Paikan päällä

Siinä ei ole mitään nauramista, että tunnettu poliitikko joutuu oikeuteen. Se on oikein ja kohtuullista, jos on syytä epäillä rikosta. Tilanne on henkilön itsensä kannalta varmaan todella ”vakava”, kuten hän iltapäivälehden nettiuutisen mukaan tunnelmiaan kuvasi. Vakava se on meille kansalaisillekin.

Moraaliseen pohdintaan asennoitunut nettiuutisen lukija huomaa kuitenkin kesken lukemisen nauravansa ääneen. Uutisen kirjoittanut herra Toimittaja on intoutunut jostain syystä kuvailemaan kyseisen poliitikon työnkuvan laajuutta kertomalla, miten monissa erilaisissa ”virkahousuissa” tämä kulkee: yhdet ovat kuntapoliitikon, toiset maakuntapoliitikon ja kolmannet valtiomiehen!

Virkahousut? Mielikuvitus ryhtyy ilakoimaan erilaisilla kuoseilla, väreillä ja leikkauksilla. Kuntapoliitikon housut ovat varmaan kotikutoisemmat ja ehkä vanhemmat kuin maakuntapoliitikon. Niissä täytynee olla tilaa ja varaa päästää saumoista, jos alkaa kiristää; valtiomieshousut varmaan ovat käännettävät ja helposti siliävät, mukavat matkalla…

Housumetafora huvitti minua kovasti ja muutti koko uutisen luonteen kertaheitolla epäasialliseksi. Se ei varmaan ollut tarkoitus. Tyylien sekoittuminenko lie johtanut siihen, että aamulla lukemaani uutista ei netissä enää illalla ollutkaan. Olisikohan kirjoittaja havainnut, että neutraali asiatyyli olisi ollut paikallaan, vai kävikö jostain käsky? Huomasiko joku, että ilmaisu ei sittenkään sopinut kontekstiin, vaikka olikin kiva?

Housujen koomisuusarvo tehosi jo lapsena, jolloin "vaarinhousuja” leikittiin. Metaforaperheenä housumaailma onkin sekä käytetty että kulunut, joskus silti myös kaikessa mauttomuudessaan varsin tehokas.

Ei kannata valittaa, jos kaikki on jo housuissa.