Tuhannen päreet

Toimittaja soitti ja kyseli vahvoista ilmaisuista. Urbaanisanakirja kertoo, että ilmauksella tuhannen p***un päreiksi on konkreettinen tausta: päreitä olisi muinoin pidetty saunassa naisen istuinalustana, ja metsämies olisi erityisen suuren männyn nähdessään tokaissut, että tuostahan riittäisi vaikka tuhannen elimen aluseksi. Pitääkö tämä paikkansa, tivasi toimittaja.

Tarinat ovat tietysti hauskoja. Etymologi lähestyy kuitenkin mieluummin tarinoita sanojen kautta kuin päinvastoin.

Pieni tyttö päreitä hakemassa. Kuva: Pietinen, 1935. Museovirasto.

Väkeä alkusoinnuista

Onhan tuhat sinänsä taivastelijalle tuttu sana jo vuosisatojen takaa: esimerkiksi tuhat tulimmaista lienee hyvinkin vanha. Lukusanoja käytetään monissa sanonnoissa ilman sen kummempia tarinoita: yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Usein hyödynnetään alkusointua: myös sanaparissa yhdeksän hyvää voisi nähdä jonkinlaisen puolialkusoinnun – sama vokaali kummankin sanan ensi tavussa.

Tarjosin toimittajalle myös alkusointuselitystä siihen, miksi tuhannen päreisiin olisi lisävahvistuksena liitetty p-alkuinen sukupuolielimen nimi. Olin aistivinani puhelun toisessa päässä lievää pettymystä, kun toimittaja ei saanutkaan vahvistusta tarinalleen vaan tylsää alkusointuselitystä.

Mutta miksi juuri tuhat ja miksi juuri tuhannen päreiksi? Lukusanan tuhat käyttö taivasteluissa ja päivittelyissä taitaa olla ruotsin vaikutusta. Ruotsissa on Ruotsin akatemian sanakirjan (Svenska Akademiens ordbok) mukaan käytetty sanaa tusan (alkuaan tusan djävlar ’tuhat paholaista’) jo vuosisatojen ajan. Taivasteluja löytyy jo 1500-luvun teksteistä. Ruotsin voimasanaksi tulkittavaa tusan (tusen) djävlar vastaa lähinnä suomen tuhat tulimmaista.

Tuhannen päreinä oleva päreestä tehty ulkovessa. Kuva: P. Häkälä, 2012. Lusto – Suomen Metsämuseo.

Nuuskatuusa tuusan nuuskaksi

Säpäleiksi tai silpuksi hajoamista tarkoittava tuhannen päreiksi johdattaa vielä toiseenkin tuttuun ilmaisuun: tuusan nuuskaksi. Kas kummaa, siinähän ’tuhannen’ näyttäisi olevan alkuperäisessä ruotsalaisessa asussaan. Jollain tavalla tämä sanonta onkin epäilemättä saanut vaikutusta tusen djävlar -maailmasta, mutta toinenkin selitys avautuu, kun kysymme, mistä nuuska siihen on tullut. Emmehän esimerkiksi sano tuusan silpuksi emmekä tuusan tomuksi, vaikka siinä olisi alkusointukin.

Lähtökohta lienee sanahahmoltaan hauska murresana nuuskatuusa ’nuuskarasia’, jossa tuusa on lainaa ruotsin sanasta dosa ’purkki, rasia’. Aivan nuuskaksi hajoaminen on sitten voitu vahvistaa nuuskaan läheisesti liittyvällä tuusalla. Genetiivimuotoisena se on alkanut muistuttaa jo kertaalleen käännettyä ruotsin voimasanaa tusan (tusen).

Tuhannen päreiksi näyttää siis sisältävän sekä tuhat-sanan käytön taivastelun välineenä että rakenteen mallina ilmauksen tuusan nuuskaksi, jossa on ’tuhannelta’ näyttävä määrite. Ja voihan sitä sitten vahvistaa millä haluaa, jos lisäpuhtia kaipaa.

Että mistäkö sanat tulevat? Moniaalta näyttävät tulevan ja törmäilevän.

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa