Siirry sisältöön
Haku

Vesa Heikkinen


Vesa Heikkinen. Kuva: Sonja Holopainen, Kotus.
Vesa Heikkinen. Kuva: Sonja Holopainen.

Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.


rss

3.6.2011 15.11

Hihhuli ja pitkä viineri

Nyt hoksaamaan hh-sanoja!

Kansalainen Timo Renfors lähestyi henkilöäni asiassa, josta totesimme yhdessä, että se on iso kansallinen kysymys. Lisäksi pelissä on suuret panokset!

Renforsin mukaan Arto Nyberg lupasi pari kolme vuotta sitten televisio-ohjelmassaan kahvin ja pitkän viinerin sille, joka löytää hihhuli-sanan lisäksi toisen sellaisen perusmuodossa olevan suomen kielen sanan, jossa on kaksi h-kirjainta peräkkäin. Sanakirjoissahan on mm. ohhoh ja hohhoijaa. Näistä Timo kertoi käyneensä Nybergin kanssa ystävällismielistä kirjeenvaihtoa, mutta näitä ei tässä tapauksessa sanoiksi hyväksytty. Ilmeisesti kyseeseen tulisivat lähinnä substantiivit, adjektiivit ja verbit.

Timoa kiinnostaisikin (minusta puhumattakaan) käydä periaatteellista keskustelua siitä, mikä on sana ja mitä muita hh-sanoja oikeastaan on. Timo jakaa mielellään viinerin niiden kanssa, jotka keksivät sellaisia hh-sanoja, jotka kelpaavat myös toimittaja Nybergille. Voihan olla, että viinereitä riittää useammallekin sananiekalle!

Palaa otsikoihin | 16 puheenvuoroa

3.6.2011 15.49
H.
Minulle tulee sellainen sana kuin höhhötys mieleen. Höhhötystä voi olla vaikkapa kohkaaminen ja (turhanaikainen) intoilu. Höhhötys lienee sukua hössöttämiselle...

Entä tunteeko kukaan ketään höhhelöä?

:-)
3.6.2011 18.15
Tanja
Kielitoimiston sanakirjasta löytyy hh-sanat hihhei, hihhuli, hihhuloida, hohhoijaa, ohhoh ja ohhoijaa. Näistä muut kuin hihhuli ja hihhuloida ovat vaillinaisesti taipuvia ja Nybergille kelpaamattomia. Tuskinpa hihhuloidakaan menisi läpi, vaikka se onkin perusmuotoinen verbi. Liian ilmeiset johdokset ovat siis myös epäsanoja. Johto- ja taivutusmorfologian välinen raja on häilyvä...
3.6.2011 22.22
Pena
Kyhhäys
Kuopiossa on ilmestynyt vuosikymmeniä koululaisten lehti Kyhhäys.
4.6.2011 11.27
Savosta noita löytyy
Savonmurteesta noita tuplah-sanoja löytyy paljonkin. Puhheenjohtaja, pahhuus, vahhoominen, lahhoominen, tuhhoominen...

Helsingissä joku päivä sitten kuulemani: "Vaihtaisin tuon Volvon Pentan uudempaan vaan kun ei tänä vuonna oikein ole rahhoo."

Ainoa varsinainen murresana eteläsuomalaisen puheessa oli tuo rahasta käytetty muoto. Olisiko sillä puhuja halunnut keventää rahapulan kiusallisuutta?
5.6.2011 13.33
Pena mikä Pena
Kihhaus
Niin, onhan se Kiteellä tämä Kihhaus.

http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/Kulttuuri/kihhaus_kitteellä__vasta_kuosmanen_veti_kansaa_3493935.html
6.6.2011 15.28
Pauliina Peltokorpi
Höhhölunta sun muuta
Katselinpa Suomen murteiden sanakirjaa (a-kurvottaa). Meillä toimituksessa on siitä sähköinen versio olemassa, joten peräkkäiset h:t on helposti löydettävissä . Murteiden sanakirjasta näyttää löytyvän 49 sanaa, joissa on kaksi h:ta peräkkäin. Näistä 9 liittyy hihhuli-sanaan: hihhuli, hihhulilainen jne.
Lisäksi löytyy mm. tällaisia: ahhailla, haahhali, hahhattaa, hohho , huhhelo, huhhu, hyhhy, hyhhytellä, höhhelö, höhhö, höhhöillä, höhhöinen, höhhölumi.
Nimimerkki H:lle: Höhhötystä sanakirjasta ei löydy, mutta höhhelö löytyy:
Kuohkeasta voista: Höhhelöö. (Valkjärvi)
Monissa murteissa (mm. savon murteessa) konsonantti kahdentuu tietyissä tapauksissa, jolloin mm. sanat puheenjohtaja ja vahaaminen saavat muodot puhheenjohtaja ja vahhoominen.
Sähköinen versio Suomen murteiden sanakirjasta on muuten tulossa (!) kaikkien käytettäväksi.
10.6.2011 16.04
Vesa Heikkinen
Lähetin tästä keskustelusta tiedon Arto Nybergille, ja hän vastasi. Ei kuulemma muista vedonlyöntiä, mutta uskoo kyllä, että on luvannut viinerikahvit. Veto on siis edelleen voimassa.

Nybergin mukaan kyseeseen tulevat perusmuodossa olevat suomen kielen sanat, eivät kuitenkaan murresanat eivätkä onomatopoeettiset huokailut tms.

Niin. Hihhulin veroista ei ole vieläkään löytynyt, joten...
11.6.2011 23.25
Pena mikä Pena
Hih-Huh
Niinpä niin. Kyllähän hihhulikin on onomatopoeettinen. Ei nyt ihan huokaisu, mutta kiljaisu. Ääntelyä matkivasta hih-huh-sanparistahan se tulee.
12.6.2011 11.31
Vesa Heikkinen
En ole varma hihhuli-sanan alkuperästä. Hih ja huh tulevat toki ensimmäisenä mieleen, mutta tämä voi olla myös harhapolku. Ehkäpä joku etymologi valaisee asiaa?

Muuten, olen löytänyt viitteitä siitä, että olisi olemassa huhho-niminen kala (tonavanlohi).

Ks. esim.:

http://www.helsinki.fi/puhetieteet/projektit/Finnish_Phonetics/h.htm

http://www.helsinki.fi/puhetieteet/projektit/Finnish_Phonetics/konsonanttiesim_eng.htm


Jokohona huhholla irtovat viinerikahvit?

Näistä hh-asioista on näköjään käyty keskustelua myös tuolla:

http://takkirauta.blogspot.com/2010/07/kahdensorttisia-hihhuleita.html
14.6.2011 9.59
Agricocacola
Kirjakielen sana
Wahhabismi on islamilainen suuntaus. Sana on perusmuodossa ja vakiintunut substantiivi. Se ei ole onomatopoeettinen eikä murretta, mutta uusi lainasana kylläkin.
19.6.2011 19.39
Pirkko Limnell
Tämä ei ole ehdotus vaan anekdootti. Mozartin sävellykset on tunnetusti koottu krolologiseen Köchelin luetteloon. Kun lapsenlapseni Eemeli oli pieni, hänen aloittelevaa sanankäyttöään koottiin kirjaseen, jonka nimi - sanontojen hauskuudesta johtuen - oli Höhhelin luettelo.
20.6.2011 22.45
Vaakku2009
No onhan näitä...
Hahtuva
20.6.2011 22.46
Vaakku2009
Höhlä
20.6.2011 22.47
Vaakku2009
Haahka
21.6.2011 8.40
Hahhtuva
peräkkäin
Muuten hyvä, mutta h:iden pitäisi olla peräkkäin.
22.6.2011 14.26
Pirkko Limnell
Anteeksi lyöntivirhe edellä.Köchelin luettelo on tietysti kronologinen.

Aiheeseen liittyvää sisältöä



Aiheeseen liittyvää sisältöä