Valistus on viritetty

Erästä nuorta naista arveltiin Turun seudulla keuhkotautiseksi, koska hän oli ”valistun”. Sanalla ”valistun” eli valistunut ei kumminkaan viitattu neitosen sivistyneisyyteen, vaan kalvakkuuteen. Kuinka niin?

1700-lukua on nimitetty valistuksen vuosisadaksi. Tuolloin vallalla ollut aatevirtaus korosti järjen ja tiedon merkitystä. Valistunut ihminen on omaksunut tietoa esimerkiksi ympäristöasioista, liikennekäyttäytymisestä tai terveistä elämäntavoista. Valistunut arvaus puolestaan on melko varmaan tietoon perustuva arvelu.

Sana valistus sisältyy myös eräisiin nimiin. Kansanvalistusseuran tehtävänä on edistää sivistystyötä ja aikuiskasvatusta. Valistus Oy muistetaan kirjoista, lastenlehdestä ja koulutarvikkeista.

Valistaminen on tiedon jakamista, mutta sana valistaa on tuttu myös toisesta yhteydestä. Vanhemman polven ihmiset ovat oppineet Herran siunauksen muodossa ”Herra valistakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen.” Nykykäännöksessä valistakoon-sanan tilalla on kirkastakoon.

Sanaa valistaa on käytetty vanhassa kirjakielessä ja murteissa – etenkin Lounais-Suomessa – aivan konkreettisessa merkityksessä. Lamppu valistaa eli valaisee, ja päivä valistaa eli valkenee. Valistua puolestaan tarkoittaa murteissa vaalenemista ja kalpenemista, kalvakaksi käymistä.

Näistä merkityksistä käykin havainnollisesti ilmi valistamisen ja valistumisen alkuperä. Kantana on joko valo tai valko (valkoinen). Kun ihmisiä valistetaan, heille valaistaan asioita, tarjotaan tiedon valoa.

Valistaminen on opettamista, ohjaamista, neuvomista, kouluttamista, kasvattamista. Esimerkiksi kuluttajavalistuksen tehtävänä on kuluttajien opastaminen ostamaan ja käyttämään hyödykkeitä tarkoituksenmukaisesti. Valistus siis kohdistuu usein suuriin joukkoihin, joille tarjotaan kulloisestakin asiasta perustietoa.

Tupakka-, alkoholi- ja huumevalistuksella pyritään vaikuttamaan ihmisten asenteisiin ja käyttäytymiseen mm. kuvailemalla seurauksia. Myös suola-, sokeri- ja rasvavalistuksen päämääränä on haittojen ehkäisy.

Jotkut vierastavat valistaa-sanaa, koska he kuulevat siinä kaikuja besserwisseröinnistä, holhouksesta ja pelottelusta. Eräät tutkijat haluavatkin puhua ”virittävän valistuksen” puolesta. Sen perusajatus on, että yksilöiden asenteet ja käyttäytyminen voivat muuttua vasta, jos yleinen mielipideilmasto muuttuu. Tavoitteena on saada valistuksen kohde käyttämään omia aivojaan.

Vallan hyvä toimintamalli, ja nimitykselläkin on kunniakkaat perinteet Jaakko Juteinin runossa Arvon mekin ansaitsemme (Laulu Suomessa 1819): ”Valistus on viritetty, järki hyvä herätetty.”


MAIJA LÄNSIMÄKI

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 18.11.2007.