Jutut eivät nyt ole nenäni edessä, mutta ainakin Wahlstenin haastattelu oli kyllä paksua tekstiä! Mitä ihmeen järkeä on julistaa tiettyjä sanoja pannaan ja olla ymmärtämättä kielen kuvallista käyttöä. Hassuinta on, että tämä lehtori antaa ohjeita, jotka ovat "auktorisoidun kielenhuollon" vastaisia. Ymmärtääkseni esim. juuri tuo panosaa on ilman mitään arvomerkintää Kielitoimiston sanakirjassa. Kyllähän kielenhuollosta voi kirjoittaa aivan toisin: jos voi osoittaa, että joku on esim. selvästi vaikeaselkoista tietyssä tilanteessa ja tekstissä. On tosi amatöörimäistä antaa tilanteesta riippumattomia ohjeita ja kiellettyjen sanojen listoja!

Useimmista Wahlstenin ohjeista itse kyllä pidin. Ymmärsin että kyse oli enimmäkseen uutiskirjoittamisesta.

Veikkaisin neljännen virkkeen aloitusta: Löytyisiköhän jostain sosiaalisen median uumenista filminpätkä ....?

Siis 'löytyminen', mistä kolumnin jatkossa kolumnisti kritisoit lehtikirjoittelua, kun merkitys on lähinnä olemassa olosta.
Tässä tosin voi halutessaan ymmärtää kolumnistin toivovan jonkun oikeasti lähtevän filminpätkää etsiskelemään.

Wahlsténilla on paljon aiheellistakin sanottavaa, mutta kieltämättä hänen näkemyksensä kielenhuollosta vaikuttavat melko ehdottomilta. Jutun luettuani aloin jo miettiä, olenko väärässä ammatissa, kun en löydä itsestäni samankaltaista ehdottomuutta.

Minua on esimerkiksi aina vähän ihmetyttänyt se, että tahallista väärintulkintaa käytetään kielenhuollon perusteena. Itse suhtaudun pragmaattisemmin: jos ilmaus ei ole varsinaisesti kielenvastainen eikä todellista riskiä väärinymmärrykseen ole, ei ole syytä leimata sitä "vääräksi" tai käyttökelvottomaksi.

Todelliset lukemisen hidasteet ja ymmärtämisen esteet saavat toki huutia täältäkin. Ne vain täytyy ensin pystyä perustelemaan sellaisiksi.

Kiitokset Wahlsténin juttujen mainostamisesta, vaikka niitä ei kovin hyvin referoitu ja vaikka tätä blogia ilmeisesti ei saada niin kuntoon, että täällä linkit toimisivat.

Vesa Heikkisen oma juttu on sellainen, etten oikein tiedä, onko se parodiaa vai ei. Jos paheksutaan ilmausta "helikopterista käsin", ollaan oudoilla vesillä - sellaisesta paheksunnasta kirjoitti Matti Sadeniemi osuvasti jo vuonna 1965 artikkelissa "Hallitaanko Suomea Helsingistä käsin?", joka on julkaistu uudelleen Kielikellossa 4/1989. Se alkaa näin:

"Aina silloin tällöin kuulee tai näkee jonkun paheksuvan sellaisia käsin-sanan käyttötapoja kuin Katselin tapausta sivusta käsin; Työtä johdetaan Helsingistä käsin. Eihän näet muka katsella käsin, vaan silmillä, eikä työtäkään käsin johdeta.

Tämmöiset ajatukset ovat erheellisiä. Näissä yhteyksissä käsin merkitsee suuntaa, eikä sen pitäisi aiheuttaa mitään ajatusliittymiä siihen merkitykseen, joka esiintyy ilmauksissa käsin kosketeltava, käsin maalattu."

Paheksutko myös ilmausta "tuuli kääntyy etelään päin" sillä perusteella, ettei tuulella ole päätä (onhan "päin" sanan "pää" instruktiivi)? Entä järven selkä, niemen nokka ja ihmisen (suku)juuret? Niistä voi toki kehittää hauskoja piirroksia ja miksei videoitakin, mutta sellaista ei pidä luulla vakavaksi kannanotoksi kieleen.

Eeva, hyvin verbalisoitu, tuo "tahallinen väärintulkinta" ja pohdinta siitä, riittääkö se kielenhuollon perusteeksi. Minusta useimmat vakiintuneet kuvalliset käytöt (kuten vaikkapa panostaa tai tuo "jostakin käsin") ovat aivan ok. On aikamoista saivartelua motkottaa sellaisista. Toki tarkkana saa olla, milloin jokin vakiintunut on oikeasti vaikeaselkoista - puhumattakaan siitä, miten vakiintuneisuus arvioidaan....Mutta periaatteessa pahansuopa nipottava lukemistapa ei sovi kielenhuollon pohjaksi

Jutuissa esiintyvistä yksityiskohdista mainittakoon vielä löytyä-verbi, josta blogisti itse ei tykkää. Minusta se on aivan käypä kuvaamaan tapahtumaa, jossa lukija silmäilee (etsii?) esimerkiksi, mikä seura on jonkun listan kärjessä. Se tuo myös vaihtelua iänikuiselle olla-verbille. Yksittäisten sanojen mainitseminen johtaa monta kertaa ongelmiin, koska ihmiset saattavat tulkita ne perin yksioikoisesti kielletyiksi sanoiksi. Haastaa-verbiäkin kytätään yliampuen, sillä silläkin ilmiselvästi on käyttöä - ei kai sitä muuten olisi olemassakaan.

Valitettavasti tuota Journalisti lehteä ei ole käsillä, mutta väistämättä tuli mieleen opiskeluajoiltani opiskelutoverin puhina jonkin suomenkurssin opettajasta, joka mm. oli väittänyt, ettei sanaa "luonnollisesti" saa käyttää, vaan on käytettävä sanaa "tietysti". Ajatuksena lienee ollut että "luonnollisesti" on svetisismi (naturligtvis).

Toisinaan taitaisi syntyä aika kummallisia lauseita, jos "luonnollisesti" mekaanisesti korvataan sanalla "tietysti". Nyt en edes tarkoita esim. lausetta "Anna liikkeen jatkua luonnollisesti, älä jännitä lihaksia."

Kiitos kommenteista ja keskustelusta!

Oma tarkoitukseni ei tuossa Journalistin jutussa ollut niinkään paheksua vaan pitää hauskaa ja ehkä antaa aihetta ajatella. Minusta "käsin"-jutut ovat lähinnä hassuja. Mutta voihan kyse olla siitäkin, että nyt liikutaan vakavilla vesillä :)

Yritin blogimerkinnässäni tuoda esiin sitä, miten vaikea on kirjoittaa kielen huoltamiseen liittyvää juttua nojaamatta tavalla tai toisella "oikein vai väärin" -asetelmaan. Kirjoittaapa niin tai näin, aina herää kysymys siitä, mikä on kielenkäytössä sallittua. Toivoisin, että heräisi sellaisia kysymyksiä, mikä on luontevaa, kiinnostavaa, mahdollista. Tältä ainakin nyt tuntuu.

Kiellettyjen tai vältettävien sanojen ja rakenteiden listaaminen on minusta raskasta puuhaa. Monessakin mielessä.

Journalisti-kolumnissani kirjoitin hieman löperösti substantiiveista. Kävi niin, että juttuni oli aluksi paljon pitempi. Tiivistin sitä, vähensin esimerkkejä jne. Sitten kävi näin. (Suomen kielen dosentti selittää...)

Kiinnostavaa olisi paneutua perusteellisemminkin "suorittamisen" merkityksiin ja käyttötapoihin. Mutku...

Tämmöistä täältä käsin nyt. Ja päin.