Minna Pyhälahti rakastaa uudissanoja ja työskentelee Kielitoimiston sanakirjan päätoimittajana. Aiemmassa elämässään hän oli kielenhuoltaja ja kouluttaja.
Nenä ja muita tarinoita sometaivuttamisesta
Mitä tekemistä nenillä on sosiaalisen median käyttäjänimien kanssa?
Sosiaalisessa mediassa (somessa) tarvitaan käyttäjänimeä. Esimerkiksi Twitteriä käyttävä Pekka Korhonen saattaa valita käyttäjänimekseen pkorhonen, pekka.korhonen tai pekkakorhonen.
Käyttäjänimeä ei voi taivuttaa normaalisti astevaihtelussa Korhonen : Korhosen. Jos kirjoittaa @korhosen, tarkoitettu henkilö ei tule merkityksi julkaisuun eikä huomaa sitä.
Miten sosiaalisen median käyttäjät sitten ratkaisevat tämän taivutusongelman? Suomessahan on paljon nen-päätteisiä sukunimiä. Nimistönhuoltaja Sirkka Paikkalan mukaan nen-loppuinen nimi on noin kahdella miljoonalla suomalaisella. Nen-päätteisiä käyttäjätunnuksiakin siis on valtavasti.
Joku nokkela netinkäyttäjä on keksinyt ruveta taivuttamaan nen-päätteiset tunnukset nenäksi: ”Ollaan messuilla @korhonenän kanssa”. Näin nimen perusmuoto säilyy. Tämä toimii etenkin Facebookissa, kun päätteen voi kirjoittaa suoraan nimen perään. Twitterissä käyttäjänimen perään joutuu jättämään välilyönnin tähän tapaan: @korhonen än kanssa.
Epävirallisissa yhteyksissä tämä tietenkin sopii mainiosti!
Pitämilläni kirjoittamiskursseilla osallistujat ovat kuitenkin kyselleet, miten somessa oikeastaan kannattaisi taivuttaa käyttäjänimiä ja aihetunnisteita eli hashtageja. Etenkin viestiessään työpaikkansa edustajana haluaisi kirjoittaa selkeästi.
Usein tyylikkäintä on kiertää taivutusongelma, koska heittomerkit ja välilyönnit näyttävät monen silmään oudoilta ja vääristävät käsitystä oikeinkirjoituksesta. En siis suosittele taivuttamaan käyttäjänimiä ja aihetunnisteita muun muassa heittomerkin, välilyönnin tai kaksoispisteen avulla, vaikka ne yleisiä tapoja ovatkin. Minun silmääni #heittomerkki’n, #välilyönti n tai #kaksoispiste:en näyttävät rumilta ja kummallisilta.
Yleensä on paikallaan muuttaa tekstin rakennetta niin, että käyttäjänimen tai aihetunnisteen voi kirjoittaa taipumattomana: kuten @korhonen sanoi (mieluummin kuin @korhonen ää lainatakseni).
Myöskään aihetunnisteissa en suosisi taivutustapaa mikä on #lempisatu’si tai #lempisatu si tai #lempisatu:si. Sen sijaan kannattaa kirjoittaa esimerkiksi mikä on suosikkisi: #lempisatu.
Kielenhuoltajakollegani Laura Niemi kirjoitti aihetunnisteiden kirjoittamisesta Kotus-blogissa keväällä 2014. Hän pohti silloin, hämärtävätkö sosiaalisen median kirjoitustavat käsitystämme siitä, miten sanoja pitäisi taivuttaa.
Samaa mietin minä. Nyt olisi erittäin kiinnostavaa kuulla vaikkapa äidinkielen opettajien näkemyksiä asiaan. Onko somen myötä opiskelijoiden teksteihin alkanut ilmestyä esimerkiksi ylimääräisiä heittomerkkejä, muuallakin kuin somessa? Taivutetaanko Pekka-nimeä jo Pekka’n?
Myös tekniikkaa taitavat joukot on mahdollista kutsua somekirjoittajien avuksi. Käyttäjänimet ja aihetunnisteet voi katkaista näppäilemällä alt + numeronäppäimistöstä 0173 siihen kohtaan, johon haluaa käyttäjänimen ja aihetunnisteen loppuvan.
Näin esimerkiksi yhdyssanan rajalle on mahdollista näppäillä mainittu yhdistelmä, vaikkapa #murretarina, jossa vain sana murre muodostaa aihetunnisteen. Huono puoli on, että tämä katkaisu ei onnistu mobiilissa. Sielläkin kuitenkin toimii aiemmin ehdotettu rakenteen muuttaminen.
Lisäksi voi olla hyödyllistä tutustua netissä olevaan hashtag-työkaluun (linkki blogin lopussa). Se on hyvä silloin, kun kirjoittajalla ei ole käytössään numeronäppäimistöä.
Sosiaalisen median on sanottu lisäävän kielenkäyttäjien luovuutta. Todistakaamme se nyt! Ei enää Kirjamessut’jen-twiittejä!
Laura Niemi: Oltiin Jarkkon kanssa #lätkämatsi:ssa (Kotus-blogi)
ItQ:n hashtag-työkalu: Taivutusliitteet kiinni hashtagiin – ilman rumaa kikkailua
Sirkka
Paikkala: Se tavallinen Virtanen, Kielikello 4/2004
Palaa otsikoihin | 6 puheenvuoroa | Keskustele
Sellainen ”ratkaisu” on vieras suomen kielelle. Siitä tulevat mieleen suomea tuntemattomien firmojen esittämät vaatimukset, että firman nimi, firman tuotteen tavaramerkki tms. tärkeä ilmaus on aina kirjoitettava samassa muodossa ilman mitään loppuun lisättyjä merkkejä.
Alt 0173 -kikkailut ovat paitsi hankalia myös epäluotettavia. Esimerkiksi Alt 0173 lisää (Windowsia käytettäessä) tekstiin pehmeän tavuviivan (soft hyphen). Mahtavatko tempun suosittelijat tietää, mitä kaikkea siitä voi seurata?
Rakentavampaa olisi keskustella siitä, mikä on vähiten huono tapa erottaa avainsana päätteestä. Suomen kielen vanhojen sääntöjen kannalta heittomerkki on luontevin, käytetäänhän sitä tietyntyyppisten vieraiden sanojen taivutuksessa, esimerkiksi ”Bordeaux’hon”. Sen sijaan kaksoispiste kuuluu lyhenteiden taivutukseen.
Toinen juttu kertoo vanhan ajan opettajasta joka oli jostakin syystä saanut päähänsä että nimet taivutetaan vain lisäämällä pääte loppuun. En tiedä oliko hänen oman nimensä -nen-päätteinen, mutta silloin olisi voinut yrittää puhutella opettaja Virtaneniä kysyäkseen tätäkö hän todella tarkoitti.
Ja muuten olen sitä mieltä että tekniikan pitäisi taipua suomen kieleen eikä suomen kielen huonoon tekniikkaan. Kautta prolatiivin!
Minua ahdistaa media jossa merkkimäärä on rajattu. En twiittaa jos minusta tuntuu että esille tuomani asia ei tule ymmärretyksi oikein. Mietin twiittini sisällön yleensä niin että minun ei tarvitse käyttää lyhenteitä, silloin apunani on juuri tuo Minnan mainitsema tekstin rakenteen muuttaminen. Tekstin muotoilu ja tiivistäminen on minulle sanapeli.
Olen usein miettinyt miten aihetunnisteen sanaparit, kuten esimerkiksi ammattitaidon puute, kirjoitetaan silloin kun sen edessä on hashtag. Yhteen kirjoittaminen ei minusta näytä mukavalta, käytän usein alaviivaa: #ammattitaidon_puute. Mikä olisi tähän paras käytäntö?
– yhteen kirjoittaminen, ”muuttujannimi”
– erotinmerkin käyttö, esim. ”muuttujan_nimi” tai ”muuttujan-nimi”
– karavaanityyli (camel case), ”muuttujanNimi”.
Twitterissä yhteen kirjoittaminen on yleisintä. Avainsanoissa alaviivaa ei juuri käytetä, eivätkä muut erottimet toimi.
Ehkä karavaanityyliä voisi käyttää? Se parantaa luettavuutta ja on täysin yhteensopiva yhteen kirjoittamisen kanssa. Avainsanoissa kun ei kirjainkoolla ole väliä.