Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.
Jytky
Eipä ole nyt käsillä Suomen murteiden sanakirjan sitä osaa, joka tietäisi päivän sanasta eli jytkystä jotain. Nykysuomen sanakirjassa jytkyä ei ole. Sen sijaan Nykäri tuntee esimerkiksi sanat jytkiä, jytkäle ja jytkäyttää.
Jytkiä tarkoittaa 'tutista, värähdellä'. "Oikein koko pytinki jytkähti."
Jytkäle on deskriptiivinen sana. Sitä käytetään kookkaasta, varsinkin pitkänomaisesta esineestä tai oliosta. "Hauen jytkäle." Jytkäyttää taas esiintyy esimerkiksi sellaisessa yhteydessä kuin "pudottaa jytkäytti halkosylyksen lattialle".
Jytkähtää jäljittelee ääntä, joka kuuluu, kun jokin raskas mätkähtää tantereeseen. "Kivi jytkähti raskaasti maahan."
Jotain jytkyä eilen tapahtui. Jyty kumisee kauas ja kauan.
Puhuvat todellisuuden diskursiivisesta rakentamisesta ja rakentumisesta. Pika-analyysini: siitä vaaleissa oli kyse.
Palaa otsikoihin | 21 puheenvuoroa
http://www.facebook.com/kielipoliisilaitos
Itse tunnen sanan ensimmäisessä merkityksessään, ja kotoisin olen kaakkoishämäläiseltä murrealueelta.
Perussuomalaisten jytkyssä nuo kaksi merkitystä taitavat yhdistyä!
Kielipoliisilaitokselle kiitos kepistä :)
http://kokoelmat.fng.fi/wandora/w?si=A+IV+3053&&imagesize=1
hyvän matkaa Lumisodan jälkeen, vaikka
tiesimmä, että saunomista tulee jos vain
kiinni jäämmä.
Jytkyjä rakenneltiin tulitikkujen "rikistä"
tyhjään putkeen tai hylsyyn.
Tai jos onnistuttiin hankkimaan isukin
patruunavarastosta ruutia.
Tavoitteena oli saada aikaan mahdolli-
simman suuri pamaus.
...
Mutta - kielto; se tarkoitti: Jytkytelkää!
Korhosen Hanskilta meni silmä, Penttisen
Timpalta sormi...
http://harmaasusi.blogspot.com/
Jytkyt on ekspressionistisen taidemaalari Tyko Sallisen öljyvärimaalaus vuodelta 1918. Kooltaan 114,5x138 cm oleva suuri sommitelma on raskain liikkein toteutettu ilottoman suomalaisen maalaistanssin muistomerkki, joka kuvaa arkista hurmosta.[1]
Työtä pidetään Sallisen toisena suurena kansanelämän ja ekstaasin kuvauksena samana vuonna valmistuneen uskonnollista hurmosta kuvaavan Hihhulit-maalauksen ohella.[2] Jytkyt on Hihhuleiden ohella Sallisen tunnetuin maalaus.[3]
Jytkyt kuvaa työväentalon tansseja ja malli on luultavasti otettu Mutilan työväentalolta.[3]
Teos kuuluu nykyään Ateneumin kokoelmiin.[1]
Lappalainen, Jukka: Kielveräjä: Ylä-Savon murresanakirja (Kustantaja Ylä-Savon sanat/ Jukka Lappalainen, 2001):
jytkyhomma - suureellisesta yrityksestä tai urakasta
jytky-yy - jäykkäoloinen ihminen Elä seeso jääkkänä ku' jytky-yy; sahhoo rennosti!
jytkääs - pamaus, räjähdys, Alotettaampas kokkoos tällä jytkääksellä! (Oma huomioni: Voisi tarkoittaa jymyuutista/paukkua tai jotain yllättävää asiainkäännettä.)
jytköttee - olla juurevasti ja vakaasti paikallaan, Siinäpä sen (kiven) nyt kelepoo jytköttee.
Lappalainen, Jukka: Höystikkäät: Makupaloja Savon latvoelta (Kustantaja Ylä-Savon sanat/ Jukka Lappalainen, 2005):
jytky 1. räjähdys, pamaus,
2. jytky äijä = iso mies,
Sepä olj kova jytky.
Lappalainen huomauttaa, että jytky-sana on saatu kirjaan kiuruvetisen Paavo Tenhusen sanakertymistä. Paavo Tenhunen edustaa läntistä Ylä-Savoa.
Sana on tosin tuttu myös meille hieman keskisemmille Ylä-Savon murteen käyttäjille, mm. iisalmelaislähtöiselle Keskustan kansanedustajalle Seppo Kääriäiselle, joka on tämänpäiväisessä lehtikirjoittelussa saanut kunniamaininnan sanan lanseeraamisesta valtakunnalliseen käyttöön.
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/111375-timo-soini-ja-”jytky”-–-sanan-alkupera-paljastui
Ehkä jytkypaukku-sanaa voisi pitää uussavolaisväännöksenä sanasta jymypaukku. Olen itse ollut aiemmin kuulevinani sanasta käytettävän versiota jytypaukku, joka lienee kuitenkin yleiskielisempi. Savo on joka tapauksessa murre, johon sisältyy jopa käyttäjäkohtaisia muoto- ja merkityseroja. (Ehkä lopullinen vastuu sanan merkityksestä jää tässäkin tapauksessa kuulijalle/lukijalle. :))
Itselleni on tuttu lapsuudestani (olen s. 1961) asti myös em. listoilta puuttuva verbi jytkäättee, joka tarkoittaa jonkin painavan esineen, esim. viljasäkin, pudottamista maahan/lattialle. Sanaa käyttää lähipiirissäni ahkerasti 1928 syntynyt tätini. Se on yleisesti ymmärretty, ja vanhemman polven lisäksi sitä käyttää (onneksi) vielä ainakin osa korkeampaa koulutusta vailla olevista nuorista miehistä.
Emmekä olisi tekemisissä savon kanssa, elleivät verbistä olisi olemassa myös variantit jutkaattoo ja jutkahtoo (pudota raskaasti tai hyytyä [nesteestä]). (Jytköttee-intransitiivin variantti olisi jutkottoo, ja jutkahtoo-intranstiviiin jytkähtee, nekin aktiivisessa käytössä.) Jutku-varianttia jytkylle ei sen sijaan löydy. Jutkula/jytkylä -sanat eivät ole sanakirjoissa, mutta ne tarkoittavat jotain pitkää ja tiivistä/paksuhkoa, vaikkapa pullapitkon jytkylää.
Niinkin käydä voi.
70-luvulla meitä lapsia varoiteltiin sähköjytkyistä, eli siis sähköiskuista
Minulle Sallasta pois eli kotoisin olevana jytky on tarkoittanut yleensä jotain suurta ja merkittävää. Olen kuullut käytettävän sitä sellaisissa yhteyksissä kuin "melekonen pojan jytky" (esim. syntyneestä lapsesta) tai "mahoton taimenen jytky". Tuttu on toisaalta myös jytkyn käyttö viitattaessa räjähtävään ääneen "oli aikamoinen jytky" (esim. ukkosen jyrähdyksestä).
Sellaisissa tapauksissa kuin "hauen jytky" tai "hauenjytky" voitaneen puhua koloratiivikonstruktioista tai -rakenteista. Muutamat kielentutkijat ovat pitäneet koloratiivirakennetta yhtenä suomen kieleen luonteenomaisimmista piirteistä (esim. Ahti Rytkönen 1937). Koloratiivikonstruktio muodostuu kahdesta osasta, useimmiten verbinmuodoista: juosta jolkuttaa, haukkua jytyyttää, katsoa pakrottaa. Toinen näistä on yleensä kuvaileva, värittävä tms. ns. ekspressiiviverbi (rompsia, nytyyttää, jytyyttää); toinen taas on jokin merkitykseltään tavanomainen ja käytöltään yleinen ei-ekspressiivinen verbi (kävellä, katsoa, tulla).
Tutkimuksista ks. esim. yhdessä Eero Voutilaisen kanssa kirjoittamani artikkeli kirjassa "Kielen piirteet ja tekstilajit" (SKS, 2009. Analysoimme tuossa jutussa Unton Ekin Hirventappopaikka-romaanin koloratiivirakenteita. Yritämme myös pohtia yleisemmin sitä, mikä on yksittäisen kielenpiirteen tehtävä teksteissä ja tekstilajin luomisessa. Merkittävältähän se vaikuttaa, vallankin kun on kyse tällaisesta tyyliltään monessa tekstilajissa "kohosteisesta" ei-yleiskielisestä piirteestä.
Terveisin Auli T.
Stidin rikkiä sontsan putkeen, päät kiinni ja joku vaarallinen tapa sytyttää se. Esim sädetikku.