Vesa Heikkinen. Kuva: Sonja Holopainen.
Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.
5.1.2011 16.40
Pakkopakkoja
Ensin oli pakkoruotsi. Mutta sitten tuli pakkoporkkana.
Päätä pakottavat kaikki pakot. On pakkohoitoa, on pakkomiellettä. On pakkopaitaa, on pakkoruokintaa.
Ja ennen kaikkea: on pakko puhua pakoista. Varsinainen pakkopakko.
Tuskin on pakkoruotsikeskustelusta taas toivuttu, kun jo sauhutaan pakkoporkkanoista. Helsingin kouluissa nimittäin alkaa ensi viikolla pakollinen kasvispäivä: tarjolla ei ole liharuokaa.
Mitäpä jos korvattaisiin kaikki pakko-sanat hyöty-sanoilla? Se, mikä todellisuuteen viittaavassa merkityksessä menetettäisiin, asenteessa ja vuorovaikutusmerkityksessä voitettaisiin! (Näinä kielteisyysvajetammikuun ihanina päivinä.)
Yritetään yhdessä: hyötyruotsi, hyötykasvis, hyötyhoito, hyötymielle, hyötypaita, hyötyruokinta! Hyvinhän se sujuu.
Sitten vielä Nykysuomen sanakirjan pakko-sanoja positiivistaen: hyötyakordi, hyötyavioliitto, hyötyilmarinta, hyötykahle, hyötykuolaimet, hyötylaina, hyötylaki, hyötylunastus, hyötylähtö, hyötymyynti, hyötyreki, hyötyröijy. Näitä riittäisi, mutta enpä jaksa enää.
Kyllä teki eetvarttia! Ja tuolta näköjään jo tuodaan hyötypaitaa...
Palaa otsikoihin | 3 puheenvuoroa
Meille (tai siis teille - meikä kun ei lihaa juuri syö) siis oikeastaan syötetään pakkolihaa, kun ei ole ollut yhtään lihatonta päivää.
Nyt sitten ehdotan, että aletaan puhua pakkolihasta kaikissa niissä tapauksissa joissa saatavilla ei ole lihatonta ruokaa.
Alas pakkoliha!
Sakkoliha on onneksi jo kriminalisoitu ja sanktioitu. Että siis myös sanktioitu, ettei joku pääse sanomaan niin kuin Kalli: Lain rikkomistahan se, mutta kun siitä ei mitään rangaistusta tule...
Pelkästään lihallisesta tarjonnasta ensin rikesakko, sitten päiväsakkoja. Ja jos tarjoaja jatkaa pakottavaa toimintaansa, on hänen katsottava osoittavan jatkuvaa piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä. Tästä syystä Raaseporintien käräjäoikeus harkitsee oikeaksi koventaa rangaistusta ja tuomitsee pakkolihan syömiseen pakottaneen NN:n kahden vuoden vankeusrangaistukseen. Tuomio annetaan ehdottomana ja vastaaja passitettakoon heti kärsimään rangaistustaan.
Tästä tuomiosta ei voi valittaa. Se on ihan sama vaikka tyytymättömyys ilmaistaisiinkin. Käräjäoikeus ei silti sitä suosittele, sillä lisää kakkua siitä on tarjolla: Oikeuden halventamisesta pari kuukautta lisää.
Oh... hoh on... Mitä tommosesta pakkolihaan pakottamisesta Kylä-Pentin keisarikin sanos jos hän eläs...