Siirry sisältöön
Haku

Rakkaudesta suomeen


Arvid Liljelund: Opintoja luonnossa. 1877. 34,5 × 41 cm, öljy kankaalle. Kuva: Kansallisgalleria.
Arvid Liljelund: Opintoja luonnossa. 1877. Kuva: Kansallisgalleria.

Kirjoittajat ovat Helsingin yliopiston suomen kielen ja Suomen kulttuurin opiskelijoita. He ovat kaikki oppineet suomen vieraana kielenä. Kirjoittajat ovat kotoisin eri puolilta maailmaa, esimerkiksi Kiinasta, Venäjältä, Espanjasta, Saksasta ja Romaniasta. Blogissa he paljastavat, miksi suomen kieli on heille rakas.


23.4.2020 11.07
Rakkaudesta suomeen: Madalina Frunza

Suomen puhumisen haasteita

Ääntämiseen kiinnitetään opetuksessa liian vähän huomiota.
Madalina Frunza. Kuva: Diana Descultescu.
Madalina Frunza. Kuva: Diana Descultescu.

Vieraan kielen opiskelija kohtaa jatkuvasti uusia ja yllättäviä asioita. Yksi näistä on uuden kielen ääntäminen.

Suomen kieltä ei ole helppo oppia ääntämään. Vaikka jokaista kirjainta vastaa periaatteessa yksi äänne, asia ei ole aivan niin yksinkertainen.

Suomea äidinkielenään puhuvalle ääntäminen on helppoa, sillä se tulee aivan luonnostaan. Itse asiassa näihin asioihin ei tavallisesti tule edes kiinnittäneeksi huomiota, mutta suomea vieraana kielenä opiskeleville maahanmuuttajaopiskelijoille ääntäminen tuntuu suurelta haasteelta.

Esimerkiksi y ja u on vaikea erottaa toisistaan

Suomen kielen äänteiden tuottaminen on monille maahanmuuttajaopiskelijoille haastavaa, sillä suomen kieli poikkeaa huomattavasti heidän omasta äidinkielestään. Esimerkiksi somalialaisten on erittäin vaikea erottaa suomalaisen y:n ja u:n eroa, sillä vokaali y puuttuu somalin kielestä. Sen tilalla sanotaan suomeksi silloin u: kymmenen on ”kummenen”, tyttö ”tutto” ja vyö ”vuo”.

Kiinalaisille opiskelijoille suomen kielen pitkät konsonantit tuottavat yleensä ääntämisongelmia. Kiinan kielessä ei ole sellaisia peräkkäisiä konsonantteja kuin pp, tt ja kk, joten niiden ääntäminen on heille täysin outoa. He sanovat esimerkiksi ”kuka” eikä kukka, ”tula” eikä tulla, ”kaupa” eikä kauppa ja ”selainen” eikä sellainen.

Suomalaisen etuvokaalin ä:n ääntäminen on raskasta varsinkin vietnamilaisille opiskelijoille. Myös suomen pitkät konsonantit tuottavat heille ääntämisvaikeuksia. Suomen kielen ä muuttuu a:ksi: äiti-sanasta tulee ”aiti”, että-sanasta ”eta”. Vietnamin kielestä puuttuvat myös diftongit ei ja . Sen takia näiden diftongien ääntäminen on heille vaikeaa.

Kuuleminen on helpompaa kuin artikulointi

Omasta kokemuksestani tiedän, että ääntämisen oppimiseen vaikuttavat muun muassa opintojen aloittamisikä, lähtökieli ja puhumisen sekä kuuntelemisen määrä. Tiedän myös sen, että äänteen voi kuulla oikein, mutta ääntämistapa ei ole selvillä. Toisaalta äidinkielestä selvästi poikkeavien äänteiden artikulointi on usein vaikeampaa kuin oikein kuuleminen.

Kaikki nämä vaikeudet huomioon ottaen olen sitä mieltä, että suomen kielen opiskelussa oikeaan ääntämiseen kiinnitetään liian vähän huomiota. Olisi hyvä, jos ääntämisen harjoittelun vuorovaikutustilanteissa voisi aloittaa jo aivan opintojen alussa esimerkiksi kuuntelemalla suomenkielistä puhetta. Sen lisäksi vuorovaikutusprosodiaa voidaan harjoitella alkuvaiheessa jopa ilman sanoja.

Kaikille opettajille eivät tietenkään sovi samat keinot, eikä kaikille opiskelijoille ole hyötyä samoista menetelmistä. Lyhyesti sanottuna ääntämistä voidaan oppia ja opettaa hyvin monella tapaa. Opetusmenetelmästä riippumatta opettajan rooli on kuitenkin erittäin merkittävä, sillä opettaja on monelle suomen kielen oppijalle tärkeä ääntämismalli.

MADALINA FRUNZA


Kirjoittaja on Helsingin yliopiston maisteriopiskelija, jonka äidinkieli on romania. Hänen pääaineensa on ”Suomen kieli ja kulttuuri” ja sivuaine ”Kotimainen kirjallisuus”. Tavoitteena on päästä opettamaan suomea maahanmuuttajaopiskelijoille.

Palaa otsikoihin | 0 puheenvuoroa

Ei puheenvuoroja