Vesa Heikkinen. Kuva: Sonja Holopainen.
Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.
24.11.2015 13.31
Avoin kirje Joulupukille
Vain yhtä toivon.
Suomen murteiden sana-arkiston sananparsilippu. Kuva: Kotus.
Rakas Joulupukki!
Elämme poikkeuksellisia aikoja. Kusti ei polje. Siksi otan käyttöön tämän poikkeuksellisen viestintämuodon. Avoimen kirjeen.
Yleensä en ole ruinannut sinulta mitään, mutta nyt minulla on pieni lahjatoive. Elämmehän poikkeuksellisia aikoja.
Rakas Joulupukki,
voisitko ystävällisesti säätää ja panna täytäntöön ylimaailmallisen pakkolain, jonka nojalla kielletään lauseen 30 sanaa poistetaan suomen kielestä julkinen käyttö, hallussapito ja levittäminen sekä lauseen käytön valmistelu.
Lauseen käyttö nimittäin kielii kielikäsityksestä, jonka toivoisi jo vihdosta viimein menevän manalle. Lause tuottaa ja ylläpitää harhaista ajatusta, jonka mukaan kieli on ikään kuin hallittavissa oleva, yhtenäinen, lueteltavissa olevien sanojen joukko, josta jonkin ylimahdin päätöksellä voidaan haluttaessa poistaa sanoja. Mitä sanoja milloinkin.
Joulupukin asettama pakkolaki on toki vahva signaali. Mutta elämme poikkeuksellisia aikoja. Mitä siitä seuraa, jos joku alkaa puolestamme päättämään, mitä sanoja kieleen kuuluu ja sopii milloinkin käyttää!
Rakas Joulupukki,
yleiskieltä kuvaavasta sanakirjasta toki voidaan poistaa sanoja. Mutta paraskaan sanakirja ei ole koko kieli.
Loistavinkaan yleiskielen sanakirja, sellainen kuin Kielitoimiston sanakirja, tuskin voi olla edes täydellinen kuva yleiskielestä. Yleiskielen lisäksi meillä on monia muita kielen alueita, muotoja, lajeja, rekistereitä, tyylejä ja niin edelleen.
Rakas Joulupukki,
ymmärrän toki, että toiveeni on ehkä hieman erikoinen. Mutta elämme poikkeuksellisia aikoja.
Olisin tietty voinut pyytää sinulta myös sitä, että maailmasta poistetaan kaikki sodat, hädät ja vihat. Ja että päättäjiämme ohjaisi sivistyksen ja viisauden valo. Ettemme sokaistuisi.
Tämä kaikki tekisi tottakai nannaa! Rohkenenkin ajatella, että toiveeni on omiaan edistämään myös kaikkia muita yleisiä hyviä pyrintöjä.
Kun elämme tällaisia aikoja –
mainitsinko muuten jo, että ajat ovat poikkeukselliset –, aivan olennaista on säilyttää tolkku perusasioissa. Kieli on niitä, perusasioita. Siinä meidän ei kannata ryhtyä hötkyilemään ja kuvittelemaan, että pystymme poistamaan kielestä kulloinkin aineksen, jota emme voi suvaita. Tällainen pyrkimys sanojen poistamiseen olisi väkivaltainen hyökkäys ihmisyyttä vastaan. Pian jo poltettaisiin kirjoja roviolla!
Rakas Joulupukki,
annetaan kaikkien kielikukkien kukkia. Otetaan kielestä kaikki ilo irti. Ymmärretään sen rajattomat mahdollisuudet ja käsitetään sen rajallisuus.
Joku viisas joskus sanoi, että kieli on kaikki. Olen päätynyt pitkän pohdinnan jälkeen puoltolauseeseen: kieli on kaikki. Kaikki kieli ei kuitenkaan sovi kaikkialle. Eikä kaikki kielessä ole edes hyväksyttävää kaikkien mielestä. Sinähän, Joulupukki hyvä, tämän vallan mainiosti tiedät, kun tontut sinulle taas taajaan raportoivat kaikenlaisesta vihapuheestakin. (Lopettakaa se heti, se vihapuhe!)
Mutta kuitenkin. Älkäämme suuruudenhulluudessamme kuvitelko, että voimme poistaa kielestä mitään. Voimme jokainen jossain mitättömässä määrin hallita omaa kielenkäyttöämme, eikö se voisi riittää.
Ymmärrän toki, että pyyntöni lauseen kieltämisestä saattaa sotia perusajatustani eli kielen vapautta vastaan. Mutta minäkin olen vain pieni ihminen, puutteellinen.
Rakas Joulupukki,
tsemee! Toivottavasti kaikki on hyvin siellä MegaSuper-ostoskeskuksessa eikä veto vaivaa liikaa.
Terveisin Vesa
Palaa otsikoihin | 5 puheenvuoroa
Kieli muuttuu, samoin ajattelu ja käytös. Nykyisin ”avoin kirje” tarkoittaa julkisuuteen kirjoitettua vuodatusta, yleensä ilman, että mitenkään edes yritetään varmistaa, että ilmoitettu kohde lukee sen.
Oman mielipiteen kutsuminen avoimeksi kirjeeksi on jo aika tehoton tehokeino; niin paljon sitä on käytetty.
Ei ehkä kannattaisi vetää hernettä nenään siitä, että toimittajat uutisoivat hassusti. He saavat leipänsä siitä, että kirjoittavat juttuja, joita luetaan paljon. Nykyisin tämä tarkoittaa huomion kiinnittämistä (lähes) millä hinnalla hyvänsä.
Kun siis lehti uutisoi, että sanoja poistetaan suomen kielestä, löydämme perimmäisen syyn katsomalla peiliin. Me ja muut lukijat (tai kuulijat) kiinnostumme raflaavista asioista. Jos otsikko sanoo ”30 sanaa poistetaan sanakirjasta” , jutun lukee paljon harvempi kuin jos otsikko on ”30 sanaa poistetaan suomen kielestä”.
Siitä kun tulee mieleen sanakirjantekijä Gerorge Orwellin teoksessa 1984.
Joten kukaan ei voi estää minua puhuttelemasta hovimestaria edeskäyväksi, vaikka sanaa ei nykyisistä sanakirjoista löydykään.