisissa teksteissä ja lajeissa ja millä tavalla? Ketkä mitäkin tekstiä pääsevät tuottamaan, levittämään, tulkitsemaan? Ketkä tekstejä voivat ymmärtää? Tämäntapaiset kysymykset ovat keskeisiä silloin, kun mietitään julkisen vallan ja politiikan genrejä sekä kansalaisuuden olemusta ja aktiivisen kansalaisuuden mahdollisuuksia. Kysymykset ovat erittäin ajankohtaisia myös alati tekstualisoituvassa työelämässä ja miksei myös erilaisilla sosiaalisen median areenoilla. Millaisille merkityksille näytämme peukkua, millaiset vaietaan kuoliaaksi?

Some: verkot vetehen mä lasken laulellen?

Palaa otsikoihin | 1 puheenvuoro